tag:blogger.com,1999:blog-19112222835048583222024-03-05T00:06:50.229-08:00A:N KIRJATaphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.comBlogger56125tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-73166154684356707812019-10-22T12:14:00.000-07:002019-10-22T12:16:08.335-07:00<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<b>Maarit Verronen: Hiljaiset joet.<span class="st"> Aviador. 177 s. </span></b><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVuIjq2o0ws6xhRXyc8Ya01wNs4soF8VJlyTpAambQd76SVIOHkEW7_9MW-MIZZViW_D3yullze7DFck2KthKW82lX4uvCdA_xtB8w8U4ja3TE-cbsGn1xmL88zWM31BzTnlqlA7-H5w1p/s1600/hiljaiset-joet.PNG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="546" data-original-width="427" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVuIjq2o0ws6xhRXyc8Ya01wNs4soF8VJlyTpAambQd76SVIOHkEW7_9MW-MIZZViW_D3yullze7DFck2KthKW82lX4uvCdA_xtB8w8U4ja3TE-cbsGn1xmL88zWM31BzTnlqlA7-H5w1p/s400/hiljaiset-joet.PNG" width="312" /></a>Maarit Verrosen uuden romaanin kannen kuva on hätkähdyttävän upea: tulenoranssi repeämä mustalla pohjalla. Se kuvaa laavahalkeamaa. Romaanin tarinassa niitä puhkeaa maankuoreen kaikkialla. Teoksen tarinallinen tavoite on suurellinen: <i>Hiljaiset joet</i> on apokalypsi, se kuvaa maapallon tuhoutumista.<br />
<br />
Verronen tekee romaanissaan ihmeellisen tempun. Hänen kirjallisessa visiossaan planeetta Maan tuhoutumisesta on kauneutta, jopa hartautta.<br />
<br />
Tarinan mittakaava on henkeäsalpaava. Tällaisessa suuressa kertomuksessa ihmisten kuolema ja joukkotuho on niin toissijainen, ettei siihen kiinnitetä huomioita. Nyt meni miljoona. Ja taas toinen. Kertoja ei halua lukijan pysähtyvän niihin. Pääroolissa on kuolinkamppailuaan käyvä Maa. Sen tuhon rinnalla kaikki inhimillinen kärsimys on toissijaista.<br />
<br />
Romaanin mittakaava on myös hyvin pieni.<br />
<br />
Tuhosta selviää vanheneva nainen ja viisi orpoa lasta. Romaanin päähenkilö on hyvin verrosmainen vähäeleinen ongelmanratkaisija. Hänessä on hiljaista ja käytännönläheistä viisautta, merkillistä tyyneyttä tuhon ja kaaoksen keskellä. Hänessä kuuluu Verrosen omin kirjailijanääni.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-85708668454399118072018-07-31T23:02:00.000-07:002018-10-29T10:06:16.522-07:00Ota minut mukaan, Bea<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZkUvSvyQmsk7zm0onvBpIS9nGmog4OBsRjyyxA0P5WxDXQ4bjZ2HEtMV4p1T8mjx_C805edCmxD2sNu8IMjWEAH0PgMLThjzjQ_zYGvI4mg7ADDO0JJEXbwafSe8dZeVjLst-FgKWWXuv/s1600/Naparetki-600x790.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="790" data-original-width="600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZkUvSvyQmsk7zm0onvBpIS9nGmog4OBsRjyyxA0P5WxDXQ4bjZ2HEtMV4p1T8mjx_C805edCmxD2sNu8IMjWEAH0PgMLThjzjQ_zYGvI4mg7ADDO0JJEXbwafSe8dZeVjLst-FgKWWXuv/s320/Naparetki-600x790.jpg" width="243" /></a></div>
<b>Bea Uusma: Naparetki. Minun rakkaustarinani. Like. 2016.</b><br />
<br />
Etsin viime viikolla kirjahyllystäni (ja ihme kyllä löysin) <b>Bea Uusman</b> teoksen <i>Naparetki</i>. Käyn nyt hyvät blogin lukijat suoraan asiaan. Tämä ruotsalaisen lääkärin kirja teki minuun senkaltaisen vaikutuksen, johon äärimmäisen harva teos pystyy. Ostin sen pari vuotta sitten kirjamessuilta ja ahmin kertaheitolla. (Luin kirjaa sängyssä yökolmeen, vaikka aamulla oli varhainen herätys.)<br />
<br />
<br />
Jokatapauksessa. Laskin siis kirjan viime viikolla työhuoneeni pöydälle. Sen jälkeen olen tarttunut siihen silloin tällöin, kun kirjan vaaleansiniset kannet ovat osuneet silmiini. Selannut sivuja ja lukenut rivin tai kappaleen sieltä täältä.<br />
Miksi? Ehkä olen halunnut päästä takaisin Bea Uusman maailmaan. Ehkä olen halunnut päästä takaisin siihen tunnelmaan ja taikapiiriin, jonka kirja sai aikaan, kun luin sitä ensi kertaa. Tai ehkä olen vain yksinkertaisesti halunnut kirjan pitävän minulle seuraa. <br />
<br />
No. Eihän mikään koskaan niin helppoa ole. Niin kuin nyt palata takaisin syvän vaikutuksen tehneeseen kirjaan ja odottaa, että vaikuttuu toista kertaa aivan samalla tavalla. Suhde tekstiin on iäksi turmeltunut. Sen todettuaan minun kaltaiselleni lukijalle jää oikeastaan vain yksi vaihtoehto. Jatkaa uusien kirjojen etsimistä ja lukemista, odottaa samankaltaista lukukokemusta. Ehkä jokainen kirjoille elämänsä omistanut elää siinä toivossa, että vastaan tulee taas kirja, joka joka jää resonoimaan hänessä siten, että jotain on hetken toisin.<br />
<br />
Mutta nyt. Pitäisikö kirjoittaa jokunen sana itse Uusman teoksestakin? Yritetään, vaikka lempikirjoista puhuminen tuntuu aina jotenkin henkilökohtaiselta. Ja toiseksi, kirjoista kirjoittava kamppailee aina sen tunteen kanssa, etteivät mitkään edes huolellisesti valitut sanat tee niille oikeutta, vaan että kirjoittamalla vain turmelee jotain. Näidenkin asianlaitojen uhalla jatkan -<br />
<br />
Kerron tarinan raamit.<br />
<br />
Bea Uusma aloittaa tarinansa kertomalla tylsistä juhlista, joissa itseään viihdyttääkseen tarttui summamutikassa kirjahyllyssä olleeseen kirjaan. Teos kertoi Andrée-nimisen tutkimusretkikunnan epäonnistuneesta retkestä Pohjoisnavalle. Retkikunnan jäänteet löydettiin 33 vuotta myöhemmin keskeltä Jäämerta. Se ei ollut paljon: pienen teltan repaleet, kolme luurankoa.<br />
<br />
Uusma oli kuin noiduttu. Hän ryhtyi ratkomaan kysymystä, johon yksikään tutkija ei ollut vielä löytänyt vastausta: mitä retkikunnalle tapahtui. Tai lisättäköön edelliseen lauseen eräs sana: Hän ryhtyi selvittämään retkikunnan kohtaloa <i>pakkomielteenomaisesti</i>.<br />
<br />
Siinä se. Teoksen alkuasetelma.<br />
<br />
Tuosta alkuasetelmasta alkaa henkeäsalpaava tutkimusmatka, joka vie Uusman arkistoihin, museoihin, tutkimaan retkikunnan vainajien jäänteitä ja lopulta Jäämerelle paikkaan, jossa retkikunta kohtasi tuhonsa. Lopputulos on paljon enemmän kuin Andrée-retkikuntaa käsittelevä tietokirja. Se on tutkimus. Se on matkakertomus. Se on historiallinen dekkari. Se on päiväkirja. Se on rakkauskertomus. Se on häikäisevää kirjallisuutta, jossa soivat kauneus, tuho, kaipuu. Siinä soivat Bea Uusman ja André-retkikunnan jäsenten äänet, erikseen ja yhdessä. Kirjan viimeiset sivut ovat järisyttävät.<br />
<br />
Ja nyt tullaan tärkeään kohtaan:<br />
<br />
Uusma ei koskaan kerro omista motiiveistaan tai analysoi <i>miksi </i>hänellä on pakonomainen tarve selvittää noiden kolmen miehen kohtalo. Uusma ei kerro juuri mitään itsestään, vaikka matka on hänelle syvän henkilökohtainen. Älkää käsittäkö väärin. Uusman ei tarvitse, en lukijana edes odottanut sitä. Jokin voima häntä pakottaa. Tuo voima on tämän kirjan aiheista kaikkein tosin, ei Andrée-retkikunta, ei se mitä noille kolmelle miehelle tapahtui Valkosaarella 1897.<br />
<br />
Yksi sitaatti:<i> </i><br />
<br />
<i>Minä yritän seurata heitä. Minä tulen 113 vuotta liian myöhään.</i><br />
<br /></div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-26631498453309883322018-07-31T10:15:00.004-07:002018-10-29T10:10:39.714-07:00Haluatko erilaisen näkökulman sisällissotaan? Lue tämä kirja<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKZKEISr6Ilg_pULZDDv6kmUjb9ViGzSKFE6f4AqPWutHKQ6vIQhwNIaLrQeHShd9aZdNJGypwVWsZICOA0bkfx5fB4C_VTEnhmibwG3lkWOe8LaoCmhLymfWSYZ9x172dfsQdUV_ByXJl/s1600/kuil.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="367" data-original-width="215" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKZKEISr6Ilg_pULZDDv6kmUjb9ViGzSKFE6f4AqPWutHKQ6vIQhwNIaLrQeHShd9aZdNJGypwVWsZICOA0bkfx5fB4C_VTEnhmibwG3lkWOe8LaoCmhLymfWSYZ9x172dfsQdUV_ByXJl/s320/kuil.jpg" width="187" /></a></div>
<b>Anna Bondestam: Kuilu. Tammi 1967.</b><br />
<br />
Miten helppoa ja houkuttelevaa historiasta on punoa yksioikoisia ja yksinkertaistavia tarinoita. Sisällissota vaikka. Kuinka monesta näkövinkkelistä siitäkin voi puhua.<br />
Eräs harvoin tilaa saava näkökulma on puhdistukset. Viitaan nyt siihen, mitä rintaman selustassa valkoisen Suomen puolella tapahtui suojeluskuntien ryhdyttyä Seinäjoen päämajasta käsin johdonmukaisesti eliminoimaan mahdollista uhkaa selustastaan: punaisten kannattajiksi ja sympatisoijiksi epäiltyjä. <br />
<br />
Suuri määrä etenkin pohjalaisten työväenyhdistysten jäseniä vangittiin "varmuuden vuoksi" ja passitettiin vankileireille, joita perustettiin heti sodan alussa valkoisen Suomen alueelle. Vangittavaksi määrättiin myös kutsunnoista kieltäytyjät, sekalainen sakki pikkurikoksiin syyllistyneitä ja joitain varomattomia lahtarivitsejä heittäneitä suunsoittajia.<br />
<br />
Onnettomin kohtalo koko 1918 sodassa oli niillä "varmuuden vuoksi" vangituilla, jotka joutuivat ensin jollekin Pohjanmaan vankileireistä ja sieltä Tammisaareen, kun pienet vankileirit lakkautettiin. Moni nääntyi monen kuukauden vankileirikurimuksen päätteeksi kuoliaaksi ennen kuin ehti Tammisaaren tutkintotuomarin eteen vapautettavaksi. Osa ammuttiin Pohjanmaalla suorilta käsin tutkimattomista syistä. Heihin lukeutuu Pietarsaaressa 2. maaliskuuta 1918 Tupakkamakasiinin edessä teloitut kuusi paikallista työväenjärjestön jäsentä ja heidän teloituksiaan vastustanut valkoinen lakimies.<br />
<br />
Tämä on tausta <b>Anna Bondestamin</b> hienolle, joskin hieman sentimentaaliselle romaanille <i>Kuilu</i>. Teos on harvinaisuus monesta syystä. Siinä kaikuu marginaalin marginaalin ääni. Se tavoittelee valkoisella Pohjanmaalla eläneen suomenruotsalaisen punaisen perheen lapsen näkökulmaa sisällissotaan.<br />
<br />
10-vuotias Rut asuu työväenluokkaisten vanhempiensa kanssa Skatan kaupunginosassa. Hän jumaloi yhteiskunnallisesti aktiivista ja ajattelevaa isääsä. Sota muuttaa Rutin maailman. Seitsemän Tupakkamakasiinin edessä ammutun joukossa on Rutin isän ystävä. Lapsen perusluottamus maailmaan horjahtaa peruuttamattomasti. Todellisuus halkeaa kahtia, valkoisiin ja punaisiin. Rut alkaa nähdä maailman tämän kahtiajaon kautta. Bondestam kuvaa, kuinka pelko astuu Rutin ja Skatan työväestön elämään. Puolisoita ja isiä alkaa kadota. Bondestam luo uskottavan kuvan puhdistusten aikana vallinneesta pelon ilmapiiristä.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Jos kadulta kuului outoja askeleita, pysähdyttiin kuuntelemaan naama jäykkänä, ties vaikka olisi kuolema tulossa. Toisen kanssa jutellessa vilkuitltiin arasti ympärille, ties vaikka joku olisi salaa kuuntelemassa. Opittiin näkemään takaraivolla ja kuuntelemaan iholla ja maattiin valveilla ja odottaen yöt läpeensä.</i></blockquote>
Ja:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Nyt oli siis se aika tullut, ettei kukaan enää ollut turvassa. Mitä oli tehnyt tai tekemättä jättänyt, ei merkinnyt enää mitään, nyt merkitsi vain se, oliko punainen vai valkoinen. </i></blockquote>
Ja:<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Ne voisivat tulla milloin tahansa, jyskyttäöä ovelle ja tunkeutua sisään. Niillä oli kaikilla valkoinen nauha käsivarressa ja kivääri olkapäällä ja aivan liikkumattomat kasvot.</i></blockquote>
<br />
<i>Kuilu </i>on ensisijaisesti romaani lapsen pelosta ja toissijaisesti yritys tavoittaa herkän lapsen todellisuus. Kolmanneksi se puhuu siitä, millaisia arvaamattoman syviä traumoja sota voi jättää myös siitä näennäisen sivussa oleviin.<br />
<br />
Romaani on julkaistu alunperin vuonna 1961 ruotsiksi nimellä<i> Klyftan</i>; suomennos ilmestyi 1967. Teoksen taustalla on Anna Bondestamin omat kokemukset. Hän eli lapsuutensa sisällissodan Pietarsaaressa. Eräs mies piilotteli Bondestamin perheen vintilläkin.<br />
<br />
Pietarsaaleisia työväenyhdistyksen jäseniä ammuttiin Etelä-Pohjanmaalla useita, mm. Seinäjoella ja Kauhavalla. En lainkaan ihmettelisi, vaikka esimerkiksi romaanin parturi Partasen taustalla olisi muuan Kössi Paatero, pietarsaarelainen parturi ja vaasalaisen Vapaa Sana -lehden toimittaja. Paatero oli Seinäjoen vankileirillä. Hänet ammuttiin todennäköisesti Vaasassa.<br />
<br />
<br />
PS.<br />
Kuilusta on muuten tehty myös tv-elokuva. Vuonna 1973 <b>Tuija-Maija Niskanen</b> ohjasi silloiselle Tv-teatterille ruotsinkielisen elokuvasovituksen <b>Anna Bondenstamin</b> 1946 ilmestyneestä romaanista <i>Kuilu. </i>Tätä kirjoitettaessa se on katsottavissa Yle Areenassa, https://areena.yle.fi/1-4302051<br />
<br />
<br /></div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-90201420039036325392018-06-07T14:00:00.001-07:002019-10-22T12:30:53.968-07:00Todellisella elämällä ei ole tarinaa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<b><i> </i>Markku Pääskynen: Hyvä ihminen. Tammi 2018. 198 s.</b><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvRd7darRhnpaZbvFcX_Wagc1MD3pYVIxny5ES0H5EsME_Kf1qZ8ZhpMnwhAr4pMCUeRli-4Ihb9hPQEvAf-ACclMx0HJrDh2soGRyV0I_fMvyhsYXQOUv9o2JgzdjKwZgDjXEIVXEKqkk/s1600/hyva-ihminen.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="326" data-original-width="201" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvRd7darRhnpaZbvFcX_Wagc1MD3pYVIxny5ES0H5EsME_Kf1qZ8ZhpMnwhAr4pMCUeRli-4Ihb9hPQEvAf-ACclMx0HJrDh2soGRyV0I_fMvyhsYXQOUv9o2JgzdjKwZgDjXEIVXEKqkk/s320/hyva-ihminen.jpg" width="197" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-size: small;">I don’t know how many souls I have.<br />I’ve changed at every moment.<br />I always feel like a stranger.<br />I’ve never seen or found myself.<br />From being so much, I have only soul.<br />A man who has soul has no calm.<br />A man who sees is just what he sees.<br />A man who feels is not who he is.<br /><br />Attentive to what I am and see,<br />I become them and stop being I.<br />Each of my dreams and each desire<br />Belongs to whoever had it, not me.<br />I am my own landscape,<br />I watch myself journey -<br />Various, mobile, and alone. <br />Here where I am I can’t feel myself.</span> </div>
<br />
Älkää kysykö miksi en ole päivittänyt tätä blogia yli vuoteen tai mitä olen tuona aikana tehnyt, olenko lukenut hyviä kirjoja, olenko huonoja, olenko tullut niistä kylläiseksi, olenko tullut niistä onnelliseksi tai onnettomaksi. Kyllä. Ehkä. En tiedä. Tai kaikkea tätä. Jokatapauksessa. Tuo ylläoleva, tähän blogitekstiin lähes kokonaan julkeasti siteerattu runo on tietenkin <b>Fernando Pessoaa</b>.<br />
<br />
Portugalilaisrunoilijan säkeet alkoivat soida päässäni lukiessani<b> Markku Pääskysen</b> uusinta romaania <i>Hyvä ihminen</i>. (Luin kirjan kahdesti.) Ja kas. Sieltähän se sitten putkahti. Romaanin ensimmäinen Pessoa-viittaus, sivulla 74. Teoksen päähenkilö ajelehtii pitkin Eurooppaa vailla erityistä päämäärää, valitsee suuntansa ja seuransa sattumanvaraisesti. Lissabonissa hän ostaa Pessoan teoksen ja yrittää lukea sitä. Nimenomaan <i>yrittää</i>. <br />
Kohtaus toistuu romaanissa useasti: päähenkilö tarttuu Pessoan teokseen ja yrittää lukea sitä. Ties kuinka monta kertaa. Vielä, vuosien jälkeenkin, nuoruusvuodet ohitettuaan.<br />
<br />
Tämä asetelma vaivaa minua.<br />
<br />
Se vaivaa siitä nimenomaisesta syystä, etten tunne Pessoan tuotantoa tarpeeksi voidakseni päästä sen jäljille, mistä Pääskysen romaanin henkilöhahmon ja Pessoan välillä todella tapahtuu. Tematiikan ilmeisten yhtymäkohtien lisäksi tietenkin.<br />
<i>Hyvä ihminen</i> on näet kirja identiteetistä. Tai sen puutteesta. Tai sen moninaisuudesta ja pakenevuudesta. Tai täsmennetään vielä kerran: identiteetin pakenevuuden kokemisesta. <br />
No. Kokemuksen tasolla: Jos olisin psykologi käyttäisin varmaan termiä depersonalisaatio. Tai derealisaatio. Termit kuvaavat kokemusta, jossa ihminen kokee seuraavansa elämäänsä kuin elokuvaa, enemmän katsojana kuin aktiivisena toimijana.<br />
<br />
Sillä sellainen Pääskysen romaanin Rakku on (muuta kuin lapsuuden lempinimen emme saa hänestä tietää): peruuttamattomasti vieras itselleen ja muille. <br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Oivallus kaiken sisäkkäisyydestä ja lomittaisuudesta kauhistutti minua, se tunkeutui painajaisiini saakka, ikään kuin liukenin ulkoisen ja sisäisen, todellisuuden ja epätodellisuuden väliin enkä tuntenut kumpaakaan. </i></blockquote>
Pääskysen romaanin kerronta harhailee omia lyyrisiä polkujaan. Kärsimätön, jäntevää romaanisommitelmaa odottava lukija saattaa tuskastua tämänkaltaisen romaanin ääressä. Mihin tarina kulkee? Mikä kirjan päähenkilöä ajaa, mitkä ovat hänen motiivinsa? Miksi hän toimii kuten toimii?<br />
<br />
Voin kertoa. Tarinalla ei ole erityistä suuntaa, tuskin edes synteettistä päämäärää. Ja kuten elämässä, tärkeämpää on taas se mitä tapahtuu rivien välissä.<br />
<br />
Kaiketi <i>Hyvässä ihmisessä</i> kyse on myös kasvun ideaalista tai kasvukertomuksesta, tai ainakin sellaisen vaateesta. Tuon kasvukertomuksen päämäärä on kirjattu jo romaanin nimeen. Nuoren miehen odysseina alkanut tarina päättyy kuitenkin keski-ikääntyneen Rakun hämmennykseen.<br />
Hän ei kykene luomaan narratiivia elämästään. Niin, ehkä <i>Hyvässä ihmisessä</i> on kyse anti-kasvukertomuksesta?<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Todellisella elämällä ei ole tarinaa. Ei suuntaa, ei viivoja. Vain avara tila jossa minun olisi pitänyt olla mutta siellä ei ollut ketään. </i></blockquote>
<br />
Suuret tunteet väistelevät Rakkua. Hän ei tunne valtavaa iloa, joskaan ei suurta surukaan. Hän
ajelehtii elämän halki, löytää uomansa, asettuu siihen. Rakkua leimaa haluttomuus
vaatia maailmalta mitään. Hän on samanaikaisesti tyhjä ja
täysi ja vain kirjoittaessaan läsnä.<br />
<br />
<br />
<i>Hyvä ihminen</i> saattaa hyvinkin olla Pääskysen fenomenologisin romaani. Se on reflektiivinen, hienovaraisesti ja lyyrisellä tapaa kryptinen teos. Sen <span class="st">kontemplaatio </span>jättää tilaa ristiriidoille ja selittämättömälle. Ohjaako elämää sattuma, kohtalo vai ihmisen oma narratiivi? Voiko ihminen olla yhtäaikaa yksi ja monta? Kysymykset ovat kuin Pääskysen romaanissa ilmaan heitetty tarot-kortti, joka laskeutuu lattian rakoon kyljelleen.<br />
<br />
Romaanin tärkein lause on muuten sen viimeinen lause. Siinä kiteytyy ihmisen yksinäisyyden ydin. Taaskaan en siteeraa, lukekaa kirja.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirLzkdDQFkipAaZdT5YatXnksCWPobrpLtGhkCWbc_CH-CYZfvshD8IQrm_aIsl-Sf4ZEjmNcr037H5dVNvAcO0FG4PjUvZMwftAgTGCjDPbTE8HjPS2XKoHrfSFwJauiG2MBlPf7PPtc9/s1600/tarot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1436" data-original-width="804" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirLzkdDQFkipAaZdT5YatXnksCWPobrpLtGhkCWbc_CH-CYZfvshD8IQrm_aIsl-Sf4ZEjmNcr037H5dVNvAcO0FG4PjUvZMwftAgTGCjDPbTE8HjPS2XKoHrfSFwJauiG2MBlPf7PPtc9/s320/tarot.jpg" width="179" /></a></div>
<br /></div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-34464306834393170442017-02-02T11:53:00.001-08:002017-04-03T13:27:57.091-07:00Elämä lyhyt, taide pitkä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioUfSz9sMlPI8FBufibWkqsuZYrzD1TrXAAl38w6JtDZTPnAa7IoBN_tlOB-zln5lAfR0rzstCf6-EwWI2f1yOZCeiiU7cvddDSXDHZfdo9ePVsvV5czhQWVddDWknG2BMbcX0RrZ1EFEh/s1600/joel.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioUfSz9sMlPI8FBufibWkqsuZYrzD1TrXAAl38w6JtDZTPnAa7IoBN_tlOB-zln5lAfR0rzstCf6-EwWI2f1yOZCeiiU7cvddDSXDHZfdo9ePVsvV5czhQWVddDWknG2BMbcX0RrZ1EFEh/s1600/joel.jpg" /></a></b></div>
<i>"Välillä tuntuu jotenkin vaikealta elää", hän sanoi.</i><br />
<i>"Niin."</i><br />
<i>"Mutta kaikki on hyvin?" </i><br />
"<i>Kaikki on hyvin." </i><br />
<br />
<b>Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat. Otava 2017.</b><br />
<br />
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Sain juuri
päätökseen<b> Joel Haahtelan</b> uutuusromaanin <i>Mistä maailmat alkavat</i>. Ensin tekee mieli sanoa tämä: Joel Haahtela on suomalaisen nykykirjallisuuden suuri humanisti, ehkä suurin.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Lukekaa <i>Mistä maailmat alkavat </i>niin tiedätte, mitä tarkoitan.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Haahtela operoi tunnelmilla ja tunnemaailmoilla. Kerronta on
hienosäikeistä, lyyristä ja äärimmilleen nyanssein viritettyä. </div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Haahtelan
tavassa kuvata ihmistä on hartautta. Hän kirjoittaa henkilöhahmoistaan aina kunnioittavasti. Heissä on hyvin harvoin mitään alhaista ja vietinomaista. Haahtelan kirjallisessa imperiumissa ihminen on ennen kaikkea henkinen olento, enemmänkin. Ikään kuin kirjailija näkisi ihmisessä pyhyyttä, jonka tahtoo paljastaa. Onko tämä Haahtelan kirjailijuuden perimmäisin eetos? </div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Haahtelan sympatiat ovat usein maan hiljaisten puolella. Hänen kertojansa ja/tai romaanihahmonsa ovat usein joko herkkiä, yksinäisiä tai jollain tapaa sivullisia tai itsensä
sivullisiksi kokevia. Tämä ei tee heistä välttämättä hauraita. Se tekee heistä ihmisiä, joille todellisuus näyttäytyy rikkaana ja kylläisenä.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Tällaisen salaisen prisman läpi maailman näkee myös <i>Mistä maailmat
alkavat </i>-teoksen päähenkilö, taidemaalari nimeltä Visa. Hän suhteessaan todellisuuteen on maagisia sävyjä. Haahtela piirtää ne esiin taiten.</div>
<blockquote class="tr_bq">
<i>Jos ikkunan takana seisoi talven pimeä seinä, sisällä huoneet alkoivat täyttyä valosta ja liekehtivistä väreistä, sata metriä korkeista aalloista. Kirjat putoilivat hyllyistä ja avautuivat, hänen lempimaalauksensa levittäytyivät pöydille. Niin kuin Visa olisi kaikkein epätoivoisimmalla hetkellä puhaltanut torveen ja kutsunut kaikki vanhat ystävänsä apuun.</i></blockquote>
Ja:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Mutta sisällä Visa unohtui työnsä keskelle, unohti ajan ja astui sen ulkopuolelle, sinne missä olemassaolo oli jotain enemmän kuin elämä. </i></blockquote>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i>Mistä maailmat
alkavat </i>on puhdasverinen taiteilijaromaani. Se pohtii
päähenkilönsä Visan kautta taiteilijuutta, kutsumusta ja taiteen tekemistä. Ennen kaikkea se pohtii mielikuvitusta ja tarkoin näkemisen kykyä sisäisen todellisuuden voiman lähteinä.<br />
Visa on Haahtelan koko tuotannon romaaninhahmoista pyhimysmäisin. Hänestä on kaikki ironia riisuttu. </div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Visan varjona romaanissa kulkee hänen taiteilijaystävänsä Tapio. Hänessä on Visan herkkyys, mutta sen lisäksi hänessä vellovat toisenlaiset, pimeät voimat. </div>
</div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-55407510605860943902017-01-18T11:54:00.002-08:002017-02-02T11:57:06.404-08:00Taiteilijuuden kirous<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAIo4VQDCqQvY1q4svx62XgvMu4GTOv7N0sKrt2b_pwDKJMTds09nYJzGklAe8sutjFNqNXwyy8QUNNgstgwBgM0qcucnYN1GJJglYjeu2vEPTz7k0aLvz-iFiQJyxelrERD55nZ4vpaos/s1600/hiidensalo.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAIo4VQDCqQvY1q4svx62XgvMu4GTOv7N0sKrt2b_pwDKJMTds09nYJzGklAe8sutjFNqNXwyy8QUNNgstgwBgM0qcucnYN1GJJglYjeu2vEPTz7k0aLvz-iFiQJyxelrERD55nZ4vpaos/s320/hiidensalo.jpg" width="220" /></a></i></div>
<i>- Taide on onnistunutta vain jos siihen laittaa osan itseään. Siksi se on niin vaikeaa. Laulaminenkin. Oletko sinä onnellinen?</i><br />
<i>- Jos olisin, en ehkä enää maalaisi.</i><br />
<i>- Uskotko, että taiteilijuudesta on mahdollista parantua?</i><br />
<i>Albert huokasi.</i><br />
<i>- Se on kuin kirous. Minä en valinnut sitä.</i><br />
<br />
<b>Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi. Otava 479 sivua.</b><br />
<br />
Onko koskaan kirjoittu yhtä paljon elämäkerrallista fiktiota kuin nyt? Epäilen. Tarvitsee vain vilkaista kustantajien listoja. 2000-luvun kirjallisista suuntauksista elämäkerralliset romaanit pistävät silmään runsaslukuisina.<br />
<br />
Ymmärrän viehätyksen. Fiktion avulla voi täyttää aukot, joihin elämäkerrallinen kirjoittaminen ei yllä - toiveiden, pelkojen ja salattujen halujen täplittämän yksityisen psykologisen maiseman.<br />
<br />
Vastenmielisyydenkin niitä kohtaan ymmärrän. Miksi retostella edesmenneen elämällä? Kuolleet eivät voi puolustautua. Lukija on kirjailijan moraalin ja hyvän maun armoilla.<br />
<br />
<b>Venla Hiidensalon </b> <b>Albert Edelfeltistä</b> kertova romaani<b> </b><i>Sinun tähtesi </i>on vuoden ensimmäisiä romaaneja.<i> </i>Edelfeltin kaltaiseen kansallistaiteilijaan tarttuminen on riskaabelia<i>. </i>Miten kirjoittaa, ettei lopputulos ole kankea kirjallinen patsas? Miten välttää taiteilijamyytin pönkitys ja putoaminen kliseiden sudenkuoppaan?<br />
<br />
Millainen on Venla Hiidensalon Edelfelt?<br />
<br />
Inhimillinen ja ristiriitainen: Hän maalaa. Hän juo. Häntä rassaavat suku- ja perhesiteet, velvoite elättää ja olla isä. Hänen avioliittonsa on kulissi. Hän makaa malliensa kanssa, sillä ilman seksiä hän on kykenemätön työskentelemään. Hän on levoton, vapaudenkaipuinen, yksinäinen ja alati tyytymätön. Vanhetessaan hänestä tulee yhä synkempi.<br />
Hiidensalon Edelfelt kokee, että on täyttänyt muotokuvillaan vain tilaajiensa toiveita. Hän ei kykene iloitsemaan menestyksestään, henkilökohtainen täyttymys jää saavuttamatta. Se vain välähtää hänelle, ensin ranskalaisen rakastetun Virginien, sitten Aino Actén muodossa.<br />
<br />
Hiidensalon Edelfeltiä ei kaiverra <i>weltschmerz </i>tai <i>angst</i>. Mieleen tulee ranskasta juontava termi <i>ennui</i>, eräänlainen syvä lyyrinen apeus, tylsistyminen elämään ja pettymys maailmaa kohtaan.<br />
<br />
Kärsivän taiteilijan myytti, kyllä. Vaan olisiko onnellinen Albert Edelfelt ollut kaunokirjallisesti kiinnostava?<br />
<br />
Kirjalijan ansioksi on todettava, että aivan näin yksioikoinen Hiidensalon kuva Edelfeltistä ei ole. Siihen tuovat moniulotteisuutta teoksen muut henkilöhahmot, Edelfeltin perheenjäsenet, joiden kautta häntä myös tarkastellaan. Hiidensalo osaa kutoa Edeltin osaksi yhteisöään. Tämä on teoksen vahvuus.<br />
<br />
<br />
Muuten ansiokkaan romaanin loppu on epäonnistunut. Albert Edelfelt menehtyi 1905. Teoksen tapahtumia on venytetty vuoteen 1917 ja 1918. Aivan niin, Suomen juhlavuosi jne. Kummallista silti, ettei kustannustoimittaja puuttunut tällaiseen kaunokirjalliseen tyhjäkäyntiin.<br />
<br />
<br />
<br />
<i></i><br />
<b> </b><i> </i></div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-7991664498765521502016-01-07T08:40:00.002-08:002016-01-11T10:46:44.077-08:00Mitä haluan lukea keväällä 2016?<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Oho ja jopas jotain. Kävin läpi kustantajien kevätkatalookit ja eräs asia pisti silmiin. Runokeväästä on tulossa melkoinen, yhtä vahvaa ja runsasta en
muista vuosikausiin. Kokoelman julkaisevat mm. Harri Nordell, Panu
Tuomi, Olli Heikkonen, Kristiina Wallin, Jyrki Kiiskinen, Erkka
Filander ym. Iloitsen.<br />
<br />
Muutoin kevään 2016 kirjasato näyttää yllättävän nimettömältä. Meinaan, että hypetetyimmät kirjailijat loistavat poissaolollaan. Odotetuin teos lienee <b>Tommi Kinnusen </b>helmikuussa julkaistava <i>Lopotti</i>. Katsoin myös, että mm. Mikko Rimmiseltä ja Juha Itkoselta tulee jotain.<br />
Ehkä hyvä näin. Suosituimpien kirjailijoiden poissaolo julkaisulistoilta antaa tilaisuuden loistaa muille, ei-niin-hypetetyille tekijöille. Ja keväthän on nyt aina tälläista.<br />
<br />
Käännösteoksista isoin tapaus taitaa olla Helen MacDolnaldin tietokirjaksi luokiteltu teos <i>H niin kuin haukka</i>, jonka mainitsin<a href="http://alukee.blogspot.fi/2015/11/kirjamessut-2015-osa-i.html" target="_blank"> tässä postauksessa</a>. (Tosin virheellisesti ruotsalaiseksi teokseksi).<br />
<br />
Jokatapauksessa. Alla hyvin subjektiivinen sommitelma omaksi lukulistakseni.<br />
<br />
<b><u>Runot</u></b><br />
- <b>Harri Nordell</b>: Hajonneet (Wsoy). "Uuden kokoelmansa myötä hän jättää hyvästit runoudelle", kustanjan ennakkotiedot varoittavat. Siis mitä. Laittaako Suomen paras runoilija pillit pussiin?<br />
<br />
- <b>Erkka Filander</b>: Torso (Poesia). Runouden ihmelapsi voitti 19-vuotiaana HS:n esikoiskirjapalkinnon. Jännä nähdä, millainen Filanderin toinen runokokoelma on. Näin lupaa kustantaja: "Runoja hetkestä jolloin ihminen tekee elämäänsä suuntaavan päätöksen."<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWwMAGxhbovIy6YbMALHIbPIWsKphbvQT1y9g6pXHt0CWfTl8CXvxT_ptq0hGk6jdlElMNALaEM0U7Bf_hP5ga8ZXBmGKftZ74JHkAnteQgRIkC9JHf-x6wf_VKZeOsum0e-vMtIr1W24O/s1600/sara.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWwMAGxhbovIy6YbMALHIbPIWsKphbvQT1y9g6pXHt0CWfTl8CXvxT_ptq0hGk6jdlElMNALaEM0U7Bf_hP5ga8ZXBmGKftZ74JHkAnteQgRIkC9JHf-x6wf_VKZeOsum0e-vMtIr1W24O/s200/sara.jpg" width="127" /></a> -<b> Kristiina Wallin</b>: Valon paino (Tammi). Runoja surusta ja muistista. <br />
<br />
<u><b>Kotimaiset romaanit </b></u><br />
- <b>Kaiho Nieminen</b>: Ihmissuden kronikka (Wsoy). Köyhä talonpoika pakenee tappoa korpeen 1600-luvun Suomessa. En ole lukenut yhtään Niemistä, joten lienee aika. Tämän teoksen aihe vetoaa.<br />
<br />
- <b>Jukka Viikilä</b>: Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus). Romaani arkkitehti Engelin työstä Helsingissä vuosina 1816-1840.<br />
<br />
- <b>Heli Slunga</b> & <b>Jaana Seppänen</b>: Lapin Lolita (Wsoy). "Romaani
prostituutiosta, viattomuudesta, rahasta ja lihasta." Kuulostaa räyhäkältä ->lukulistalle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhidQ6sDZR6xy38jzDsx-c2y3hNAFFc_j6eDd4iaEHWjT97Tyb_wmPqRDLmAlXcQSi1QjgjzZyCWFGw2kU9yQ9XNrFuzJT0juHehSbpSofEiGvXN8l93tegrwel511fD5mWosj0K6tV3SLJ/s1600/haukka.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhidQ6sDZR6xy38jzDsx-c2y3hNAFFc_j6eDd4iaEHWjT97Tyb_wmPqRDLmAlXcQSi1QjgjzZyCWFGw2kU9yQ9XNrFuzJT0juHehSbpSofEiGvXN8l93tegrwel511fD5mWosj0K6tV3SLJ/s320/haukka.jpg" width="197" /></a></div>
<u><b>Käännöskirjat (kauno+tieto):</b></u><br />
- <b>Helen Macdonald: H niin kuin haukka </b>(Gummerus). Historioitsija kertoo
haukan kouluttamisesta ja elämästään. <br />
<br />
<b>- Fausto Brizzi: 100 onnen päivää</b> (Gummerus). Kertomus 40-vuotiaan miehen sadasta viimeisestä päivästä. <br />
<br />
<b>- Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus</b> (Tammi). Romaani isän ja
tyttären suhteesta vanhan mielisairaalan seinien sisällä. <br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-tFyX7A5BzCBJXa8RU97cusv-LY3g9H1UVTKDg4Tf1oZ2pqvM8zJfGeFJXUQ1CYx84nRsFqfjb-eDyoSM_NxFX1QoAoBq_yJ04ISkNx9j8jGf7rCBY1LOgD9yeXFh2KtwLz7wudThnJ_E/s1600/kaaro.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-tFyX7A5BzCBJXa8RU97cusv-LY3g9H1UVTKDg4Tf1oZ2pqvM8zJfGeFJXUQ1CYx84nRsFqfjb-eDyoSM_NxFX1QoAoBq_yJ04ISkNx9j8jGf7rCBY1LOgD9yeXFh2KtwLz7wudThnJ_E/s320/kaaro.jpg" width="202" /></a><u><b>Kotimainen tieto yms.</b></u><br />
<b>- Jani Kaaro: Kauniimpi maailma</b> (Wsoy). Tiedetoimittajan kirjoituksia
sielusta, taloudesta ja oikeudenmukaisuudesta.<br />
<br />
<b>- Tommi Melender: Onnellisuudesta</b> (Wsoy). Esseitä onnellisuuden kirjosta runoudesta jalkapallon MM-kisoihin.<br />
<br />
<b>- Minna Eväsoja: Melkein geisha</b> (Gummerus). "Japanilaisen estetiikan
dosentti havainnoi japanilaista kulttuuria." Kiinnostava nähdä, kuinka vetävästi estetiikan dosentti kirjoittaa.<br />
<br />
<b>- Pirkko Lindberg: Fukushima ikuisesti</b> (Savukeidas). Lindberg teki matkan onnettomuuden jälkeiseen Japaniin ja haastatteli kymmeniä ihmisiä. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWwMAGxhbovIy6YbMALHIbPIWsKphbvQT1y9g6pXHt0CWfTl8CXvxT_ptq0hGk6jdlElMNALaEM0U7Bf_hP5ga8ZXBmGKftZ74JHkAnteQgRIkC9JHf-x6wf_VKZeOsum0e-vMtIr1W24O/s1600/sara.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
</div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-69247126135088456992016-01-04T09:21:00.002-08:002016-01-08T08:37:52.681-08:00Kohtalon iskuista viis<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghP0ThGFtzHqJXh766ygkJCz5nJNP0mf7LcoVdgofjbgZKcah68tq31ua3po5m4DTWuyBG5W868HmYppOhvgdhOnqPv6vKHZ5S0Jv6PoNaLnSPRzZPXoGNgfNIYjCwKpDwizatVwklEWXL/s1600/tamminen.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghP0ThGFtzHqJXh766ygkJCz5nJNP0mf7LcoVdgofjbgZKcah68tq31ua3po5m4DTWuyBG5W868HmYppOhvgdhOnqPv6vKHZ5S0Jv6PoNaLnSPRzZPXoGNgfNIYjCwKpDwizatVwklEWXL/s200/tamminen.jpg" width="139" /></a></div>
<b>Petri Tamminen: Meriromaani. Otava 2015. 142 s.</b><br />
<br />
Ei ollut tarkoitus laatia kirjoitelmaa tästä teoksesta. Laadin silti. Petri Tammisen<i> Meriromaania </i>on toki kiitelty siellä täällä, mutta siitä huolimatta se pääsi yllättämään. Kyseessä on erinomainen pieni romaani. Siinä ei ole lausettakaan liikaa tai liian vähän. Sen tarina on tiiviisti fokusoitu. Sen huolellinen kysymyksenasettelu kantaa ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Muodostuva kerronnan kaari on jäntevä ja hieno.<br />
<br />
Tarinan Vilhelm Huurna on merimies, jonka laiva toisensa jälkeen uppoaa. Yhden paatin myrsky saartaa matalikkoon. Toiseen törmää höyrylaiva. Kolmas uppoaa muuten vain. Neljäs hajoaa jäihin - ja niin edelleen. Mitä tekee Huurna?<br />
Jatkaa seilaamista, kun muutakaan ei osaa. Kotona vaimokin menehtyy synnytykseen.<i> </i><br />
<br />
<i>Meriromaanissa</i> yhdistyvät Antti Tuurin lakoninen kerrontatapa ja John Williamsin <i>Stoner</i>-teoksen Stonerin henkilöhahmo. Vilhelm Huurnassa on sama lahja ottaa vastaan kohtalon iskut ja samaa kykyä pysyä stoalaisen tyyväisenä kuin Stonerissa. Hänessä on myös samaa syvää uskollisuutta kutsumukselleen. Kuten <i>Stoner,</i> <i> </i><i>Meriromaanikin</i> on henkilöhahmoromaani ja elämänviisausromaani. <br />
Tammisen kirjoitustyylissä puolestaan on anttituurimaista konkreettisuutta, yksitotisuutta ja rivien väliin kätkeytyvää huumoria.<br />
<br />
Sieltä täältä romaanin muiden henkilöhahmojen puheista pilkahtalee, että Huurna on kaikesta kuuluisasta epäonnestaan huolimatta arvostettu mies. Itselleen hän ei osaa antaa arvoa. Tuon arvon hän antaa elämälle. <br />
Romaanin avainlause löytyy sivulta 125.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Hänestä näytti, että hänen elämänsä oli jäänyt noihin laivoihin ja lahosi nyt siellä kunnes jäljellä ei olisi edes riekaleita, levät vain huljuisivat. </i><br />
<i>Silloin hän avasi silmänsä ja huomasi, että hän sai kuitenkin olla ja elää, kulkea maan päällä etelään tai pohjoiseen tai olla vaikka kulkematta, pysyä tässä. Aina hänellä kuitenkin olisi elämä ja sillä arvo, tämän elämän itsensä arvo, laivat olivat uponneet mutta hän ei.</i></blockquote>
<br /></div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-715599517451410002016-01-03T02:36:00.000-08:002016-01-11T10:53:03.206-08:00Kuusi parasta vuodelta 2015<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Perinteinen kirjavuoden listaus.<b> </b>Nämä teokset jäivät erityisesti mieleen vuodelta 2015. Laitoin teokset järjestykseen sen perusteella, missä järjestyksessä lukisin ne uudelleen.<b><br /></b><br />
<br />
<b>(1) John Williams: Stoner. Bazar 2015.</b><br />
- Aina kun kadotan uskoni romaanitaiteeseen, tartun tähän teokseen. Upeampaa teosta nöyryydestä, omistautumisesta, omaksi itseksi tulemisesta ja intohimosta kirjallisuuteen tuskin on kirjoitettu. Melankolinen, merkillisen tyyni ja merkillisen kaunis romaani.<br />
<i><br />Rakkaus kirjallisuutta kohtaan, kieltä kohtaan, mielen ja sydämen arvoituksia kohtaan, rakkaus joka ilmeni kirjainten ja sanojen pienissä, erikoisissa ja yllättävissä yhdistelmissä, niissä jotka painettiin tummimmalla ja kylmimmällä musteella mitä löytyi - tuon rakkauden hän oli kätkenyt kuin se olisi ollut luvatonta ja vaarallista, mutta nyt hän uskaltautui paljastamaan sen aluksi varovasti ja sitten rohkeasti ja lopulta ylpeästi.</i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCRxn7ZVzDXkhVUc1WehsAIF9QpJ5MkSB317NGaetlSYrOv2gl3-en31wRjOOiWgN6-eReLh6qHfM7wLCf0Fl1UAiRBZsihzAsecaqgEQPfEiCNGZ0PLC4CQekA7nhLXV06onJCa1BoilH/s1600/flanagan.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCRxn7ZVzDXkhVUc1WehsAIF9QpJ5MkSB317NGaetlSYrOv2gl3-en31wRjOOiWgN6-eReLh6qHfM7wLCf0Fl1UAiRBZsihzAsecaqgEQPfEiCNGZ0PLC4CQekA7nhLXV06onJCa1BoilH/s320/flanagan.jpg" width="206" /></a></div>
<b>(2) Richard Flanagan: The Narrow Road to the Deep North </b><br />
-
Man Booker -palkinnon napannut teos julkaistiin viime vuonna, mutta
nostan sen silti tämän vuoden listalle (luin kirjan toukokuussa). Suurilla teemoilla maadoitettu syvä
lukuromaani, joka tavoittaa jotain olennaista elämän
ristiriitaisuudesta.<br />
Ensimmäinen "kuoleman rautatiestä" lukemani
romaani. Teos kertoo Japanin sotavangeiksi joutuneista liittoutuneiden
sotilaista, jotka rakentavat pakkotyöllä rautatietä Burmassa. Enemmän
kuin sotaromaani<i> The Narrow Road to the Deep North </i>on kuitenkin yhden miehen kehityskertomus. <br />
<br />
<i>For the world did not change, this violence had always existed and would
never be eradicated, men would die under the boot and fists and horror
of other men until the end of time, and all human history was a history
of violence.</i><br />
<i> </i><b><br /></b><b><b>(3) </b>Leena Krohn: Erehdys. Teos 2015.</b><br />
- Kirjasta jokunen sananen eilisessä <a href="http://alukee.blogspot.fi/2016/01/lukuhaasteen-huiput.html" target="_blank">Lukuhaasteen huiput -postauksessa.</a><br />
<b> </b><br />
<b> <b><b>(4) </b></b>Harry Salmenniemi: Pimeän lehdet. Otava 2015.</b><br />
-
Runovuoden kirkkain helmi. Salmenniemi kirjoittaa pelkistetysti ja
konkreettisesti, mutta tavattoman yllätyksellisesti. Salmenniemellä on
taito saada suomenkieli kaikumaan. <i>Pimeän lehdet </i>on sanojen huikea peilisali.<br />
<br />
<i>Tapahtuma,
välähdys jonka /jälkeen mikään ei ole kuin ennen. Seisot/ syli auki,
hihat valmiina. Teksti heijastaa/ repalaisen maailman jossa edes pinta/
ei ole ehjä, ja nyt sillä tarkoitetaan sinua.</i><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTVBBxxbSmAw-jtjb1aIYND7eFb_9OzJOho49WyUTe4d27fq1glruT2BaM6ciP6mA-ghS__jYQqlrS6G_HO57Ro8Q4kCik7nxDpcCccGbIvqt5BlXY8-N61UmsGEBnmN2sB1J0OQuNbAuX/s1600/kanto.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTVBBxxbSmAw-jtjb1aIYND7eFb_9OzJOho49WyUTe4d27fq1glruT2BaM6ciP6mA-ghS__jYQqlrS6G_HO57Ro8Q4kCik7nxDpcCccGbIvqt5BlXY8-N61UmsGEBnmN2sB1J0OQuNbAuX/s200/kanto.jpg" width="136" /></a></b></b></div>
<b><b><b><b>(5) </b></b></b>Anneli Kanto: Pyöveli. Otava 2015.</b><br />
- Pohjanmaan historiasta intohimoisesti kiinnostuneelle tämä teos oli täysosuma. Kirjan päähenkilö on opinnälkäinen ja sivistystä janoava nuori mies, jolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä isänsä tavoin pyöveliksi. Kiinnostavan aiheen ja uskottavasti kuvatun miljöön lisäksi plussaa siitä, että teoksen sivuilla vilisee lukuisia todellisia historiallisia henkilöitä.<br />
<br />
<br />
<br />
<b><b> <b><b>(6) </b></b></b>Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki. Teos 2015.</b><br />
- Vaativampi ja runsaampi romaani kuin <i>Teemestarin kirja</i>. Yksityiskohtaisesti visualisoitu ja runollisesti kuvattu fantasiamaailma, surumielisen valoisa teos rakkaudesta ja yksilön kamppailusta sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.<br />
<br />
<i>Muurit putoavat vaitonaisina syvään veteen, jokaista ovea pitelee
lukko ja ikkunoita peittävät oksanjäykät ristikot. Jos menee riittävän
lähelle, saattaa kuulla sanojen kahahtelua, ja aistia seinien takana
monta yksinäisyyttä toistensa lomassa. Vielä lähempänä voi toisinaan
tavoittaa huutoja, mutta ehkä ne ovat lokkien.</i><br />
<br />
<br /></div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-64192234004819899662016-01-01T06:50:00.002-08:002017-04-03T13:25:12.612-07:00Lukuhaasteen huiput<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Vuosi on vaihtunut, mutta palaan vielä marraskuun kirjahaasteeseen ja sen aikana lukemiini kirjoihin. Kuten etukäteen ajattelin, alkuperäisessä lukusuunnitelmassa oli mahdoton pysyä. Näin siinä kävi:<br />
<br />
- Asko Sahlberg: Irinan kuolemat<br />
- Ville-Juhani Sutinen (toim.): Mitä David Foster Wallace tarkoittaa? (essee)<br />
- Aki Ollikainen: Musta satu<br />
- Leena Krohn: Erehdys<br />
- Markku Pääskynen: Sielut<br />
- Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö (sarjakuva)<br />
<span class="st"> - Darryl Cunningham: Psychiatric Tales </span>(sarjakuva) <br />
- Vuokko Sajaniemi: Pedot<br />
- Juha Valste: Neandertalinihminen (tieto)<br />
- Svante Pääbo: Neandertalilainen. Kadonnutta perimää etsimässä (tieto)<br />
- Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat<br />
- Sini Mononen, toim: Alaston totuus taiteesta (essee)<br />
- Heleena Lönnroth: Puukolla vai puntarilla? <br />
<br />
Näistä teoksista mieleenpainuvimmat lukukokemukset olivat:<br />
<br />
<br />
<b>Leena Krohn: Erehdys</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA92v6weq-DG0JWwO_GsD6m-YV8UZewaWmje0tqzdDUsHBGDIoWDLEaabCMo33zQfX53el41aAvhTtjPRi-0m6mKzOU5zhgotBaGwAKt7kyFoImxjFuw2ESjNQESN2O44BK5CPJ4Y0vEhZ/s1600/krohn.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA92v6weq-DG0JWwO_GsD6m-YV8UZewaWmje0tqzdDUsHBGDIoWDLEaabCMo33zQfX53el41aAvhTtjPRi-0m6mKzOU5zhgotBaGwAKt7kyFoImxjFuw2ESjNQESN2O44BK5CPJ4Y0vEhZ/s1600/krohn.jpg" /></a></div>
Olen yhä sitä mieltä, että Leena Krohn on Suomen merkittävimpiä kirjailijoita ja enemmän. Hän on
todellisuuden kerrostumien näkijä ja tutkija. Lähes koko Krohnin
tuotanto on omistettu yhdelle kysymykselle: kuinka
inhimillinen tietoisuus toimii ja kuinka tietoisuus on - tai luo -
todellisuutta. Ja ennen kaikkea: onko tuon todellisuuden takana jotain
muuta ja voiko siihen saada kosketuksen? En tiedä toista kirjailijaa,
joka tutkii yhtä ja samaa teemaa samalla tavoin sinnikkäästi ja
johdonmukaisesti. Krohn verhoaa lukeneisuutensa taitavasti kuten hyvän
kirjailijan kuuluukin, mutta tarkka lukija tunnistaa hänen
kaunokirjalliseen ontologiaansa kutoutuvan säikeitä mm. moderneista luonnontieteistä ja mystiikan perinteistä.<br />
Luin <i>Erehdyksen </i>kahteen kertaan. Teos sisältää Krohnin teosten tavoin lukuisia sisäkkäiskertomuksia täynnä
varjoja, outoja kulmia ja ristivalotuksia. Kehystarinan päähenkilö on
kirjailija, joka matkustaa pikkupaikkakunnan kirjastoon puhumaan
työstään ja lukemaan otteita teoksistaan. Muuta en halua kertoa kuin
että teoksen loppu on tyrmäävä.<br />
Sitaatti teoksen keskeltä: <br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Rouva Kaskas ajatteli, että jos hänen muistonsa olisivat erilaisia,
hän itsekin olisi toinen. Miten vaikeaa, hän ajatteli, onkaan erottaa
ihmistä siitä, mitä hänelle tapahtuu. Sillä itse kukin vetää puoleensa
juuri omansa kaltaisia kokemuksia eikä kukaan voi nähdä muita unia kuin
omiaan.</i></blockquote>
"Sillä itse kukin vetää puoleensa
juuri omansa kaltaisia kokemuksia." Olisiko tämä lause iskevämpi näin: "Sillä itse kukin vetää puoleensa
juuri <i>itsensä </i>kaltaisia kokemuksia." <br />
<br />
<i> </i>***<b> </b><br />
<br />
<b>Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLSJ51u82CKCPPM0VPHd-gUUIxWqbk2jXY4G-QdPBAdkNzxACdo7UDAkWcQysalgpxHzPnNvZoCwiWdOsioAWHJvR5OmBkDN7D0JZGkEuWgDN2aha8-ccMj7l4Ug0fmOF8Gp8RC5mW9Rkh/s1600/ahava.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLSJ51u82CKCPPM0VPHd-gUUIxWqbk2jXY4G-QdPBAdkNzxACdo7UDAkWcQysalgpxHzPnNvZoCwiWdOsioAWHJvR5OmBkDN7D0JZGkEuWgDN2aha8-ccMj7l4Ug0fmOF8Gp8RC5mW9Rkh/s200/ahava.jpg" width="131" /></a></div>
Miten ihmiselle käy, kun hänelle tapahtuu äärimmäisen epätodennäköisiä asioita? Tätä kysymystä <i>Taivaalta tippuvat asiat </i>tarkastelee. Merkilliset sattumat koettelevat romaanin henkilöhahmoja. Yhteen iskee viidesti salama, toinen voittaa lotossa
kahdesti, kolmas menettää vaimonsa, kun tämän päähän putoaa yllättäen taivaalta jääkimpale. Romaanin kysymyksenasettelu on kiinnostava. Sysätessään henkilöhahmonsa heikoille jäille Ahava tulee samalla paljastaneeksi jotain universaalia: ihmisen hallinnan- ja turvallisuudentunteen haurauden ja ohuuden. Järjestäytyneen maailman ja arkipäiväisten askareiden alla lymyää mielettömyys, hallitsemattoman tapahtumisen potentiaali, jonka järkeistämiseen ja haltuunottoon ihmisen välineet ovat kehnot. <i>Taivaalta tippuvat asiat </i>on hieno, kylmäävällä tavalla kaunis romaani.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Kuulkaa, matto voi mennä jalkojen alta ilman kärsimystäkin. Siksi minä teille kirjoitin ja kirjoitan nyt uudestaan, anteeksi.</i></blockquote>
***<br />
<br />
<br />
<b>Markku Pääskynen: Sielut</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilklVr_DAKHIlzU71pQJX4iOnDbqIdse4s2YOm8w0b4jewHglzgli5DXHAvvP-I32XPEbyDVyMZq3WbLsAhT3XVfZOB6weF3tlfUyucQzYwQ9dDLWWojW0CUIn8-nPIez-HkyeV5hU9D31/s1600/sielut.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilklVr_DAKHIlzU71pQJX4iOnDbqIdse4s2YOm8w0b4jewHglzgli5DXHAvvP-I32XPEbyDVyMZq3WbLsAhT3XVfZOB6weF3tlfUyucQzYwQ9dDLWWojW0CUIn8-nPIez-HkyeV5hU9D31/s200/sielut.jpeg" width="121" /></a></div>
<b>Markku Pääskysen </b>romaanin juoni on näennäisen simppeli. Kirja kertoo, mitä yhden päivän aikana tapahtuu, kun Maija-niminen pikkutyttö katoaa. Thrilleriä tai edes jännityskertomusta odottava kuitenkin pettyy. Maijan hahmo on kirjailijan motiivi tutkia, kuinka ihminen on läsnä poissaolonsa kautta ja mitä tapahtuu, kun yhteisöön repeää yhden sen jäsenen muotoinen aukko ja kuinka yhteisö sen seurauksena menee epätasapainoon.<i> </i>Maijan katoamisen horjuttamat ihmiset ajelehtivat uudessa valossa paljastuneessa todellisuudessa kuin laivat
vailla kapteenia.<br />
<i>Sielut </i>operoi osaltaan samalla sattuman ja todellisuuden repeämisen tematiikalla kuin edellä arvioitu <i>Taivaalta tippuvat asiat,</i> mutta taiteilee kahden todellisuuden taitekohdassa näkyvämmin. Pääskynen kutoo runollisella otteella romaanin konkreettisen maailman ja tapahtumien rinnalle unenomaista maailmaa. Pääskynen on nerokas pinnanalaisen maailman tarkkailija ja rakentaja. <i> Sielut</i> on on kunnianhimoinen, metafyysisiä kysymyksenasetteluja kätkevä kaunokirjallinen taideteos. Se on myös salakavalasti salaviisas teos. Tällaisten lauseiden edessä on pakko kumartaa:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Yksi Taiton lapsuuden tärkeimmistä asioista oli lukea Salaisuuksien kirjaa joka oli elämän kirja ja kuoleman kirja, rakentaa asioista kuva ja hylätä se, oppia vertaukset ja sekoittaa ne keskenään, oppia salaisuudet ja hylätä ne, tutkia viisautta ja tutkia mielettömyyttä ja ymmärtää ne yhdeksi ja samaksi, tutkia lapsuutta ja tutkia aikuisuutta ja havaita ne erillisiksi mutta yhdeksi, sulkea vihdoin kirja mieli täynnä ja tuntea tyhjyys ja väsymys asioiden edessä, ymmärtää nuo asiat valoksi ja pimeydeksi yhtäaikaa. </i></blockquote>
<br />
***<br />
<br />
<br />
<b>Mitä David Foster Wallace tarkoittaa? toim. Ville-Juhani Sutinen. </b><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_ZgmLVvIgyjsLIH5c_qarjG9bIw9wibgDkvpHYAIoR2S3NhfJCrt_ZQ9SrYyoHNvmImmnM49rSXFf_J-tmP7b2kGbuk3XvcgX7bs_LH8V2cACLCHuVL3A4l3-WSSseT2RFLz6rxBp90cF/s1600/wallace.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_ZgmLVvIgyjsLIH5c_qarjG9bIw9wibgDkvpHYAIoR2S3NhfJCrt_ZQ9SrYyoHNvmImmnM49rSXFf_J-tmP7b2kGbuk3XvcgX7bs_LH8V2cACLCHuVL3A4l3-WSSseT2RFLz6rxBp90cF/s200/wallace.jpg" width="131" /></a></div>
Tunnustan. En ole lukenut yhtään Wallacen teosta enkä usko koskaan edes tarttuvani hänen pääteokseensa <i>Infinite Jest.</i> Sen sijaan olen lukenut kohtalaisen paljon, mitä Wallacesta on kirjoitettu, joten tartuin Sutisen toimittamaan esseekokoelmaan. En tiedä, onko se paras opus tutustua amerikkalaiskirjailijan ajatteluun ja estetiikkaan; äänessä lienevät kuitenkin Suomen innokkaimmat Wallace-fanittajat.<br />
Kokoelman toimittaja Sutinen kirjoittaa alunperin v. 2008 julkaistussa esseessään minun makuuni liian provokatiivisen ylemmyydentuntoisesti. Onneksi kukkoileva tyyli tuppaa katoamaan älyköistä kuuteenkymmeneen ikävuoteen mennessä ja parhaassa tapauksessa korvautuu nöyryydellä. Niin, minä olen tullut vanhaksi. Jokatapauksessa. Kirjassa olennaisimman Wallacesta tiivistävät esseissään Tommi Melender ja Ville Luoma-aho, tässä järjestyksessä. Melender käsittelee Wallacen kritiikkiä nykykulttuurin kyllästämää ironiaa kohtaan ja tekee tiivistävän analyysin <i>Infinite Jestistä</i>. Ai niin. Kumpi muuten on ironian vastakohta, vilpittömyys vai naiivius?<br />
<br />
***<br />
<br />
<b><span class="st">Darryl Cunningham: Psychiatric Tales</span></b><br />
<br />
<br />
Aina joskus tapaa ihmisiä, jotka kuvittelevat että mielenterveyttään voi täysin hallita, että välttyy sekoamiselta kun kulkee kultaista keskitietä - syö hyvin, lenkkeilee, rakastaa ja tulee rakastetuksi. Sellaiseen ajatteluun liittyy omahyväinen syytös: jos sairastut, olet elänyt väärin ja voit syyttää vain itseäsi. Niin tietämättömän ihmisen käteen ojentaisin<b> Darryl Cunninghamin</b> sarjakuvateoksen.<b><span class="st"> </span></b><i><span class="st">Psychiatric Tales</span></i><b><span class="st"> </span></b>sisältää kahdeksan tarinaa, jotka käsittelevät mm. skitsofreniaa ja masennusta. Teos tarpeellinen muistutus siitä, että psyykkiset sairaudet eivät ole yksioikoisia behavioristisia tuotoksia vaan jotain muuta, josta oheinen sitaatti todistaa:<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheVOnJMgsDX2li2r_LB3JXxfBhQWWks-awpvwkVBtOE3dPmPqEzBLOqcR7sFiubbPq5d4W9EzMSbWtlal_wNSJYaNp1gGQC_yTP8H1JDV0MWy0BIgQg3hu14G2qwOz3HBPYof67h_ERp7n/s1600/comic.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="164" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheVOnJMgsDX2li2r_LB3JXxfBhQWWks-awpvwkVBtOE3dPmPqEzBLOqcR7sFiubbPq5d4W9EzMSbWtlal_wNSJYaNp1gGQC_yTP8H1JDV0MWy0BIgQg3hu14G2qwOz3HBPYof67h_ERp7n/s200/comic.jpg" width="200" /></a></div>
<br />
Sarjakuva muuten perustuu Cunninghamin omiin kokemuksiin. Hän työskenteli ja opiskeli mielisairaalanhoitajaksi kunnes sairastui itse. Arvottomaksi itsensä kokemisen suosta hänet pelasti sarjakuvien tekeminen.<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-3916545081893317472015-11-29T10:10:00.000-08:002016-01-11T11:00:16.428-08:00Hyvyys, totuus ja kauneus<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjSmfi07NHc6o2PnC-ecxfFCqwUvOoFdgNp_XXDraAGcFM_ccoxhcDW9KXuHT2N4GOeRjEurPlphcjyKMh6Q-QOgOpqTRsBfgCGe54LYaO4PG8Pj0Wzwm_-RRxz4FWPPfjsCK5o05dkZeF/s1600/toivo.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjSmfi07NHc6o2PnC-ecxfFCqwUvOoFdgNp_XXDraAGcFM_ccoxhcDW9KXuHT2N4GOeRjEurPlphcjyKMh6Q-QOgOpqTRsBfgCGe54LYaO4PG8Pj0Wzwm_-RRxz4FWPPfjsCK5o05dkZeF/s1600/toivo.jpg" /></a></div>
<i> Me emme ole täällä viihtymässä ja oleilemassa. Me olemme täällä kehittyäksemme paremmiksi ihmisiksi, jotta seuraava sukupolvi voisi kehittyä vielä paremmaksi. Juuri tällaista näkökulmaa nykykulttuuri välttelee viimeiseen asti.</i><br />
<i>Meitä ikään kuin painostetaan henkiseen ja hengelliseen laiskuuteen.</i><br />
<i> ***</i><br />
<i>Hyvä elämä on alkanut tarkoittaa vaivatonta elämää, jossa hyvä
tulee rennosti puuhailemalla. Voi niitä nuoria, jotka nielevät tämän
mediavalheessa kimmeltävän täkyn.-- Vaivannäköön sitoutuminen on
moraalisen heräämisen alku, ja se tapahtuu jo lapsuudessa. Joka ei töitä
tee, sen ei syömänkään pidä. </i><br />
<b><br /></b>
<b>Jari Ehrnroth: Toivon tarkoitus. Kirjapaja 2014.</b><br />
<br />
En ole varma, onko Jari Ehrnroothin viime vuoden lopulla ilmestynyt teo<i>s Toivon tarkoitus</i> saanut kaikkea ansaitsemaansa huomiota. Yhtä tuikeaa moraalifilosofista ruoskintaa ei Suomessa ole nähty. Lukijasta riippuen kirjan parissa joko viihtyy, syyllistyy, huvittuu tai kauhistuu.<br />
<br />
Ehrnrooth mielestä ei riitä, että ihminen tavoittelee hyvinvointia ja onnellisuutta. On pyrittävä yksilöllisiä tavoitteita suurempaan
päämäärään: parempaan ihmisyyteen. Ehrnrooth listaa sen korkeimmiksi tasoiksi hyvyyden, totuuden ja kauneuden. Kulttuurievoluutio etenee, kun ihmiset tavoittelevat näitä asioita. Jos hyvyyden, totuuden ja kauneuden tavoittelu unohtuu, kulttuuri taantuu.<br />
Ehrnrooth mielestä viihtyminen, oleilu ja hyvinvointi eivät riitä. Hän haluaa ruoskia ihmiset tekemään töitä itsensä kanssa. Jos ihmiset unohtavat itsensä vain oleilemaan hyvinvointivaltioon, edessä on historian loppu ja ihmiskunnan tuho.<br />
<br />
Aivan. Millaisia sanoja! Idealisessa suuruudessaan ne ovat yhtä kauniita kuin kauhistuttaviakin. Kaiken lisäksi ne osuvat suoraan perunalastupussin ja kaukosäätimen välissä kököttävän lukijan sydämeen. Moite on suorasukainen. Sinä siinä, henkinen vätys! Olet ajamassa länsimaista kulttuuria rappioon laiskanpulskealla tyytyväisyydelläsi.<br />
<br />
Ehrnrooth ei opeta, kuinka tulee elää ja ponnistella. Hän on puhdas moraalifilosofi, joka pyrkii tahkomaan teoriaa. Hänen visionsa toivosta ja Jumalasta kulkevat niin korkeissa sfääreissä, että lukija on vaarassa joko vieraantua tekstistä tai vetäytyä ironian linnakkeeseen. Se on harmi. Vähemmällä paasaamisella teos olisi lukijaystävällisempi.<br />
<br />
Kirjailijan tinkimättömyyttä täytyy toki ihailla. Ehrnrooth on kirkasotsainen moralisti ja
kilvoittelija, joka haaveilee uudesta ihmisyyden kehitysvaiheesta.
Tällaiset puhtaat utoopikot ovat nykyään harvassa. Hän edustaa samaa ankaruuden koulukuntaa kuin esimerkiksi Antti Nylén paitsi että Ehrnrooth on paljon ankarampi, paljon ehdottomampi.<br />
Filosofi on julkisuudessa kertonut viettävänsä askeettista ja kurinalaista elämää. On varmasti sietämätöntä olla
kirkasotsainen kilvoittelija meidän muiden, laiskanpulskeiden
hedonistien maailmassa. Hänenkaltaisilleen lienee vain kaksi vaihtoehtoa. On tehtävä kompromissi maailman kanssa ja
siedettävä päivästä toiseen sen epätäydellisyytta tai vetäydyttävä omiin oloihinsa.<br />
<br />
<i>Toivon tarkoitus</i> -kirjassa kiinnostavinta on mitä Ehrnrooth lausuu kulttuurista ja taiteista. Hän sälyttää niille melkoisen moraalisen tehtävän. Tähn tapaan:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Kulttuuri voi ylläpitää toivoa paremmasta ihmisyydestä tai se voi antaa periksi ja luopua jalostumisen haasteesta.</i></blockquote>
**<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Kulttuuribarbariaa ei kukisteta sen omin asein massakulutuksen
areeenoilla vaan päinvastoin eristäytymällä ja vaalimalla sitä, mitä
barbaria ei koskaan voi tuotteistaa, koska se ei myy.</i></blockquote>
**<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>On luonnollista, että vapaat ihmiset haluavat viihtyä ilman paineita ja saada kirjallisuudesta sen mitä heidän mielensä tekee. Eivät he etsi teoksen ja lukijan välisen dialogin syvenemistä perimmäisten arvojen ja elämänfilosofian tasolle. He haluavat vain tyydyttää tunnetarpeensa ja arvostavat teoksia, jotka täyttävät tehtävänsä.</i></blockquote>
**<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Rikos, porno, romantiikka. Väkivalta, seksi rakkaus. Tämä kolminaisuus on lyhyt yhteenveto tunnetarpeita palvelevasta tarinakulttuurista.</i></blockquote>
</div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-19995517381143384862015-11-01T13:55:00.003-08:002015-11-01T14:10:15.910-08:00Kirjamessut 2015, osa 2<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kirjamessut, osa 2.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghDAKy0hlSxku9nwBS5MVVXw0yUaPeI5Ip-oxhyyG8zyf11aIdguo95moNGcjciVi4XOCR2grIZNmTLcQgkwVRNA56kpfxyWKAUHyzkOimXG9pmFErcyJB1mUc96sY4xCUkNIz9isirLoc/s1600/donner.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="226" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghDAKy0hlSxku9nwBS5MVVXw0yUaPeI5Ip-oxhyyG8zyf11aIdguo95moNGcjciVi4XOCR2grIZNmTLcQgkwVRNA56kpfxyWKAUHyzkOimXG9pmFErcyJB1mUc96sY4xCUkNIz9isirLoc/s400/donner.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Niinistö ja Donner puhuvat.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Tekoheppien, pumpattavien lampaiden, keinovaginoiden jne. ero kirjamessujen myyntituotteisiin on marginaalinen, sillä täältäkin on tultu hakemaan tyydytystä salaperäiseen nälkään, täyttymystä syysiltoihin loimuavan takkatulen ja teurastaljan lisäkkeeksi.--- Tietenkin on myös saavuttu, mutta vain ikään kuin sattumalta, bongaamaan ohi lipuvia alan julkkiksia ja käytäviä kuluttavia silmäätekeviä - jakaako nimikirjoituksia Jari Tervo vai Ron Jeremy, sillä ei juurikaan eroa.</i><br />
<i>-- Jostain kantaa Panu Rajalan ääni hänen kertoessaan itsensä kanssa miltei yhtä kehnosta kirjailijasta, juhlavuottaan viettävästä Mika Waltarista.</i></blockquote>
<br />
Näin maalailee Ville-Juhani Sutinen kirjamessujen tarjontaa David Foster Wallacea käsittelevässä esseessään (teoksessa <i>Mitä David Foster Wallace tarkoittaa</i>). Tänäkin vuonna messuilla oli puhumassa Panu Rajala ja vietetään suomalaisen merkkihenkilön juhlavuotta. Kyseessa on tietenkin I.K. Inha, ja Rajala messusi Inhasta kertovasta uudesta romaanistaan (ja vetävästi muuten messusi).<br />
Ja Sutinen tietenkin louskuttaa leukojaan. Kirjamessut ovat tärkeää peeärrää kirjallisuudelle ja lukemiselle. Messuilla käyvien koululaisten määrästä päätellen ne ovat myös parasta työtä uusien sukupolvien käännyttämiseksi kirjojen ääreen. Kenelläkään lukemisen puolesta huolissaan olevan ei ole varaa katsoa tällaista tapahtumaa pitkin nenänvarttaan edes leikillään.<br />
<br />
Tänä vuonna vietin messuilla ehkä pidempään kuin koskaan ennen. Kävin kuuntelemassa, kuinka Panu Rajala avasi uusi näkökulmia I.K. Inhaan. Ei hänen elämäntyöhönsä, vaan ihminen-Inhaan. Yllätyin Sauli Niinistön ja Jörn Donnerin veljesmäisestä ja säpäkästi persooniin käyvästä keskustelusta. Kävin kuulostelemassa, mitä Claes Andersson sanoo runoudesta, Mirja Kärnä kävelemisestä, Jaakko Hämeen-Anttila keittokirjojen historiasta, Teemu Keskisarja suomalaisesta kirvesmurhaajasta ja Tommy Hellsten ihmisenä olemisesta. Harmittelin, että unohdin käydä kuuntelemassa mitä puhutaan historiallisista romaaneista, suomimytologiasta fantasiakirjallisuudessa, hyvästä lastenkirjallisuudesta ja Worlconista 2017. Ja aivan ehdottomasti harmittelin sitä, että unohdin käydä katsomassa, miltä näyttää ihminen, joka on kirjoittanut niin häikäisevän romaanin kuin <i>Tarina merkillisestä rakkaudesta</i>. (Carl Johan Vallgrenin uutta kirjaa en ole lukenut.)<br />
<br />
<br />
Tänäkin vuonna päätin, että en osta yhtään kirjaa. Ostin vain kymmenen. Himoitsin ehkä sataa. Alla kuvasatoa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjX_39UFOSvaaNgMvTnRiKqBiBynvob2aXX-yhH1FA8Wpw_SjPrIVv3ljpX4NaoGIIezx4tr7JvY04LVIlPxtc3TyzEBG1XGWTlbvC10feUXhmxEls7hLV04wkwjsP7BHxA1J13m9t1DOxe/s1600/mosaic0d7da5746b509ab43587a247eb7e0096799d613c.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjX_39UFOSvaaNgMvTnRiKqBiBynvob2aXX-yhH1FA8Wpw_SjPrIVv3ljpX4NaoGIIezx4tr7JvY04LVIlPxtc3TyzEBG1XGWTlbvC10feUXhmxEls7hLV04wkwjsP7BHxA1J13m9t1DOxe/s400/mosaic0d7da5746b509ab43587a247eb7e0096799d613c.jpg" width="400" /> </a></div>
Kirja...<br />
... jonka hintalappu sai kulmat kohoamaan: Arto Mellerin <i>Tuomiopäivän sävärit</i>, 180e.<br />
...joka aiheutti nostalgiasävärit: <i>Runousopin perusteet</i>. Pääsykoekirjani yliopistoon vuodelta -95.<br />
...jonka näkeminen ilahdutti: komeat uusintapainokset Samuli Paulaharjun kirjoista<br />
...jonka olisin jos olisin rikas: <i>Maailma piirtyy kartalle. </i><span class="st"><i>Tuhat vuotta maailmankartan historiaa. </i>(Nurmisen säätiö julkaisee näyttäviä arvokirjoja).</span><br />
<span class="st"><br /></span>
<span class="st">Banderollivalinnasta pisteet Bazarille:</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGGVnlNlMluND3IWrsdYFIDh5snwmj26oX3QpOS9EDUKQiDLhSN_4Prmy4i5pDb7qtAKXc5Q4wRaRNID-Ba5TyqLYZl-r2W94VB8CEnjoHAjNlxRuKkIar2WQ8Dt7jxazBRz9b1ZiSyMps/s1600/bazar.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="292" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGGVnlNlMluND3IWrsdYFIDh5snwmj26oX3QpOS9EDUKQiDLhSN_4Prmy4i5pDb7qtAKXc5Q4wRaRNID-Ba5TyqLYZl-r2W94VB8CEnjoHAjNlxRuKkIar2WQ8Dt7jxazBRz9b1ZiSyMps/s400/bazar.jpg" width="400" /> </a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Banderollin koosta päätellen Suomen kuumin kirjailija (Sofin banderolli oli yhtä suuri) :</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2lEhAypbQj8OCIszmk7kEVipBfUEvY0ZWdzJ-77V9yTDkmhIZt7zufg9OzbsoFkeJIxh7MskmVPrcWzmi5RBzb9jSZ6Tr3IaDLdoxRLp8eEriEn9ShRrkLOYURvvPCpNIpmNCUeUR1eyr/s1600/kettu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2lEhAypbQj8OCIszmk7kEVipBfUEvY0ZWdzJ-77V9yTDkmhIZt7zufg9OzbsoFkeJIxh7MskmVPrcWzmi5RBzb9jSZ6Tr3IaDLdoxRLp8eEriEn9ShRrkLOYURvvPCpNIpmNCUeUR1eyr/s400/kettu.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ja kirjakasoja vielä: </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2U44Q7_XoXGBFy_5JIaBZzvqvmC6Kfkelf_AbimeO9xSryy6D0K_rNajjHIwpK1ixNcsndPqRZp549SwPaIlbyMpKLXywCIcGDJ9_V21OMu19gCWzWED1onImg8UH9Xu5TxIGNyMgUsGX/s1600/messukirjat2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2U44Q7_XoXGBFy_5JIaBZzvqvmC6Kfkelf_AbimeO9xSryy6D0K_rNajjHIwpK1ixNcsndPqRZp549SwPaIlbyMpKLXywCIcGDJ9_V21OMu19gCWzWED1onImg8UH9Xu5TxIGNyMgUsGX/s400/messukirjat2.jpg" width="400" /> </a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kirja, jonka</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
....olisin voinut ostaa lukeakseni ne uudestaan: Muirin legendaariset kävelykirjat 1800-luvulta</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
...näytti myyvän kuin häkä: Jonathan Franzenin <i>Purity.</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
...joka on ollut pitkään lukulistalla: <i>Luutnantti Onodan sota.</i> Kertoo tositarinan Filippiineille kuuluvalla saarella kolme vuosikymmentä piilotelleesta japanilaisesta, joka ei suostunut uskomaan, että sota on ohi.</div>
...joka meni lukulistalle: sarjisversio George R.R. Martinin Game of Thrones -sarjasta<br />
<br />
<br />
Ostoskassiin päätyi mm. Juha Hurmeen <i>Nyljetyt ajatukset, </i>kiinalaista runoutta (Bei Dao), Minna Eväsojan tutkimus <i>Teetaide ja runous </i>sekä August-voittaja, Carl-Henning Wijkmarkin<i> Saapuva yö</i>. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<br /></div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-78463392132719140772015-11-01T09:10:00.000-08:002015-11-01T09:10:51.647-08:00Marraskuun lukuhaasteen kirjat<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Marraskuun <a href="http://www.kirjanvuosi.fi/tapahtumat/lukuhaaste-2015">Lukuhaaste 2015 </a>starttasi tänään. Viime vuonna Karo Hämäläisen haasteeseen tarttui yli seitsemäntuhatta lukijaa. Kokosin oman marraskuun pinoni nopeasti eilen. Mukaan oli tarkoitus lisätä jokunen klassikko, mutta sopivaa ei löytynyt. No. Olisihan lukematonta Mukkaa ollut hyllyssä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZiKW1G44YNjYdhjZ2F7c0oN3CjHFpIKEQepihU27hSHM5ZAMY79iSCz13eRKL7Yzn6zWyHbtg3WBLE4b4dxvL2oKl5oGRVBOKwM0gvgWCVdiMI3xjPhRZtASuJCD3ZilbUiHoad2qsIaL/s1600/lukuhaaste.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZiKW1G44YNjYdhjZ2F7c0oN3CjHFpIKEQepihU27hSHM5ZAMY79iSCz13eRKL7Yzn6zWyHbtg3WBLE4b4dxvL2oKl5oGRVBOKwM0gvgWCVdiMI3xjPhRZtASuJCD3ZilbUiHoad2qsIaL/s400/lukuhaaste.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Viime vuonna pino näytti tältä. Aben <i>Woman in the Dunes</i> jäi nopeasti muisteltuna ainakin lukematta. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitcC69i_HJuZGn8vHZvED7SwH2ib3-DKpFaAFtiqQwEknF0CrrkAnRRyUCjOxy-7LtK0pxi4COxNSph0Am5ipxePBddvBKWL-46ptCawYNyW3hxVTD9EWBqm0juJM1kHzI500Fo1xmZ9ob/s1600/haaste.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="301" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitcC69i_HJuZGn8vHZvED7SwH2ib3-DKpFaAFtiqQwEknF0CrrkAnRRyUCjOxy-7LtK0pxi4COxNSph0Am5ipxePBddvBKWL-46ptCawYNyW3hxVTD9EWBqm0juJM1kHzI500Fo1xmZ9ob/s400/haaste.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br /></div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-34329412074376692202015-11-01T08:51:00.003-08:002015-11-01T14:16:37.322-08:00Kirjamessut 2015: osa I<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivH1YL8a_Lwh6sFP2kgPtLoF4s75e25K7Osoqz_mLR8C2heNk8n8ElnEnhMiT_q8Dtw-IHJPYlYFl9UXKN2e2ceEL7WYu_NLXWsUPBuGZcU3fMH4OPa5ybNR07YMB_ByR7GBEGgcY7YRPp/s1600/messut.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivH1YL8a_Lwh6sFP2kgPtLoF4s75e25K7Osoqz_mLR8C2heNk8n8ElnEnhMiT_q8Dtw-IHJPYlYFl9UXKN2e2ceEL7WYu_NLXWsUPBuGZcU3fMH4OPa5ybNR07YMB_ByR7GBEGgcY7YRPp/s400/messut.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Viime vuonna Helsingin kirjamessut tuntuivat tavanomaista onnistuneemmilta. Tänä vuonna tuli sama tunne. Kirjapinojen äärellä oli tungosta, messukassoilla kiersi pitkät jonot ja koko hallissa vallitsi hyväntuulinen, tarmokas fiilis.<br />
Mitä jäi päällimmäiseksi mieleen kolmen päivän messurupeamasta?<br />
Ennen kaikkea se, että alalla on haistettavissa jonkin sortin optimismia. En tiedä, onko tämä harhaa. Vaikka myynti rämpii, kirja on vahva ja sen eteen tehdään PR-työtä aivan toiseen tapaan kuin vaikka viitisentoista vuotta sitten. Näppituntumani tosin on, että ihmiset jakautuvat lukemisen suhteen entistä jyrkemmin. Jotka eivät lue, eivät lue. Lukevat ihmiset sen sijaan harrastavat kirjaa monin tavoin: käyvät messuilla ja muissa kirjatapahtumissa sekä seuraavat blogeja.<br />
<br />
Tänäkin vuonna olin
ruksinut messuesitteestä hyvänlaisesti minua kiinnostavia puheenvuoroja
ja messuesite oli hiirenkorvilla ennen tapahtumaa. Osa
esitelmistä unohtui kirjahurmiossa. Osan kävin kuuntelemassa. Eniten odotin lauantain tunnin mittaista Parnasson kirjallisuuskeskustelua, johon osallistuivat kustannusjohtaja Anna Baijars, Kari Hotakainen ja kriitikko Anna Tomi. Tämä blogipostaus keskittyy tuohon keskusteluun.<br />
<br />
Paneelin vetänyt Karo Hämäläinen haastoi keskustelijat kiintoisalla kysymyksellä siitä, mitä kirjallisuushistoriaan jää 2010-luvusta. Hän peräänkuulutti kannanottoja kirjallisuuden estetiikkaan. Aiheeseen tartuttiin rakenteiden ja kustantamisen murroksen kautta. Nostettiin esiin tutut asiat, kuten kentän jakaantuminen. Isot kustantajat ovat entistä isompia ja lukuisat pienet kulkevat kirjallisuuden etunenässä ja uudistajina. <br />
<br />
2010-luvun kirjallisuuden estetiikasta tuli jokunen huomio. Puhuttiin autofiktion eli fiktiivisten omaelämäkertojen esiinmarssista ja kerronnallisen tietokirjallisuuden sekä tositarinoiden vahvasta noususta. Baijars mainitsi historiallisen romaanin "kukoistavan ainutlaatuisella tavalla". Tomi nosti esiin lainatun materiaalin tulon runouteen. Kirjallisuuden monimuotoisuus tunnustettiin. Syntyy isoja kansainvälisiä kirjailmiöitä, ja bestsellerit ovat maailmanlaajuisia. Niiden vastapainona on kirjallisuuden estetiikkaa uudistavia teoksia, esimerkkinä mainittiin Laura Lindstedtin Oneiron.<br />
<br />
Tunnin mittaisen keskustelun kiinnostavimman puheenvuoron käytti Baijars. Se koski viikko ennen Hesan messuja järjestettyjä Frankfurtin kirjamessuja. Baijars valotti kansainvälisistä oikeuksista käytävää kilpailua; tavalliselle lukijallehan tämä kulissien takana käytävä kustantajien kilpajuoksu ei näy.<br />
Tänä syksynä tavallista suurempi messuhysteriä syntyi <span class="st">kuulemma romanialaisen <b>Eugene Chirovicin </b>teoksen <i>Book Of Mirrors </i>ympärille. Muun muassa Saksasta 11 isoa kustantajaa kisasi teoksen oikeuksista. Niistä päädyttiin maksamaan huikeat puoli miljoonaa euroa. </span><br />
<span class="st">Toinen hype syntyi Baijarsin mukaan ruotsalaisen omaelämäkerrallisen teoksen ympärille. Nimi ei jäänyt muistiini, mutta kirja kertoo tositarinan 44-vuotiaasta naisesta, joka menettää isänsä, masentuu ja nousee henkisestä lamaannuksestaan kesyttämällä villin haukan. </span><br />
Tämä kirjamaailmaan liittyvä arvaamattomuus on aina yhtä kiehtovaa. Kuten Baijars totesi, menestystarinat ovat usein täydellisiä yllätyksiä.<br />
<br />
<a href="http://alukee.blogspot.fi/2015/11/kirjamessut-2015-osa-2.html">Kirjamessuraportti osa 2 täällä. </a></div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-56126148367452095822015-10-15T09:40:00.001-07:002016-05-22T12:17:01.991-07:00Erityisherkkä tilittää<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEHvXj8tNJnNf-QvCihOHTVVwfD21USgHR6Oa7rWRyFsKuMboNKRtQGDfQdzs9rCrhi1Z0ssLZ0TXXwcAGCYOUx4swyGg3dXsjmHjrPK0GRpr5IGcPpoEsQYLwRK-q4vd9R4zL5iThbUkS/s1600/snellman.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEHvXj8tNJnNf-QvCihOHTVVwfD21USgHR6Oa7rWRyFsKuMboNKRtQGDfQdzs9rCrhi1Z0ssLZ0TXXwcAGCYOUx4swyGg3dXsjmHjrPK0GRpr5IGcPpoEsQYLwRK-q4vd9R4zL5iThbUkS/s1600/snellman.jpg" /></a></div>
<i>On vaikea sanoa mikä hämmentää eniten, se että minä avaan suuni, se että muistan ihmisten menneet puheet niin sanatarkkaan vai se että muistan myös sen mitä ei koskaan ole sanottu, mutta mitä on tarkoitettu.</i><br />
<br />
<b>Anja Snellman: Antautuminen. Wsoy 2015. 325 s.</b><br />
<br />
En ole varma, mitä ajatella <b>Anja Snellmanin</b> tänä syksynä ilmestyneestä, erityisherkkyydestä kertovasta romaanista <i>Antautuminen. </i>Listaan hyvät ja huonot puolet. Aloitetaan kuitenkin muutamalla huomiolla.<br />
<br />
<i>Antautuminen </i>on puheenaiheromaani. Sen aihe on
helposti lähestyttävä, inhimillinen ja kaiken lisäksi muodikas - vai pitääkö pikemminkinkin sanoa - ajankohtainen? Yhdysvaltalaisen Elaine Aaronin lanseeraama erityisherkkyys-termi on levinnyt kiitettävää tahtia Suomessakin. <br />
Romaani vetoaa kirjoista netissä eniten keskustelevaan ryhmään, 30-50-vuotiaisiin naisiin. Kirjablogeissa romaani on herättänyt melko runsaasti keskustelua. Kiinnostavaa on se, että Snellman on osallistunut tähän keskusteluun itsekin.<br />
Puheenaiheromaani<i> Antautuminen </i>on siksikin, että romaanin suurin täky tuntuu olevan sen aihe, ei kaunokirjallinen ominaislaatu. <br />
<br />
Jälkimmäistä haluan kuitenkin pohtia. Vaatii nimittäin paljon hyvää tahtoa sanoa<i> Antautumista</i> hyväksi kaunokirjallisuudeksi. Se ei toki tarkoita sitä, ettei romaani ole lukemisen arvoinen tai ettei sillä ole muita ansioita.<br />
<br />
<i>Antautuminen</i> on autofiktiota. Snellman riisuu kaunokirjalliset naamiot ja kirjoittaa itsestään. Hän pyrkii ymmärtämään menneisyyttään ja kokemuksiaan. Tuota kokemista leimaa ulkopuolisuuden tunne. Romaanin kolmellasadalla sivulla tämä tunne tuodaan perusteellisesti esiin.<br />
Ylenmääräinen herkkyys eristää kertojaminän toisista ihmisistä. Romaanin Anja ajautuu erilleen ystävistään ja sitten perheestään. Hän saa milloin oudon, milloin ujon tai hankalan, vaikeasti käsitettävän ihmisen maineen.<br />
Ristivalotus julkisuuden kirjailijapersoonaan on kiinnostava. Tuollaisiako sisäisiä kamppailujako suorasanaisena ja rohkeana televisiopersoonana tunnettu Snellman on käynyt?<br />
<br />
Sitten romaanin ansioon. Vaatii hieman ponnisteluja päästä kirjan ilmeisen Anja-tason ohi, mutta kannattaa yrittää. <i>Antautumista </i>ja Snellmanin tarinaa voi lukea inhimillisen ymmärryksensä laajentamiseksi. Olisivatko ihmiset empaattisempia toisiaan kohtaan, jos tietäsivät millaisia hiljaisia taisteluita kukin naamioidensa takana käy?<br />
<br />
Sitten syyt miksi en pitänyt <i>Antautumisesta. </i>Teos ei pyri ymmärtämään maailmaa, kasvattamaan siitä tietoa tai tarjoamaan siihen uusia näkökulmia. <i>Antautuminen </i>on terapiakirjallisuutta. Minuus tulkitaan psykologisen termin kautta ja tarjoillaan lukijalle sellaisenaan. Erityisherkkyys-termistä tulee omaelämäkerrallisen tulkinnan katharsis, kaikenselittävä nimittäjä.<br />
Tämä riistää lukijan ilon. Hyvä romaani jättää lukijan yksin ja antaa vastuuta. Se tekee jonkin paljastuksen, jonka lukija joko huomaa tai ei huomaa. <i>Antautumisessa</i> lukijan vapaus on joko samastua tai olla samaistumatta kertojan terapeuttiseen vapautumisen kokemukseen. Se on yhden totuuden romaani.<br />
<br />
Monitulkintaisten, kerroksellisten tarinoiden ystäville romaanin loppu tuntuu liian helpolta. Romaanin Anja-kertoja selittää itsensä tyhjiin. Mielestäni ratkeamattomat ristiriidat ja kompleksit ovat kiinnostavampia. Parnassossa hiljattain olleessa Karl Ove Knausgårdia käsittelevässä jutussa kysyttiin, mitä muuta omaelämäkerrallinen projekti ylipäätään merkitsee kuin kirjailija-kertojan pyrkimystä korjata ja parantaa menneisyyden tuhot ja haavat. Seuraavaksi haluan lukea omaelämäkerrallisen romaanin, jossa kertojaminä epäonnistuu tässä autofiktiivisessä projektissaan ja menettää loputkin (itse)ymmärryksensä avaimet. Lukuvinkkejä otetaan vastaan.<br />
<br />
Loppukaneetiksi Pablo Nerudan säkeet, jotka tulivat mieleen <i>Antautumista</i> lukiessa ja tätä blogitekstiä kirjoittaessa. <br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>If we were not so single-minded<br />
about keeping our lives moving,<br />
and for once could do nothing,<br />
perhaps a huge silence<br />
might interrupt this sadness<br />
of never understanding ourselves</i></blockquote>
</div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-2045360356115619232015-07-26T08:49:00.001-07:002016-01-11T11:29:36.585-08:00Ihminen on ihmiselle susi<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhfzDoCsERr9twm_ZC2o0B3jmAjki2-eI5CC65iB8Mxopk5c4GItvApQygQN-vufpWGJoHwfvWv3YQGxd1Cly2A3FPffcsJrxJzhJNHtW2g3rM7Z1AW5Z6EhfPENinHNlP-lUQ1vG9uUmX/s1600/raportti.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhfzDoCsERr9twm_ZC2o0B3jmAjki2-eI5CC65iB8Mxopk5c4GItvApQygQN-vufpWGJoHwfvWv3YQGxd1Cly2A3FPffcsJrxJzhJNHtW2g3rM7Z1AW5Z6EhfPENinHNlP-lUQ1vG9uUmX/s320/raportti.jpg" width="196" /></a></div>
<i>-- Minun on kerrottava siitä tapahtumasarjasta, joka päättyi Ereigniesiin. Kuvitelkaa jousen jänne, joka kiristyy tunti tunnilta vähän lisää. Kuvitelkaa se, niin saatte jonkinlaisen käsityksen niistä viikoista, jotka edelsivät Ereigniesiä, koska sinä aikana koko kylä jännittyi kuin jousi, tietämättä minkä nuolen se ampuisi, tai mikä olisi todellinen maali.</i><br />
<br />
<b>Philippe Claudel: Varjojen raportti. Otava 2009.</b><br />
<br />
<br />
Tuskin mikään romaani on vaikuttanut minuun yhtä voimakkaasti kuin Philippe Claudelin <i>Varjojen raportti</i>. Kaunokirjallisilta ansioiltaan romaani ei ehkä ole ansiokkain lukemani, vaikka hyvin, hyvin korkealle listalla asettuukin. Romaani teki jotain muuta.<br />
Se sai horjahtamaan. Kyse ei ollut mistään niiskutuksesta vaan kyynelten tyrskystä, josta ei ollut tulla loppua. <br />
<br />
Olen lukenut<i> Varjojen raportin</i> kahdesti. Senkin jälkeen olen palannut sen pariin uudelleen ja uudelleen. Olen kääntänyt sivuja ja vaatinut vastausta. Mitä tapahtui? Millä konstilla kirjailija pääsi iskemään sanan säilän tälläisen paksunahkaisen lukijan suojakerrosten läpi? Lankesinko halpahintaiseen sentimentalismiin?<br />
Perusteellinenkaan analyysi tuskin pystyy avamaan tuota lukukokemusta. En edes yritä, mutta haluan silti kirjoittaa romaanista. Sitä paitsi minulla on epäilykseni. Romaani loukkasi jotain perusolettamustani totuudella, jota en halunnut tietää. Sellaisille romaaneille ei voi antaa anteeksi, siksi niitä on pakko rakastaa.<br />
<br />
Muutama sana teoksesta:<br />
<br />
<i>Varjojen raportti</i> on runollinen tavalla, jota ei voi paeta. Philippe Claudel valjastaa lyyrisen kielen kertomaan barbariasta. Brutaaliuden ja kauneuden vastakkainasettelun edessä lukija on mykkä, aseita vailla.<br />
Tarina on universaali, mutta kertojanääni tekee siitä intiimin ja henkilökohtaisen. Ikään kuin joku hengittäisi lukijan iholle ja uskoisi salaisuuksiaan. Silloin on täytyy kuunnella. Salaisuuksilta ei voi ummistaa korviaan.<br />
<i>Varjojen raportti</i> on aikuisten satu. Siinä rakkaus on syvää ja uskollista, julmuus ja pelko vailla logiikkaa ja pohjaa. Vaikka viittaukset toiseen maailmansotaan ja keskitysleireihin ovat selvät, historiallinen aika ja maantieteellinen paikka on romaanista häivytetty. Tarinassa on outoa tuttuutta. Ennen kaikkea siinä on arkkityyppistä tehoa. <br />
Cladel tutkii, kuinka muukalaisviha ja pelko syntyvät. Hän tutkii, miten ihminen selviää traumasta. Hän tutkii yksilön osallisuutta ja osattomuutta historian kulkuun, kauhua ja sitä voimaa, joka suojelee tarpeeksi vahvoja murskaantumasta. Ellei ole kyse onnesta, voi sitä ehkä kutsua rakkaudeksi.<br />
<br />
Romaania lukiessa tulee aina mieleen kohtaus elokuvasta <i>The Pianist.</i><br />
Siinä SS-sotilas saa natsivainoojia pakoilleen pianistin kiinni autiosta talosta. Sotilas komentaa nälästä kuihtuneen ja ruokkoamattoman ihmisraunion soittamaan pianoa.<br />
Pianisti hieroo kylmettyneitä käsiään. Sotilaan hattu ja mantteli ovat pianon päällä. Hän on nuori, komea ja vakavailmeinen. Kasvoilla ei ole kärsimyksen jättämiä merkkejä, ei huolen uurteita. Pianisti asettaa sormensa varovasti koskettimille ja ryhtyy soittamaan Chopinin balladia.<br />
Yli neljä minuuttia pitkän kohtauksen aikana ei vaihdeta sanaakaan. Hengitys huuruaa. Kuunvalo tulvii hämärään huoneeseen ikkunasta. Fokus siirtyy kahdesta henkilöhahmosta musiikkiin. Vain sävelet ovat.<br />
Välillä kuva siirtyy ulos. Toinen sotilas seisoo auton edessä tuhotussa, rojun peittämässä kaupungissa. Kappaleen intensiteetti, tunnelma, tempo muuttuu. Kamera zoomaa keskittyneenä pianon soittoa kuuntelevan sotilaan kasvoihin. Huoneen täyttävä musiikki on kuin viesti toisesta maailmasta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOsgtH2J9q_enrEE8G8S1qQDdKcYxPuVHJ9xKtn5UOmq63cOc_QsaBoK-ebBvobR0MGVbTRzvCVVYOgjG9Aw80tsB0FeCLpp0fD2yqapirDVOtTWgzRraou548YXC4l9ths_Zyxwaedlkp/s1600/ballade2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="115" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOsgtH2J9q_enrEE8G8S1qQDdKcYxPuVHJ9xKtn5UOmq63cOc_QsaBoK-ebBvobR0MGVbTRzvCVVYOgjG9Aw80tsB0FeCLpp0fD2yqapirDVOtTWgzRraou548YXC4l9ths_Zyxwaedlkp/s400/ballade2.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/9/95/Ballade1.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<br />
Musiikki soi, soi, soi. Silloin nuoren SS-sotilaan rikos - heidän kaikkien rikoksensa - kauhea syvyys paljastuu.</div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-32422066236478680362015-03-06T11:25:00.000-08:002015-03-07T08:13:13.277-08:00Kirjaostoksilla Lontoossa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyujgArM-odLVguo1VRMeDkWcet2Temx7H0YgwTI5JNCVgvTZ-WbIih5GvYWvWcsKGBpRk3gU6OQ5fXMldDQg8yMXPVNuHUYX-WfQTTUvEykj6KcxvXe13E8iUk6wTc6C0jKOXXrZfjQ5b/s1600/kirjak.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyujgArM-odLVguo1VRMeDkWcet2Temx7H0YgwTI5JNCVgvTZ-WbIih5GvYWvWcsKGBpRk3gU6OQ5fXMldDQg8yMXPVNuHUYX-WfQTTUvEykj6KcxvXe13E8iUk6wTc6C0jKOXXrZfjQ5b/s1600/kirjak.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hatchards on Lontoon vanhin kirjakauppa. Per. v. 1779.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Paras syy matkustaa Lontooseen on teatterit. Toiseksi paras syy kirjakaupat. Kolusin niitä talvilomallani pitkälti toistakymmentä. Mitkä valikoimat!<br />
Muistiinpanoksi itselleni ja vinkiksi muille: tässä lista Lontoon käymisen arvoisista kirjakaupoista.<br />
<br />
1.) Daunt's Books.<i> 83-84 Marylebone High St.</i><br />
- Hieman kaukana metroasemista, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Varsinkaan matkakirjallisuudesta pitävän ei sovi jättää väliin<i>. </i>Valikoimat järjestetty maittain, joten esim. tiettyä maata koskevaa/tietyn maan kirjallisuutta etsivän on helppo löytää haluamansa.<i> </i><br />
<i><br /></i>
2.) Stanfords. <i>12-14 Long Acre</i><br />
- Matkakirjallisuuteen
erikoistunut kirjakauppa, jonka valikoimissa myös runsaasti karttoja eri
puolilta maailmaa. Mm. Euroopan maiden vaellus- ja pyöräilykartat löytyvät
täältä. Myös Aasia on hyvin edustettu.<br />
<br />
3.) Hatchards. <i>187 Piccadilly, London</i><br />
- Kaikesta huomaa, että täällä henkii
rakkaus hyvään kirjallisuuteen. Lontoon perinteikkäin ja vanhin kirjakauppa, perustettu v. 1797.
Kuulemma lukuisat kirjailijat Rowling etunenässä suosivat tätä.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjXnwGnneLf8ENbfupAT8_p4XQQS92u6h64wMqJRQ6AxbdQwssZdTPiMKbXUzY0P93WBRtqbp4xb_CSMdkXFgswTATVwwKnGnpV0f-zZkwHoGCZhDeW7NeSGeubHKTV4U1jfk3AYULO3UY/s1600/kirjak6.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjXnwGnneLf8ENbfupAT8_p4XQQS92u6h64wMqJRQ6AxbdQwssZdTPiMKbXUzY0P93WBRtqbp4xb_CSMdkXFgswTATVwwKnGnpV0f-zZkwHoGCZhDeW7NeSGeubHKTV4U1jfk3AYULO3UY/s1600/kirjak6.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tate Modernin iso taidekirjakauppa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
4.) Tate Modern Art <br />
- Taidemuseon valtava kirjakauppa on tulvillaan taidekirjoja joka lähtöön.<br />
Uskallan suositella myös Saatchi Modern Art Galleryn kirjakauppaa. Pieni, mutta keskittynyt, kiintoisa ja tarkka valikoima.<br />
<br />
5). Foyle's, Charing Cross.<br />
- Onko tämä Euroopan suurin kirjakauppa? 200 000 nimikkeellään se ei ainakaan kauaksi jää. Valoisa ja moderni.Toinen jättimäinen kirjakauppa on Piccadilly Circuksen Waterstone's.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnzG1nPWTlRLrobOO4PFQG-yImrkUQQpcT1SfdQfzlINeC7DTB2QSjdfdCxRbcMwoZ4CeurhvkjgCgxYASLXQaM-BXcYTPJejI-BUe9TW989xL_56PlaOcyRWcjtMLdmGrOIJtNuH3yn4C/s1600/kirjak3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnzG1nPWTlRLrobOO4PFQG-yImrkUQQpcT1SfdQfzlINeC7DTB2QSjdfdCxRbcMwoZ4CeurhvkjgCgxYASLXQaM-BXcYTPJejI-BUe9TW989xL_56PlaOcyRWcjtMLdmGrOIJtNuH3yn4C/s1600/kirjak3.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">JP Books.</td></tr>
</tbody></table>
<b></b><br />
<b>Mainitsemisen arvoisia erikoiskirjakauppoja:</b><br />
<br />
<br />
<b>Shakespeares's Globen</b> kirjakauppa myy teatteri- (eritoten Shakespeare) aiheista kirjallisuutta joka lähtöön. Myös National Theatren kirjakauppa on visitiin arvoinen.<b> </b><br />
<br />
<b> JP Books </b>myy japanin oppikirjoja ja japanilaista kirjallisuutta japaniksi.<br />
<br />
<b>Gosh!</b> Sarjakuvakauppa Sohon alueella. <br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKxepeIvl-Ty3aFDJjmUpV213R7x2gWmeCTHx5BOi11xczqZu_wjZJEBmfgdotlZv148ICvS7gn8Dvw7yqfdfDdo8tzt1kxb3UWL-2aejH-BNtWTq29BSAyBDvsTGp7hmfYKhFxKHvyGW0/s1600/kirjak2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKxepeIvl-Ty3aFDJjmUpV213R7x2gWmeCTHx5BOi11xczqZu_wjZJEBmfgdotlZv148ICvS7gn8Dvw7yqfdfDdo8tzt1kxb3UWL-2aejH-BNtWTq29BSAyBDvsTGp7hmfYKhFxKHvyGW0/s1600/kirjak2.jpg" height="320" width="228" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Piccadillyn Waterstone'sin kirjailijavieras: Kazuo Ishiguro.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<b>Ne ostokset sitten?</b><br />
<br />
Vaikka tämän piti olla lähinnä hypistelyreissu paljon tarttui mukaankin. Löysin mm. jokusen minulle entuudestaan tuntemattoman japanilaiskirjailijan teoksia.<br />
<br />
- Takashi Hiraide: <i>Guest Cat </i>(Hatchard)<br />
- Yasushi Inoue:<i> The Huntig Gun </i>(Daunt's) <br />
<br />
- Mari Akasaka: <i>Vibrator</i> (Daunt's)<br />
- Tom Stoppard:<i> The Hard Problem</i> (National Theatren kirjakauppa) <br />
- Fulford&Hapern: <i>Photographer's Playbook </i>(Tate Modern)<br />
- Andrew Juniper: <i>Wabi-Sabi. The Japanese Art of Impermanence.</i> (Atlantis Book Shop)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIntmg1UIrX1XreR_asXxhwKkIWJ26BiqBcm8rYoDNJwuDB-6tdkgyEojIBCT_73sZmDS4QnTXiH89VUvE60M5lM3JiUdWixfLARzz61B7bx53Vm06FFNhdTnBij12hf5_dOQ-cw0X2AOB/s1600/kirjak5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIntmg1UIrX1XreR_asXxhwKkIWJ26BiqBcm8rYoDNJwuDB-6tdkgyEojIBCT_73sZmDS4QnTXiH89VUvE60M5lM3JiUdWixfLARzz61B7bx53Vm06FFNhdTnBij12hf5_dOQ-cw0X2AOB/s1600/kirjak5.jpg" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">National Theatren kirjakauppa myy mm. näytelmiinsä liittyvää ajankohtaista kirjallisuutta. Helmikuussa kaupan oli Tom Stoppardin The Hard Problemin -näytelmän vanavedessä kaupan runsaasti mieli ja tietoisuus -aiheisia teoksia.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvgQlSXKMta49O2M1Yxf02dv3ZosbfDwyPITbVZs-AXDPQkKha9YLmV5NCRlHuk_7O0KWtH7x9TBi70lIxs9YQ2UvIyT3RvGjslRMasPPp1QkIsAbEWsjn0nmmzjXNw6k6gssJPEPzGjlo/s1600/kirjak4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvgQlSXKMta49O2M1Yxf02dv3ZosbfDwyPITbVZs-AXDPQkKha9YLmV5NCRlHuk_7O0KWtH7x9TBi70lIxs9YQ2UvIyT3RvGjslRMasPPp1QkIsAbEWsjn0nmmzjXNw6k6gssJPEPzGjlo/s1600/kirjak4.jpg" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Shakespeare's Globe myy teatteriaiheisia kirjoja ja lisäksi krääsää, kuten mukeja ja t-paitoja.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br /></div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-24115805704523390142015-01-11T02:05:00.002-08:002015-01-11T02:16:35.299-08:00Vuoden 2014 parhaat levyt, sijat 1-5<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Koska listat <3.<br />
<br />
<i><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifYFVb6zC7Bxft58yfwtOg_7OpppNB9AJDIpKPx9UgOKwhAvOmhjaoNgXuctp6Lbyv61kFG4fEYFaafq15t37uNATZaktmkmyHvYCczg6Ic2mv75ukMt3KldhIcSYb2oyyAwcI8sRExfCL/s1600/levy1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifYFVb6zC7Bxft58yfwtOg_7OpppNB9AJDIpKPx9UgOKwhAvOmhjaoNgXuctp6Lbyv61kFG4fEYFaafq15t37uNATZaktmkmyHvYCczg6Ic2mv75ukMt3KldhIcSYb2oyyAwcI8sRExfCL/s1600/levy1.jpg" height="200" width="200" /></a></b>Beneath the surface I sense how I am growing older/ Holding the pieces you left like a last intervention.</i> (Pluton<b>)</b><br />
<br />
<b>(1.) SOEN: TELLURIAN </b><br />
Vuoden parhaan levyn valinta ei ole koskaan ollut näin lapsellisen helppoa. Soenin eka levy <i>Cognitive</i> oli hyvä, mutta <i>Tellurian</i> on poskettoman hyvä, ja Pluton vuoden paras kappale, Words toiseksi paras. Vaikeampaa on sen sijaan eritellä, miksi <i>Tellurianin </i>tyylikäs
progeilu kolahti, sillä tähän levyyn syntyi heti kovin tunnepitoinen
suhde samalla tavoin kuin viime vuoden levylistallani ykkössijan
vallanneeseen Leprouksen <i>Coaliin</i>.
Soen tekee muuten keikan Suomessa helmikuussa. Must. Be. There. <b>Biisivalinnat: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=IVHnVDg7IJI" target="_blank">Pluton</a></b>,<b> <a href="https://www.youtube.com/watch?v=y84R4GmTL7Q" target="_blank">Words</a>.</b><br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWzTHm7qAMgqgpR5vliFyG22JEzN_BY8gCxn62P5-_FKFFzfbBu8Jhlye_sYZN30JcQfT0_t976tzxZP8FAm9I7oqONh2vmDCkTHo9ypFUNaczRxRzp456pq2dfVJtfZGfGKrmP5DwrXcy/s1600/levyt4.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWzTHm7qAMgqgpR5vliFyG22JEzN_BY8gCxn62P5-_FKFFzfbBu8Jhlye_sYZN30JcQfT0_t976tzxZP8FAm9I7oqONh2vmDCkTHo9ypFUNaczRxRzp456pq2dfVJtfZGfGKrmP5DwrXcy/s1600/levyt4.jpg" height="200" width="200" /></a><i>This darkness does not want me/ It refuses to hold me. (</i>Masonic Youth)<i> </i><br />
<br />
<b>(2.) WOVENHAND: REFRACTORY OBDURATE</b><br />
<br />
Kävin
katsomassa yhtyeen keikan syksyllä Helsingissä. Ilmeistähän tuo on.
Wovenhandiin on vaikeaa enää läimäistä country-yhtyeen leimaa. David
Eugene Edwardsin uusi tuotanto jylisee raskaampana kuin koskaan.
Keikasta kirjoitettujen arvioiden perusteella osaa Wovenhand-faneja tämä
tuntuu häiritsevän, mutta minua ei. Olennaisin on sentään tallella:
voima, röyhkeys, roso ja gospel. <br />
<b>Biisivalinta: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=E5dLaIh8wdM" target="_blank">Refractory</a></b><br />
<br />
<b> </b><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrRyhW5yP5YvQD_UPcOE2RkNfI5b-eMXjTTQ-dYMdOuwAEW5QbtvV0iI8OSNrUbfDluZRtYQCO3AKyEsCDzymQzyaQq8QCW0WZTR-fkhK_aU_uXB0Btr8_wzTp1U79tf55UReMfkjecIRi/s1600/Primordial-Where-Greater-Men-Have-Fallen.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrRyhW5yP5YvQD_UPcOE2RkNfI5b-eMXjTTQ-dYMdOuwAEW5QbtvV0iI8OSNrUbfDluZRtYQCO3AKyEsCDzymQzyaQq8QCW0WZTR-fkhK_aU_uXB0Btr8_wzTp1U79tf55UReMfkjecIRi/s1600/Primordial-Where-Greater-Men-Have-Fallen.jpg" height="200" width="200" /></a></div>
<i>We sat in Babel's tower/ And fought over the world/ I never spoke the language/ Of your saints and sinners. </i>(Babel's Tower)<b> </b><br />
<br />
<b>(3) PRIMORDIAL: WHERE GREATER MEN HAVE FALLEN</b><br />
Kun
listasijalla 9. oleva Agalloch tähyää kohti kosmisia mittakaavoja ja metafyysisiä lakeja,
Primoridal jauhaa doomisti sivilisaatioiden romahtamisesta. Kuten
monilla muilla genren yhtyeillä siinä ei ole kyse pelkästä miekanheiluttelusta (Whispered!) tai ironisesti toteutetusta,
esteettisestä uhosta (jätän esimerkit mainitsematta). Primordial
jäljittää tuhoviettiä tähyämällä kohti myyttejä ja ihmiskunnan sakean
sotaisaa historiaa. Kun vielä bändin solisti A. A. Nemtheanga rääkyy
päälle veret seisauttavan uskottavasti, niin avot, sitä on lähes valmis
yhtymään kertosäkeeseen. Ehkä sen teenkin, yhtyeen keikalla Lontoossa
helmikuussa. <b>Biisivalinta: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=yInhNRPI9_k" target="_blank">Babel's Tower. </a></b><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5a_n9E8m21-I1o3gLLnCM2m5JGDsv31AeqchTUL-Ljvuche3xeBMW-TEWBLCX5LwxxlNlaG8u-FzghOZ-JdeJf8weX6hZNIg_ETZTM3XrrtztaCKwAUwh6tyhtYRknHDZcO5AQTGqgeVc/s1600/levyt7.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5a_n9E8m21-I1o3gLLnCM2m5JGDsv31AeqchTUL-Ljvuche3xeBMW-TEWBLCX5LwxxlNlaG8u-FzghOZ-JdeJf8weX6hZNIg_ETZTM3XrrtztaCKwAUwh6tyhtYRknHDZcO5AQTGqgeVc/s1600/levyt7.jpg" height="200" width="200" /></a></div>
<i>Burn your fire for no witness, it's the only way it's done.</i> (White Fire) <br />
<br />
<b>(4.) ANGEL OLSEN: BURN YOUR FIRE FOR NO WITNESS</b><br />
Kenen muun naislaulajan ääni kuulostaa yhtä vintagelta kuin Angel Olsenin? Kenen? Ha. Aivan niin, muita ei ole.<br />
Laittakaa
ensimmäiseksi soimaan Unfucktheworld ja näpätkää sen jälkeen soimaan
White Fire. Se on muuten ehdokkaani vuoden parhaaksi kappaleeksi,
minimalimissaan ja keskittyneessä melankoliassaan
huippuunsa hiottu. Jo ensimmäiset säkeet riittävät riisumaan aseet
kuulijalta. <i>Everything is tragic, it all just falls apart. </i><b>Biisivalinnat: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=FB3xElewqWw" target="_blank">White Fire</a>, <a href="https://www.youtube.com/watch?v=DouPf-UDY4c" target="_blank">Unfucktheworld</a></b><br />
<br />
<br />
<b> </b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-eP4vzwKKbrIXENL0GFr-2tQ-ZP7xXM2B8LYRZcPAPCyjoMKY2rsuSNIPbsIEjeU-c8VDtd5plFBtro7hfRhoZGzzvQOMrnbsWB5K3sPToeEehdNJ4qWVVTYCXLAJMhB-esLUgZ3JnkR6/s1600/levynadler.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-eP4vzwKKbrIXENL0GFr-2tQ-ZP7xXM2B8LYRZcPAPCyjoMKY2rsuSNIPbsIEjeU-c8VDtd5plFBtro7hfRhoZGzzvQOMrnbsWB5K3sPToeEehdNJ4qWVVTYCXLAJMhB-esLUgZ3JnkR6/s1600/levynadler.jpg" height="200" width="200" /></a><br />
<b><span style="font-family: Arial; font-size: x-small;"> </span></b><i>I saw fire, I saw fire then. </i>(I've Got Your Name)<b><span style="font-family: Arial; font-size: x-small;"> </span></b><br />
<br />
<b><span style="font-family: Arial; font-size: x-small;">(5.</span>) MARISSA NADLER: JULY </b><br />
<b>Marissa Nadlerin </b><i>Ballads of Living And Dying </i>ja sen jälkeen ilmestyneet Nadler-levyt olivat sellaisia tajunnanlaajentajia, ettei toista. Kukaan muu ei voi laulaa <i>...love again, there is a fire...</i>
ja kuulostaa samalla tavalla proosalliselta kuin Nadler. Meni hetki,
ennen kuin uskalsin tarttua uuteen levyyn. Nadlerilla on sielun
pohjamutia kourivan tarinankertojan hypnoottinen ääni ja velhon kyky
kirjoittaa kappaleita.<i> July</i> on juovuttava, eskapistinen ja
poeettinen albumi. Sen melankoliassa on arvaamattomia pohjavirtoja.
Tällä levyllä tosin ei ole aivan yhtä fantastisia kappaleita kuin
aikaisemmilla.<i> </i>Nadler on parhaimmillaan, kun hän kertoo hieman vanhanaikaisia, kohtalokkaita tarinoita (<a href="https://www.youtube.com/watch?v=q8IMTTIJ4UE" target="_blank">Lily, Henry And The Willow Tre</a>e) tai sovittaa kappaleensa runoihin (esim. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=EfjbLzUOykM" target="_blank">Hay Tanatos Muertos</a> Pablo Nerudalta). <b>Biisivalinta: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=G_KVavjkdTs" target="_blank">Dead City Emily</a></b><br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9A4OsvZ9POzfuKnMJLLzirfk34g8O9gPamu_CzZFJftZDoFWFt5LidGk8lqqQmm8pN6m4TvoNjKzoeUPAsKjsGy5P8Un9GOic5qTcEUQA9yvjI_kqvc_WFrYcjAv4rBnmz5EQ0Fq2ha4Y/s1600/levyt5.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a> </div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-90232413320357191092015-01-11T02:02:00.002-08:002016-01-11T11:12:03.403-08:00Vuoden 2014 parhaat levyt, sijat 6-10<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9A4OsvZ9POzfuKnMJLLzirfk34g8O9gPamu_CzZFJftZDoFWFt5LidGk8lqqQmm8pN6m4TvoNjKzoeUPAsKjsGy5P8Un9GOic5qTcEUQA9yvjI_kqvc_WFrYcjAv4rBnmz5EQ0Fq2ha4Y/s1600/levyt5.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9A4OsvZ9POzfuKnMJLLzirfk34g8O9gPamu_CzZFJftZDoFWFt5LidGk8lqqQmm8pN6m4TvoNjKzoeUPAsKjsGy5P8Un9GOic5qTcEUQA9yvjI_kqvc_WFrYcjAv4rBnmz5EQ0Fq2ha4Y/s1600/levyt5.jpg" width="200" /></a> <i>She gazes upon the fields where battle rages eternally/ Waiting for warriors weakened to fall in her arms. </i>(Lady Of the Wind)<br />
<br />
<b>(6.) WHISPERED: SHOGUNATE MACABRE</b><br />
Joo,
onhan suomalainen samuraimetallia mättävä, lavalla kabukimaskeissa
heiluva bändi on eksoottinen, vaan onneksi tämä levy ei pelaa pelkän
eksotiikan varassa. <i>Shogunate Macabre</i> on hauskan viihdyttävä
albumi. Ei heti tule mieleen toista metallibändiä, jotka soluttaisi
musiikkinsa yhtä näppärästi japanilaisia perinneinstrumentteja. Olen
kuulevani levyllä myös Dimmu Borgir ja Septicflesh -vaikutteita,
Whispered tekee kaiken vain paremmin ja kiintoisammin. Julkaisihan
Septicfleshkin tänä vuonna levyn, mutta se jäi täysin <i>Shogunate Macabren</i> jalkoihin ja siten olemattomalle kuuntelulle. <b>Biisivalinta: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=AuDKqaqdhH8" target="_blank">Jikininki </a></b><br />
<br />
<b><b><br /></b></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxEfCeu23HWBvt9TIIipoWcByDsrhLEw-GAZ4fwCvPOH-8g7TBJY_NOlD7pGDOfA-aNFgAoOjH_A-WaUDf0q-wlFcUzisqE6bJnpMs6BvM-dRh9SWSN9EpY_WXZIPhS8_t1vAXIItqcbNz/s1600/tomo.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="177" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxEfCeu23HWBvt9TIIipoWcByDsrhLEw-GAZ4fwCvPOH-8g7TBJY_NOlD7pGDOfA-aNFgAoOjH_A-WaUDf0q-wlFcUzisqE6bJnpMs6BvM-dRh9SWSN9EpY_WXZIPhS8_t1vAXIItqcbNz/s1600/tomo.jpg" width="200" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-VS7IRMbcca3RGHeYgtzDKUSxceNG-bXMinBgB5LArFcARVkvH9UTB9m-8TXBuLnUKAUzW0aA9S1oJz3TQ1mCqbCJ7Z7GET0Iy65W1I3_pkME9ymCEJdchOnVafJ1RNRT4ZERSMr4PO4K/s1600/levyt6.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a>
<b>(7.) KAZUKI TOMOKAWA: VENGEANCE BOURBON</b><br />
Pitkään
luulin, ettei Japanista löydy minua kiinnostavia musiikintekijöitä. Sitten törmäsin
maan musakuvioissa 70-luvulta lähtien pyörineeseen Kazuki Tomokawaan.
Tomokawan hahmossa on avantgardistista trubaduuria, joka valssaa läpi elämän verta
vuotaen, lyyhistyy lopulta
tanssilattialle ja pyytää viimeisiksi sanoikseen puolihuolimattomasti
lasin viskiä niin kuin vuodet olisivat olleet pelkkä anekdootti. Tai jotain. Kuten kaikki
Tomokawan levyt, <i>Vengeance Bourbon </i>on runouden ja musiikin rujo
yhteensulautuma. Kauniiksi tätä musiikkia ei voi sanoa. Tomokawa laulaa välillä kuin
manaisi itsestään ulos piruja, ehkä manaakin. Siinä on yhtä aikaa
resignaatiota ja raakaa, puolustelematonta olemisen vimmaa. Uuden levyn
kappaleista YouTubesta löytyy yksi. Runaway Lad muuttuu
välinpitämättömyydestä vaatimukseksi unohtaa passiivisuus ja nousta vastarintaan.<b> </b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=gR07hkkCE44" target="_blank"><b>Biisivalinta: 家出青年 (Runaway Lad)</b></a><br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkms6dWwtbpQVF4khZyUVTawJTToZS8bRaSHN8zC-Mlx-EL5WukXkEKrFyel6gNS8W71CBev9OF6zl5zuNNp6HJhpXtSwGTuvvmPZbJdZI4I-lVU6nu8UBb9ljQ2tn1N765mc9t68umm5t/s1600/levyt9.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkms6dWwtbpQVF4khZyUVTawJTToZS8bRaSHN8zC-Mlx-EL5WukXkEKrFyel6gNS8W71CBev9OF6zl5zuNNp6HJhpXtSwGTuvvmPZbJdZI4I-lVU6nu8UBb9ljQ2tn1N765mc9t68umm5t/s1600/levyt9.jpg" width="200" /></a><b> </b><br />
<i>Ich bau ein Monument für Dich, Damit Du für uns unsterblich bist.</i><br />
<br />
<b>(8.) BLUTENGEL: BLACK SYMPHONIES. AN ORCHESTRAL JOURNEY</b><br />
Tämän
levyn listaaminen top 10:een hävettää kahdestakin syystä. Kyse ei ole
kovin häävistä tuotoksesta eikä saksa kuulosta kauniilta laulettuna eikä
muutenkaan. Toiseksi, kyse on yhtyeen vanhoista, nyt
orkesterisovituksiksi tehdyistä kappaleita. Spotifyn Year In Music
-tilasto kuitenkin väitää, että <i>Black Symphonies</i> on vuoden
toiseksi kuunnelluin levyni Spotifyssä. *gasp*. Siihen on syynsä -
löysin levyn heti alkuvuodesta. Pakko kuitenkin tunnustaa, että jokin
veto tässä jumputtavassa kahdentoista kappaleen
goottipoppimikäliesetissä on kuitenkin ollut. Vaan ainakin seuraavaa kappaletta kehtaa mainostaa: <b> <a href="https://www.youtube.com/watch?v=wYRLi7GKckM" target="_blank">Biisivalinta: Monument.</a></b><br />
<br />
<b> <i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3wN9CMCU9e7k5a-HBxSXaq0PAbCZy_LROFWh_o-R5qQ_-Lmv3Br5_u288sg74GgFPAV3QLGOngY9MLeC3utYTFNAaJl0t3Rx1S9RNvc0OXRitcA2C7Grxpa3csT_MPQSSvVFpW-T2YkxU/s1600/levyt8.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3wN9CMCU9e7k5a-HBxSXaq0PAbCZy_LROFWh_o-R5qQ_-Lmv3Br5_u288sg74GgFPAV3QLGOngY9MLeC3utYTFNAaJl0t3Rx1S9RNvc0OXRitcA2C7Grxpa3csT_MPQSSvVFpW-T2YkxU/s1600/levyt8.jpg" width="200" /></a></i> </b><i>I was born in the fibers of oblivion; the saturnine keeper of mystery/ and malevolent patriarch of chaos.</i> (Dark Matter Gods<b><i>) </i></b><br />
<br />
<b><i> </i>(9.) AGALLOCH: DARK MATTER GODS</b><br />
On
yksi ja tasan yksi syy, miksi suosikkiyhtyeeni levy ei ole listalla
korkeammalla. Se on tämä: en ole vieläkään toipunut Agallochin
edellisestä levystä<i> Marrow Of The Spirit </i>tai
pikemminkin sen järkälemäisestä, jykevän apokalyptisin sävyin
maalatusta kappaleesta <a href="https://www.youtube.com/watch?v=sx1532AMY04" target="_blank">Black Lake Nidstång</a>, jonka kuunteleminen neljän vuoden jälkeenkin on aina yhtä selkäpiihin menevä kokemus. <i>Dark Matter Gods </i>on
hyvin agallochmainen levy, mutta ilman kliimakseja. Kappaleiden
lyriikat syleilevät universumia tiedostavan okkultisella otteella.
Agalloch on muuten ainut yhtye, jonka sanoituksia kuunnellessa minun on
pakko turvautua sanakirjaan. Vai olenko ainut, jonka sanavarastoon eivät
lukeudu termit<i> malediction, eidolon, the firmament, antediluvian bane, sidereal tongue, quantum crevasse </i>ja <i>miasmic landscape of consciousness? </i>Sitaatteja
tältä levyltä tekee mieli poimia useampia kuin yksi. Kappaleessa Celestial Effigy on Ralph
Waldo Emersonia:. <i>Teach me your
mood, O patient stars!/ Who climb each night the ancient sky,/ Leaving
on space no shade, no scars,/No trace of age, no fear to die. </i>Juu, onhan tämä koko pläjäys vähän *ahem* synkeänpuoleinen, mutta jotenkin mieltä ylentävällä tavalla. <b>Biisivalinta: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=l3B7b7IUTwM" target="_blank">Birth And Death Of The Pillars Of Creation </a></b><br />
<b> </b><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxn3OTHdIXJod0ZImLUwtviG4FQgC0906AdvmM7KCVwA2VJVGCsyeKNKoR4WRKYOH0Mup65idRgv5ZR4azqiS-UeeIoKA556AHOnQFt0n44T1eQO2OjdoN216Zok8gqIDRGJ5TQTT9t3Ob/s1600/damienrice.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxn3OTHdIXJod0ZImLUwtviG4FQgC0906AdvmM7KCVwA2VJVGCsyeKNKoR4WRKYOH0Mup65idRgv5ZR4azqiS-UeeIoKA556AHOnQFt0n44T1eQO2OjdoN216Zok8gqIDRGJ5TQTT9t3Ob/s1600/damienrice.jpg" width="200" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHiYZg6ow8naHX5Var__e2HkX0Z2DQ7yG0-inc9gD9AOe08v1GEMqIKVVo4qGb_-wZNWTRH7DNh815q-LhSIYnc7VM5B7cgskRWes7LDMiJ3IByoq-dXLFZ66CHWT3zk_z5Fsy91INrOjr/s1600/levya2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a>
<i>It takes a lot to give, to ask for help/ To be yourself, to know and love what you live with</i><b><i>. </i></b>(It Takes A Lot To Know A Man)<br />
<br />
<b>(10.) DAMIEN RICE: MY FAVORITE FADED FANTASY</b><br />
Yksi mestarillinen kappale riittää nostamaan tämän levyn kärkikymmenikköön<b>. </b>Se on lähes kymmenminuuttinen It Takes A Lot To Know A Man. </div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-85671812769440487742015-01-03T05:43:00.002-08:002015-09-17T14:07:27.223-07:00Onko tämä 2000-luvun klassikko?<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0IEwz0E-YtJqKOZyS4etxdBkX0f55jlOURbRfsalBr0B0nDORWJHzSN47aUNH9L006iFUefN_4Oq5fl2AnZjVvyds5rxL863x4I-u74izH2oh34yrsEun0A-737JgB8za7oyHZSMk5LgX/s1600/valtonen.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0IEwz0E-YtJqKOZyS4etxdBkX0f55jlOURbRfsalBr0B0nDORWJHzSN47aUNH9L006iFUefN_4Oq5fl2AnZjVvyds5rxL863x4I-u74izH2oh34yrsEun0A-737JgB8za7oyHZSMk5LgX/s1600/valtonen.jpg" /></a></b></div>
<b>Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät. Tammi 2014. 559 s.</b><br />
<br />
Sanotaan ensin olennaisin Finlandia-palkitusta kirjasta. Kaunokirjallisena tekstinä Jussi Valtosen romaanin ansiot ovat olemattomat. Teoksen kieli on paikoin hämmentävän kankeaa ja koukeroista. Se on vakava puute, mutta romaanista nauttimista se ei estä. Teoksen ansiot ovat muualla kuin kielessä. Ne ovat sisällössä. <i>He eivät tiedä mitä tekevät </i>on ajankohtaisin tänä vuonna - ehkä koko tällä vuosikymmenellä - julkaistu romaani.<br />
<br />
Romaanijärkäleestä voi lukea ja poimia monia enemmän tai vähemmän kätkettyjä ajatuskulkuja. En selosta tässä arviossa teoksen juonta (niitä löytyy blogistanista jo yllin kyllin) vaan poimin siitä mielestäni kiintoisimmat ajatuskulut. Tärkeimmät ovat (3) ja (5).<br />
<br />
Tässä on mielestäni romaanin väittämät: <br />
<br />
1) Maailma käy niin monimutkaiseksi, että mielipiteiden muodostaminen muuttuu entistä vaikeammaksi. Kaupalliset rakenteet muuttuvat entistä hallitsevimmiksi ja entistä vaikeammin havaittaviksi ja jäljitettäväksi. Valtaosa ihmisistä ottaa nämä rakenteet annettuina. Valtaosaa ei kiinnosta.<br />
<br />
2) Tieto rapautuu. Kaikki mielipiteet näyttäytyvät yhtä arvokkaina. Asiantuntijuus häviää
nettijulkisuudelle, heppoisesti muodostetuille mielipiteille, propagandalle ja väärälle/vääristellylle tiedolle. Informaation arvottajille ja tiedon suodattajille romaanin maailmassa ei ole sijaa. Journalismi? Kuollut?<br />
<br />
3) Teknologia ja informaation helppo saatavuus ei sivistä tai laajenna inhimillistä perspektiiviä. Personalisointi johtaa suppeaan informaatiovirtaan ja pahimmillaan
kapeutuneeseen maailmankuvaan. Se on vaarallinen kasvualusta
ideologisesti yksinäköisille. Pahimmillaan se tekee eri tahojen välisestä keskustelusta mahdotonta.<br />
<br />
4) Aivojen kytkeminen tietoverkkoon ruokkii perusvietteihin nojaavia elämyksiä. Seksuaaliviettiä, ennen kaikkea. Nämä elämykset ajavat kaikkien ylevien päämäärien ohi. <br />
<br />
*<br />
Ennen viimeistä pointtia välihuomautus - viidenneksi listaamani kohta on mielestäni tärkein. Se palauttaa katseen teknologian ja ihmisen suhteesta yhteen yksikköön, ihmiseen.<br />
*<br />
5) Kaiken primus motor on tunteet, ennen kaikkea epäonnistumisen ja onnistumisen kokemukset ja hyväksytyksi ja hylätyksi tulemisen tunteet. Ihminen ei hallitse ja usein edes tunnista tunnemaailmastaan lähteviä hienosyisiä syy- ja seuraussuhteita. Hän ei hallitse ja tunnista tunnemaailmastaan säteilevää epäsuoraa valintojen, tekojen ja tekemättä jättämisten kudelmaa, jolla on voima vyöryttää liikkeelle arvaamattomia tapahtumasarjoja ja voima muokata paitsi omaa myös muiden kohtaloita.<br />
<br />
**<br />
Viimeiseksi esitän kysymyksen. Romaania on luonnehdittu suureksi aikalaiskuvaukseksi. On toinen kysymys, onko siitä klassikoksi. Kuka uskaltaa veikata? </div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-59711081146868668652014-12-05T09:57:00.001-08:002014-12-08T00:07:49.643-08:00Huumorin ja väkivallan veitsenterällä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<span class="st"><span class="st"><span class="st"> </span> </span></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://ecx.images-amazon.com/images/I/51suJbsAJpL._SY344_BO1,204,203,200_.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://ecx.images-amazon.com/images/I/51suJbsAJpL._SY344_BO1,204,203,200_.jpg" height="320" width="237" /></a></div>
<b><span class="st"><span class="st"><span class="st">Yoshihiro Tatsumi: Good-bye</span> and other stories. (Drawn And Quartely 2012. 202s.)</span></span></b><br />
<b><span class="st"><span class="st"><br /></span></span></b>
<b><span class="st"><span class="st"><span class="st">Yoshihiro Tatsumi: The Push Man and other stories </span></span></span></b><br />
<b><span class="st"><span class="st">(Drawn And Quartely 2012. 204s.)</span></span></b><br />
<br />
Jos blogillani olisi lukijoita, niin pahoittelisin, että jaarittelen taas japanilaisesta kirjallisuudesta. Tai tällä kertaa sarjakuvasta, itse asiassa. Vaan ei ole vaihtoehtoja. Kukaan ei kuvaa urbaanin elämän ahtaisiin nurkkiin ajettuja ihmisiä osuvammin kuin<b> </b> japanilaisen sarjakuvan suurimpiin nimiin lukeutuva <b>Yoshihiro Tatsumi</b>. <br />
<br />
Tatsumin henkilöhahmot ovat lähes kaikki raskasta ja aliarvostettua työtä tekeviä miehiä. He ovat väliinputoajia, sivullisia ja aina yksinäisiä, aina alistettuja ja osaansa pakotettuja. Tarinat paljastavat heidän yksityisen, salatun ja usein pimeän tai häpeällisen puolensa.<br />
<br />
Yoshihiro Tatsumin kertomukset muistuttavat parhaita kaunokirjallisuuden novelleja. Ne ovat kulmikkaita, illuusiottomia, älykkäitä ja täynnä lukijan oivalluskykyyn nojaavia nyansseja ja ristiriitoja. Mikä tärkeintä, ne jäävät mielen pohjalle pitkäksi aikaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFW5Ltl1xPcf0j0BCnoNbD-H0pPmK1D6bkCVhym5A5O-hYE1xTlRIEDenRoHVE4Koq2cBGq5ylp0IgdairoH1TvXnuH0bAw-QsYb4c2Ek-SPP5O0SxFpW4Q9UMtJ4i0bfmJiEfa3zg7wAk/s1600/yoshihiro-tatsumi-3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFW5Ltl1xPcf0j0BCnoNbD-H0pPmK1D6bkCVhym5A5O-hYE1xTlRIEDenRoHVE4Koq2cBGq5ylp0IgdairoH1TvXnuH0bAw-QsYb4c2Ek-SPP5O0SxFpW4Q9UMtJ4i0bfmJiEfa3zg7wAk/s1600/yoshihiro-tatsumi-3.jpg" /></a></div>
<i><span class="st"><span class="st"><span class="st">Good-bye</span></span></span> </i><span class="st"><span class="st"><span class="st"> sisältää yhdeksän tarinaa ja <i>The Push Man</i></span></span></span><i> </i>viisitoista. Jos pitäisi suositella näistä toista, valintani kallistuu <i>The Push Maniin</i>. Näissä tarinoissa Tatsumin ominaislaatu pääsee parhaiten esille. <i>Good-Byen </i>tarinat ovat pidempiä ja monitulkintaisempia. (Hiroshiman tuhosta kertovan avaustarinan Hell täytyy muuten olla sarjakuvahistorian parhaita pieniä moraalitutkielmia).<br />
<br />
Tatsumin sarjakuvia lukee lähes varpaillaan, sillä milloin tahansa tarinoiden näennäisen tyyni pinta rikkoutuu. Tukahdutettu ja patoutunut ryöpsähtää esiin absurdilla, usein tuhoavalla tavalla.<br />
Esimerkiksi näin: Petetyksi tullut mies ostaa piranhoja lemmikikseen ja survoo katalan ja tunteettoman vaimonsa käden akvaarioon. <br />
<br />
Tarinat pelaavat tämänkaltaisilla murtumakohdilla. Usein huumorin, väkivallan ja yllätyksellisyyden veitsenterä leikkaa terävästi ja niin nopeasti, että lukija ei tiedä, pitäisikö ensin hämmentyä, huvittua vai kauhistua.<br />
<br />
<br />
Vaikka Tatsumin tarinoilla on usein tuhoisa loppu, henkilöhahmot eivät ole pahoja. He ovat kohtalon kolhimia, väärin ymmärrettyjä ja heidät kuvataan useimmiten siten, että lukijalle jää vain sääli tai sympatia. Tämä siksi, ettei Tatsumi tutki pahuutta. Hänen tarinansa pohtivat vaihtoehdottomuutta, ihmisen haavoittuvuutta ja modernin elämän järjettömyyttä.<br />
<br />
<br />
<br /></div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-70984807162686332202014-12-02T09:03:00.002-08:002016-01-11T11:49:02.059-08:00This right ear of yours, it's my ear...<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Hyvät blogin lukijat. Olen päättänyt vähentää kirjojen lukemista ja hankkia elämän.<br />
<b> </b><br />
Ha. No ei sentään.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9jR6l-mnu4oW-6S834h-VPEVfaE9ie_ul-3wvFcoKs21_OISCJsuKhsvcl6HHoeerbY-qQK6JZZg-A8Z2hhl_gPo0qMpN7q8I7WB_lxE9PgMC6QSm4xl-D8WlGJ1t6ppHkOOXKc2IUqbd/s1600/japsikir.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="271" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9jR6l-mnu4oW-6S834h-VPEVfaE9ie_ul-3wvFcoKs21_OISCJsuKhsvcl6HHoeerbY-qQK6JZZg-A8Z2hhl_gPo0qMpN7q8I7WB_lxE9PgMC6QSm4xl-D8WlGJ1t6ppHkOOXKc2IUqbd/s1600/japsikir.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eikä tässä ole Kindle-kirjat.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Kas tässä, syksyn hankintoja. Huolellisesti valittu otos japanilaisia klassikkoja, lisäksi jokunen tiiliskivi laatusarjakuvaa ja nivaska palkittua nykykirjallisuutta. Oi. Silmiä hivelee mutta lompakko itkee vieläkin.<br />
Melkein minäkin. On amatöörimäistä kuvailla kaunokirjallisen teoksen aiheuttamia tunnereaktioita, mutta nyt olen sillä tuulella. <br />
<br />
Mistä tahansa pinon kirjasta voisi jaaritella pitkään, kuten <b>Juniricho Tanizakin</b> <i>The Key</i> ja <b>Yoko Ogawan</b> <i>Hotel Iris</i> oudoista vallankäyttökuvioista. Tai voisin pähkiä, miksi <b>Natsume Soseki</b> vaikutti japanilaiseen kirjallisuuteen aikanaan niin paljon. Tai jos todella, todella olisin reilu niin kumartaisin syvään Yoko Ogawan muistinsa menettäneestä vanhasta professorista kertovalle<i> The Housekeeper And The Professor </i> -teokselle, joka saa epäilemään, että kaunokirjallisuuttakin lohduttavampaa ja kauniimpaa on matematiikka.<br />
Mutta ei.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://ecx.images-amazon.com/images/I/41SsiyXDpBL._SL500_AA300_.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://ecx.images-amazon.com/images/I/41SsiyXDpBL._SL500_AA300_.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Graafikolla on välähtänyt.</td></tr>
</tbody></table>
Päällimmäisenä on mielessä Japanissa arvostetun kirjallisuuspalkinnon napannut <b>Nobuko Takagin </b>teos <i>Translucent Tree. </i>Lukijan mielentilasta ja kokemusmaailmasta riippuen tätä elokuvaksikin päätynyttä romaania voi luonnehtia kolmella tavalla.<br />
(a) rakkaustarina, joka saa kyyneleet silmiin<br />
(b) sentimentaalinen, epärealistinen, ei-samastuttava romaani<br />
(c) varoittava ja opettavainen kertomus siitä, miten intohimo voi tuhota ihmisen<br />
<br />
Tässä blogikirjoitelmassa sovelletaan ensin mainittua tulkintakehikkoa, koska toinen ei ole oikeutettu ja kolmas on liian tosi.<br />
<br />
En vaivaudu kätkemään sitä tosiseikkaa, että käytän kaunokirjallisuutta omiin tarkoitusperiini ja etsin lauseita, jotka valavat uskoa kielellistetyn todellisuuden voimaan. En siis vaivaudu naamioimaan tätäkään kirjoitelmaa arvioksi vaan blogini sankan lukijajoukon viihdykkeeksi poimin Takagin romaanista pari sen eetosta valottavaa otosta. Tiedättehän, asioita joiden edessä on nöyrryttävä aina uudestaan...rakkaus, kuolema, jne.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><br /></i>
<i>Then I explode in desire. It's only natural. But then I'm overcome with sadness that I can't fulfill it. I'm sad because your body is not here with me. Then I panic thinking about it all disappearing.</i></blockquote>
*** <br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>All life ends in death. This is the first rule of fate.
The second rule is that life strives desperately to continue despite
the fact that death is a given. </i></blockquote>
<br />
Eivät nuo toki niin maata mullistavia lauseita olleet. Eivät edes suomenkielisiä. On parempikin syy lukea Nobuko Takagin romaani. Väitin taannoin, että eräs kaunokirjallisuuden hienoimmista rakastelukohtauksista on<b> Alessandro Bariccon </b>romaanissa<i> Silkki. </i>Höpsis. Hienoin kohtaus on tässä romaanissa. En siteeraa.<i> </i>Lukekaa kirja. <br />
<br /></div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-67115366634296224682014-11-19T08:58:00.000-08:002014-11-24T11:40:54.710-08:00Psyykoosi vai valaistuminen?<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhasql5886SBeS6KGCD9Q-zpw5ctbns6MMFXGklo3mp-Ef5MpQrRaCb0ZspnJiclPk8duztu11_nkXHXKQxaRNA9adNsDZfW7johzlrUVimZcMxLeLefchHnw4XB5RB9L6CT5aWvK8LE0Dj/s1600/passio.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhasql5886SBeS6KGCD9Q-zpw5ctbns6MMFXGklo3mp-Ef5MpQrRaCb0ZspnJiclPk8duztu11_nkXHXKQxaRNA9adNsDZfW7johzlrUVimZcMxLeLefchHnw4XB5RB9L6CT5aWvK8LE0Dj/s1600/passio.jpg" height="320" width="206" /></a></div>
<i>Persoonallisuudesta luopuminen siinä mielessä kuin se tarkoittaa
turhan yksilöllisyyden hylkäämistä - sitä että menettää kaiken minkä
vain voi menettää ja siitä huolimatta on. Että vähän kerrassaan ja niin
varovasti ettei tuskaa tunnu, kuoriutuu, kuin yrittäen vapautua omasta
ihostaan, kuoriutuu ominaisuuksistaan. </i><b> </b><br />
<br />
<b>Clarice Lispector: Passio. Teos 2014.</b><br />
<br />
Clarise Lispectorin <i>Passio</i> on raju ja hämmentävä kirja. Olin
rynnätä oksentamaan sitä lukiessani. Tämän voi tulkita suosituksena. Harva romaani tekee niin puhtaan fyysisen vaikutuksen. Itse asiassa - ennen <i>Passiota</i> en tiennyt, että kaunokirjallisuus voi vaikuttaa lukijaan tuolla tavoin.<br />
<br />
Mistä <i>Passio</i> kertoo?<br />
<br />
Sanotaan vaikka näin: Kaikista kauhuista pahin on oman psyyken hajoamisen tuottama kauhu - nähdä minuutta koossa pitävien rakenteiden ja osatekijöiden läpi ja ymmärtää niiden illusorisuus.<br />
<br />
Tästä <i>Passio </i>kertoo. Identiteetin hajoamisesta. Skeemoista luopumisesta. Henkisestä muodonmuutoksesta, joka on päähenkilölle yhtäaikaa sekä kärsimysnäytelmä että valaistumistarina. Lispectorin teos yrittää käsitteellistä tämän kokemuksen käyttämällä sellaisia abstraktioita kuten Jumala, helvetti, moraali, inhimillinen, epäinhimillinen ja neutraali. Joku voisi sanoa, että <i>Passio </i>kertoo hulluudesta. Kuulostaako sekavalta?<br />
Niin on tarkoitus. <i>Passio </i>on kaunokirjallista mystiikkaa, outo sielunmessu. Mikä on sen lopputulos, oivallus ja synteesi, sitä en tietenkään tässä paljasta.<br />
<br />
Lispectorin <i>Passiota </i>on verrattu muun muassa <b>Franz Kafkan</b> <i>Muodonmuutokseen</i>. Muuten verrokit ovat vähissä. En äkkiseltään keksi muita kaunokirjallisia teoksia, johon romaania voi verrata. Eräs muistelma tulee kyllä vahvasti mieleen, nimittäin <b>Bernadette Robertsin </b><i>The Experience of No-Self: A Contemplative Journey </i>(suom. <i>Minuuden tuolle puolen</i>, 2013).<br />
<br />
Ulkoisesti <i>Passiossa </i>tapahtuu vähän ja sekin kaikki yhteen huoneeseen rajatussa miljöössä. On vain nainen ja valtava torakka. Nainen yrittää tappaa torakan, mutta päätyy syömään osan sitä. Kaikki muu tapahtuu naisen mielen sisällä.<br />
<i>Passio</i> on vaikea romaani. Se pyrkii kuvamaan jotain ei-kielellistettävää ja nondualistista. Vaikeaksi sitä ei tee mielestäni kuitenkaan niinkään aihe kuin Lispectorin pitkät ja polveilevat lauserakenteet. Tässä hypnoottisessa ja hurjassa monologissa on niin monta filosofista tasoa, että se kestää toisenkin lukukerran - jos vain lukijan pää kestää. <br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Todellisuus edeltää ääntä joka etsii sitä, mutta niin kuin maa edeltää puuta, niin kuin maailma edeltää ihmistä, niin kuin meri edeltää merinäköalaa, edeltää elämä rakkautta, ruumin aine ruumista, ja niin on myös kieli edeltävä jonain päivänä hiljaisuuden haltuun saamista.</i></blockquote>
</div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-27177269413225562952014-10-28T09:01:00.000-07:002014-12-10T12:49:55.677-08:00Lyhyt kirjamessuraportti<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIIp6XFrTbp1wXLn7nU7rbNRkKF0wZEpzdBfdZTOweUS5geMygWVVdrVPGN081MxgC5t6vmpjjqd8QCbN2KOzJ98-xZcMsCdghhbEg5SmodG8ZHsUY4WT1gYge-JmWhXie9yydgQto-ew2/s1600/messut.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIIp6XFrTbp1wXLn7nU7rbNRkKF0wZEpzdBfdZTOweUS5geMygWVVdrVPGN081MxgC5t6vmpjjqd8QCbN2KOzJ98-xZcMsCdghhbEg5SmodG8ZHsUY4WT1gYge-JmWhXie9yydgQto-ew2/s1600/messut.jpg" height="288" width="400" /></a></div>
<br />
Kirjamessuilla käy aina samoin. Kuukausi ennen tapahtumaa vietän perusteellisen tunnin messulehden parissa. Suunnittelen kuuntelevani sen ja sen esitelmän. En päädy kuuntelemaan niistä yhtään a) joko siitä syystä, että huomion vie joku muu seikka b) tahi jostain muusta yhtä epäolennaisesta syystä. Jälkeenpäin harmittaa ja jälkiviisastelee kaikkea. Nytkin jossain vaiheessa antikvahyllyjen katveessa muistin, että ai piru, ne ruotsalaisdekkaristit, ne olisin tahtonut nähdä. <br />
<br />
Joka tapauksessa. Jokuselle keskustelulle tulin silti altistetuksi. Maria Peuran ja Toni Lahtisen puheenvuorossa Timo Mukasta oli rutkasti kiinnostavuutta, ja Tuula-Liina Varis on taitava haastattelija. Keskustelussa muuten tuli osin tyrmätyksi se seikka, että Mukan murrosiän kynnyksellä sairastama aivokalvontulehdus olisi ollut syy siihen, että ulospäinsuuntaunut lahjakas poika kääntyi omiin maailmoihinsa. Höh se minkään aivokalvontulehduksen syytä ollut, vaan murrosiän, Lahtinen torppasi.<br />
<br />
<br />
Tovi tuli kuunneltua myös Paul Coelho -aiheista esitelmää, jossa puhujina olivat Mikael Jungner ja Jani Toivola. Kestin sitä viisi minuuttia. Coelhon kirjoja en kestä lukea sitäkään pidempään. (Paitsi <i>Alkemistia</i>, sen olen lukenut sentään kokonaan).<br />
<br />
Muutoin 80% kirjamessuajastani kului tänäkin vuonna antikvariaattipuolella. Antikvaaristen kirjalöytöjen toivossa ja takia näillä messuilla muuten käyn. Löydöt jäivät tänä vuonna tosin laihoiksi kuten takavuosina muutenkin. Pohjanmaan paikallishistoriaa käsittelevät tärkeimmät teokset ovat jo hyllyssä, samoin Siperian vankileirikokemuksia käsittelevät kirjat. Ensin mainittuja on muutenkin vaikea löytää tuollaisilta messuilta. Ostin 2 kirjaa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifwZadqwpECNpsJuUzumH206klfhdhMn1Qx0e9oMJpzRbSBTsIJGBW118PnfYR2SiXkhhmXsdWkxokZbVwbWlsG4uuGRDJ7rRiuMFgFCk4KpgEy5YdtBb7eFh74PMIrvFQKjYZVDrhlKRz/s1600/messut8.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifwZadqwpECNpsJuUzumH206klfhdhMn1Qx0e9oMJpzRbSBTsIJGBW118PnfYR2SiXkhhmXsdWkxokZbVwbWlsG4uuGRDJ7rRiuMFgFCk4KpgEy5YdtBb7eFh74PMIrvFQKjYZVDrhlKRz/s1600/messut8.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
-<b><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Osamu_Tezuka" target="_blank"> Osamu Tezuka</a></b>: <i>Ayako</i>.<br />
700-sivuinen englanninkielinen sarjakuvatiiliskivi löytyi Suomen sarjakuvaseuran hyllystä. Tämä on Tezukan poliittisin sarjakuva, sijoittuu sodanjälkeiseen Japaniin. Ehdin lukea vasta 70% joten arvio tuonnemmaksi.<br />
<br />
- <b>August Lehmus</b>:<i> Suomalaiset kommunistit Itä-Karjalassa. </i><br />
Varsinkin kirjan ensimmäinen puolisko oli viihdyttävä, Lehmus oli menevä ja ovelanpuoleinen mies, juuri sellainen ketkule, joka maailmanhistorian tylyimmistä melskeistä jotenkin luiskahtaa ehjin nahoin kun muut kuolevat tauteihin tai luoteihin.Kiinnostavaa kirjassa oli se, että Lehmus ei oikeastaan suomi niinkään aatetta kuin sen toteuttajia, etupäässä suomalaisia kommunistijohtajia.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizx7Z8bP45WSBiVwK7-sR2oDfgBPjI1UnplGiE9X7AAnCORaHywhXz2gYjn1qSUhZqsZFNcxl4kpwQ-u5dPXBzEZzS8JESdhxVo3boR6CFZvDEeyLIUi0HA3-9Uds1zirpzPtxYMMo5rkF/s1600/messut6.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizx7Z8bP45WSBiVwK7-sR2oDfgBPjI1UnplGiE9X7AAnCORaHywhXz2gYjn1qSUhZqsZFNcxl4kpwQ-u5dPXBzEZzS8JESdhxVo3boR6CFZvDEeyLIUi0HA3-9Uds1zirpzPtxYMMo5rkF/s1600/messut6.jpg" height="235" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Muita messulöytöjä: italialainen ja japanilainen ex libris, grafiikkaa. Toisessa on kuva-aihe Danten Jumalaisesta näytelmästä.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Monta kirjaa tuli melkein ostettua. Teoksen kojulla oli viidellä eurolla myynnissä klassikkoja, kuten <b>A.S. Byattin</b> <i>Lasten kirja </i>ja<i> Riivaus</i>. Olin repsahtaa myös virolaisen <b>Eric Enno Tammen </b>pari vuotta sitten ilmestyneeseen teokseen <i>Suuri seikkailu Mannerheimin jäljillä</i>. Kirja on Tammen matkakertomus silkkitietä pitkin Pekingiin.<br />
Japanilaisia klassikkoja bongasin usean, joitain minulle tuntemattomiakin nimiä. Jäi ostamatta, sillä olen tehnyt päätöksen lukea nämä englanniksi. Suomalaiset versiot on mitä todennäköisimmin käännetty englannista alkuperäiskielen sijaan.<br />
Sekin täytyy mainita, että sydänalaa kirveli nähtyäni <b>Damon Galgutin</b> teosta <i>Vieraassa huoneessa </i>kaupattavan pinotolkulla euron hintaan. Harmitti kustantajan ja kääntäjän puolesta, etteivät suomalaiset lukijat ole löytäneet teosta, kun sitä piti tuolla tavoin polkuhintaan kaupata. <i>Vieraassa huoneessa </i>on vaikuttavaa kaunokirjallisuutta.<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilYCy4RYxh5SDPAOVXqpYhfob_kDcSSf5zjWgWMYBIQxm5-tKJQ7rkOljnArarzE7Vi24S7ol3NBI1pvtbiC4Vbnsf55YZeYOL2AFB82eTVKpLOwBYs2MI5pVj4nejAYbdr5vI2rcGwYyD/s1600/messut2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilYCy4RYxh5SDPAOVXqpYhfob_kDcSSf5zjWgWMYBIQxm5-tKJQ7rkOljnArarzE7Vi24S7ol3NBI1pvtbiC4Vbnsf55YZeYOL2AFB82eTVKpLOwBYs2MI5pVj4nejAYbdr5vI2rcGwYyD/s1600/messut2.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Japanilaisia klassikkoja, Soseki Natsumea ja Junichiro Tanizakia.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Muita hajahuomioita:<br />
<br />
Olenko väärässä, vai saivatko messut tänä vuonna tavallista enemmän mediahuomiota? Messuilla vallitsi jonkinlainen tarmokas pössis, ainakin lauantaina ja sunnuntaina. Kauppakin tuntui käyvän. Kirjapinot hupenivat kustantajien pöydiltä. Mm. <b>Rauli Virtasen</b> uusi <i>Reissukirja</i> myytiin monesta paikasta loppuun.<br />
<br />
Ruokamessut oli siirretty yläkerran halliin. Kolmen viinilasin
kumoaminen peräjulkkaa oli muuten erhe, vaikka taitoi väsy siinä
vaiheessa lauantai-iltapäivää jo muutenkin painaa.<br />
<br />
Tuomas Holopainen käveli Johanna Kurkelan kanssa sunnuntaina vastaan Messukeskuksen ovella. Olisikohan käynyt moikkaamassa Don Rosaa? Piirtäjä oli messujen tämän vuoden vetävin vierailija. Jono nimmaripisteelle ulottui melkein hallin toiseen päähän. Saapastelin niin lähelle kuin kehtasin ja otin Rosasta kuvan, Tuomasta en kehdannut häiritä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEig1_as1FikHB4TOiDAymrnjN3j7pSxIGqInvIo9NygbqWnmw2wUIN3BpAf9n3WOGzXv39zpTSjQPokkUbZG4p2COCqPzEnGVPfJ0VLx-mjBSE8s9g7YQJLWX-qp9IPHtue38epiO8-feiy/s1600/messut7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEig1_as1FikHB4TOiDAymrnjN3j7pSxIGqInvIo9NygbqWnmw2wUIN3BpAf9n3WOGzXv39zpTSjQPokkUbZG4p2COCqPzEnGVPfJ0VLx-mjBSE8s9g7YQJLWX-qp9IPHtue38epiO8-feiy/s1600/messut7.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
Ensi vuonna uudestaan.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1911222283504858322.post-91051688368496315692014-10-15T08:43:00.003-07:002014-10-15T08:43:40.354-07:00Suussa verta ja hiekkaa vaan<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_eWUKL4fqAJb-lFFfNSUTOiSBvizo4IeJPhnMqMTW05XGZJl33J5T8Qb-ja1wqAidf0obWnQ9nuuLUWDlf-QyEUF2fmTImL0EnXNpfegNfxxcz1JfNWZFxAOaYRxgMfBmHugrIMTHxCVE/s1600/way.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_eWUKL4fqAJb-lFFfNSUTOiSBvizo4IeJPhnMqMTW05XGZJl33J5T8Qb-ja1wqAidf0obWnQ9nuuLUWDlf-QyEUF2fmTImL0EnXNpfegNfxxcz1JfNWZFxAOaYRxgMfBmHugrIMTHxCVE/s320/way.jpg" height="320" width="207" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_eWUKL4fqAJb-lFFfNSUTOiSBvizo4IeJPhnMqMTW05XGZJl33J5T8Qb-ja1wqAidf0obWnQ9nuuLUWDlf-QyEUF2fmTImL0EnXNpfegNfxxcz1JfNWZFxAOaYRxgMfBmHugrIMTHxCVE/s1600/way.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b>Graig Childs: The Way Out. A True Story Of Ruin And Survival. Back Bay Books. 2004. 270s.</b> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tässä lyhykäisyydessään Graig Childsin <i>The Way Out: </i>Kaksi
raavasta miestä menee autiomaahan, jossa mikään ei kasva, tuuli
ujeltaa ja vaaran paikkoja on siellä täällä. Selvitetään välejä ja menneisyyttä. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Käydään
syvälle käypää dialogia<i>, </i>kuten: </div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>- Life moves.</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>- Go into the world. Find your place. Set roots. Die. </i></div>
</blockquote>
Tämä ei ollut tyhjentävä lainaus. Tosiasiassa teoksen teho ei synny siitä, että se yrittäisi tuputtaa lukijalle jotain viisasta.<i> </i>Se syntyy tarkasta maiseman havainnoinnista ja Childsin tarinaa kannattelevasta persoonasta. <i>The Way Out </i>on odysseia., jossa maisema ja minuus
kietoutuvat. Se on kumppanuuden kuvaus, matkakertomus ja kertomus aikamiehen
identiteettikriisistä. Levottomassa, paikkaansa hakevassa älyssä on aina jotain kiehtovaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Craig
Childs kirjoittaa niin kuin eläisi hiekan ja veren maku suussaan.
Sellaista on myös teoksen teksti.
Karheaa ja törkeän rehellistä, mutta myös lyyristä ja jollain
tapaa miehistä. Turha kai tätä on peitellä. Ihailen Graig
Childsia ja hänen havaintokykyään. Ihailen hänen intohimoaan ja
vaistoaan. Ihailen hänen kykyään kertoa maisemiin kertomuksia, lukea
maisemista kertomuksia, kykyä
ulottaa nuo kertomukset itseensä, antaa niiden määrittää ja
lopuksi mitätöidä itsensä, tai miten vaan.</div>
<blockquote class="tr_bq">
<i> Here you are, my desert saint. I tip my head, a gesture of surrender. This is your world. I am only briefly alive in it.</i></blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_eWUKL4fqAJb-lFFfNSUTOiSBvizo4IeJPhnMqMTW05XGZJl33J5T8Qb-ja1wqAidf0obWnQ9nuuLUWDlf-QyEUF2fmTImL0EnXNpfegNfxxcz1JfNWZFxAOaYRxgMfBmHugrIMTHxCVE/s1600/way.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a><a href="http://www.houseofrain.com/"></a></div>
</div>
aphttp://www.blogger.com/profile/14721255268977903933noreply@blogger.com0