Siirry pääsisältöön

Luetut 2015


Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa
Patrick Modiano: Kehäbulevardi
Stephen Hawking: Minun lyhyt historiani
Paavo Haavikko: Tiet etäisyyksiin
Heikki Ylikangas: Mitä on historia ja miten sitä tutkitaan
Anneli Kanto: Pyöveli
Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua
Liisa Rinne: Odotus
Andrew Juniper: Wabi sabi. The Japanese Art of Impermanence.
Takashi Hiraide: The Guest Cat
Yasushi Inoue: The Hunting Gun
Mervi Heikkilä: Louhen liitto
Henna Helmi: Miisa voittaa kultaa
Tom Stoppard: The Hard Problem
Mari Akasaka: Vibrator
Shigeru Mizuki: Showa 1926-1939: A History of Japan
Jari Ehrnrooth: Toivon tarkoitus
Kirsi Vainio-Korhonen: Lemmen ilot ja sydämen salat. Suomalaisen rakkauden historiaa
Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua
Richard Flanagan: The Narrow Road to the Deep North
Erik Axl Sund: Varjojen huone
Gabriel García Márquez: Memories of My Melancholy Whores
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
Katja Kaukonen: Kohina
Yoko Ogawa: The Diving Pool
Tero Tähtinen: Virginian hiukset. Esseitä havahtumisesta
Frederic Gros: Kävelyn filosofiaa
Katja Kettu: Kätilö
Minna Eväsoja: Bigaku. Japanilaisesta kauneudesta
Riad Sattour: Tulevaisuuden arabi
Anne Hänninen: Mustat peilit
Saila Susiluoto: Ariadne
Claes Andersson: Aamu meren rannalla
Markku Into: Tämä yö sisälläni on lapsuuden peili
Roose Sarvilinna: Kateissa
Anja Snellman: Antautuminen
Mirja Karna: Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä
Katja Kettu: Yöperhonen
Paul Barach: Fighting monks and burning mountains
Ilpo Koskela: Lusia
Marutei Tsurunen: Sinisilmäinen samurai
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
Tua Harno: Oranssi maa
Petri Hiltunen (Toim): Eino Leinon Helkavirsiä
Antti Tuuri: Pitelemättömät
Kalervo Palsa: Antaa salaman tulla, minä odotan.
Alessandro Baricco: Verta vuodattamatta
Piirin lapset kertovat
John Williams: Stoner
Vivian Gornick: The situation and the story
Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö
Asko Sahlberg: Yhdyntä
Petri Karra: Kotiinpaluu
Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Kaj Korkea-aho: Paha kirja
Tracy Slater: The Good Shufu
Asko Sahlberg: Irinan kuolemat
Ville-Juhani Sutinen (toim.): Mitä David Foster Wallace tarkoittaa?
Aki Ollikainen: Musta satu
Leena Krohn: Erehdys
Markku Pääskynen: Sielut
Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö
Darryl Cunningham: Psychiatric Tales
Vuokko Sajaniemi: Pedot
Juha Valste: Neandertalinihminen
Svante Pääbo: Neandertalilainen. Kadonnutta perimää etsimässä
Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Sini Mononen, toim: Alaston totuus taiteesta
Heleena Lönnroth: Puukolla vai puntarilla?
Fumio Obata: Just so it happens
Antti Tuuri: Ikitie
Antti Tuuri: Kylmien kyytimies
Heidi Köngäs: Hertta
Linus Jonkman: Introvertit – työpaikan hiljainen vallankumous
Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Psyykoosi vai valaistuminen?

Persoonallisuudesta luopuminen siinä mielessä kuin se tarkoittaa turhan yksilöllisyyden hylkäämistä - sitä että menettää kaiken minkä vain voi menettää ja siitä huolimatta on. Että vähän kerrassaan ja niin varovasti ettei tuskaa tunnu, kuoriutuu, kuin yrittäen vapautua omasta ihostaan, kuoriutuu ominaisuuksistaan. Clarice Lispector: Passio. Teos 2014. Clarise Lispectorin  Passio on raju ja hämmentävä kirja. Olin rynnätä oksentamaan sitä lukiessani. Tämän voi tulkita suosituksena. Harva romaani tekee niin puhtaan fyysisen vaikutuksen. Itse asiassa - ennen Passiota en tiennyt, että kaunokirjallisuus voi vaikuttaa lukijaan tuolla tavoin. Mistä Passio kertoo? Sanotaan vaikka näin: Kaikista kauhuista pahin on oman psyyken hajoamisen tuottama kauhu - nähdä minuutta koossa pitävien rakenteiden ja osatekijöiden läpi ja ymmärtää niiden illusorisuus. Tästä Passio kertoo. Identiteetin hajoamisesta. Skeemoista luopumisesta. Henkisestä muodonmuutoksesta, joka on päähenkilö...

Erämaa murjoo ja parantaa

 Minun täytyy muuttua. Juuri se ajatus ajoi minua eteenpäin noina kuukausina matkaa suunnitellessani: Minun täytyy muuttua. Ei toiseksi ihmiseksi vaan takaisin siksi, joka olin ollut - vahvaksi ja vastuuntuntoiseksi, selvänäköiseksi ja tarmokkaaksi, eettiseksi ja hyväksi.-- Sieltä löytäisin taas voimani, kaukana kaikesta, mikä oli tehnyt elämästäni naurettavaa. Cheryl Strayed: Villi vaellus. Like 2013. 408s. Kuvittelin Cheryl Strayedin kirjaa hypisteltyäni, että kyseessä on äitelän jenkkihenkinen sankaritarina. Eniten ärsytti asetelma, joka kätkeytyy takakannen lauseeseen "Sisukas nainen vastaan villi erämaa".  Lause johti harhaan.Kirjassa ei ole kyse ihminen vastaan luonto -matsista, jossa ihminen kukistaa armottomat voimat ja saa sankarin sädekehän. Kyse ei oikeastaan ole edes vastakkainasettelusta. Villi vaellus kertoo Minnesotassa varttuneen Cheryl Strayedin tarinan. Cheryl ei koskaan toivu äitinsä kuolemasta. Kuolema hajottaa koko perheen. Cheryl menettää ott...

Lukuhuiput 2012: romaanit

Listauksen aika. Lukuvuoteni 2012 näytti tältä, pääpiirteissään: Löysin Haruki Murakamin ja ihastuin.  Luin lukemattomat Leena Krohnini ja päätin, että Krohn on tämä ja ainakin pari muuta läheistä galaksia  mukaan lukien maailmankaikkeuden toiseksi paras kirjailija. Ostin ison määrän Kindle-kirjoja, jotka ovat yhä lukematta. Sorruin pariin luokattoman huonoon teokseen, joiden nimet jätän mainitsematta. Kadehdin muutaman kotimaisen runoilijan taitoja elättelemättä toiveita, että minusta joskus tulisi puoliksikaan tai edes sinne päin yhtä hyvä. Pelastin uusiseelantilaisesta hostellista Piin elämän, Ishmaelin ja Molokain. En  lukenut Taru Sormusten Herrasta -kirjoja. En lukenut yhtään Kalle Päätaloa, mikä tekee minusta isäni mielestä yhä ehkä sivistymättömän. Tunsin järjetöntä epätoivoa siitä, että elämä on liian lyhyt kaikkien hyvien kirjojen lukemiseen, ja noin yleensä ottaen kaikkeen muuhunkin. Jep. Luin viime vuonna jonkin verran enemmän tietokirjallisuutta kuin...