Siirry pääsisältöön

Luetut 2015


Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa
Patrick Modiano: Kehäbulevardi
Stephen Hawking: Minun lyhyt historiani
Paavo Haavikko: Tiet etäisyyksiin
Heikki Ylikangas: Mitä on historia ja miten sitä tutkitaan
Anneli Kanto: Pyöveli
Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua
Liisa Rinne: Odotus
Andrew Juniper: Wabi sabi. The Japanese Art of Impermanence.
Takashi Hiraide: The Guest Cat
Yasushi Inoue: The Hunting Gun
Mervi Heikkilä: Louhen liitto
Henna Helmi: Miisa voittaa kultaa
Tom Stoppard: The Hard Problem
Mari Akasaka: Vibrator
Shigeru Mizuki: Showa 1926-1939: A History of Japan
Jari Ehrnrooth: Toivon tarkoitus
Kirsi Vainio-Korhonen: Lemmen ilot ja sydämen salat. Suomalaisen rakkauden historiaa
Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua
Richard Flanagan: The Narrow Road to the Deep North
Erik Axl Sund: Varjojen huone
Gabriel García Márquez: Memories of My Melancholy Whores
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
Katja Kaukonen: Kohina
Yoko Ogawa: The Diving Pool
Tero Tähtinen: Virginian hiukset. Esseitä havahtumisesta
Frederic Gros: Kävelyn filosofiaa
Katja Kettu: Kätilö
Minna Eväsoja: Bigaku. Japanilaisesta kauneudesta
Riad Sattour: Tulevaisuuden arabi
Anne Hänninen: Mustat peilit
Saila Susiluoto: Ariadne
Claes Andersson: Aamu meren rannalla
Markku Into: Tämä yö sisälläni on lapsuuden peili
Roose Sarvilinna: Kateissa
Anja Snellman: Antautuminen
Mirja Karna: Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä
Katja Kettu: Yöperhonen
Paul Barach: Fighting monks and burning mountains
Ilpo Koskela: Lusia
Marutei Tsurunen: Sinisilmäinen samurai
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
Tua Harno: Oranssi maa
Petri Hiltunen (Toim): Eino Leinon Helkavirsiä
Antti Tuuri: Pitelemättömät
Kalervo Palsa: Antaa salaman tulla, minä odotan.
Alessandro Baricco: Verta vuodattamatta
Piirin lapset kertovat
John Williams: Stoner
Vivian Gornick: The situation and the story
Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö
Asko Sahlberg: Yhdyntä
Petri Karra: Kotiinpaluu
Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Kaj Korkea-aho: Paha kirja
Tracy Slater: The Good Shufu
Asko Sahlberg: Irinan kuolemat
Ville-Juhani Sutinen (toim.): Mitä David Foster Wallace tarkoittaa?
Aki Ollikainen: Musta satu
Leena Krohn: Erehdys
Markku Pääskynen: Sielut
Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö
Darryl Cunningham: Psychiatric Tales
Vuokko Sajaniemi: Pedot
Juha Valste: Neandertalinihminen
Svante Pääbo: Neandertalilainen. Kadonnutta perimää etsimässä
Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Sini Mononen, toim: Alaston totuus taiteesta
Heleena Lönnroth: Puukolla vai puntarilla?
Fumio Obata: Just so it happens
Antti Tuuri: Ikitie
Antti Tuuri: Kylmien kyytimies
Heidi Köngäs: Hertta
Linus Jonkman: Introvertit – työpaikan hiljainen vallankumous
Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Psyykoosi vai valaistuminen?

Persoonallisuudesta luopuminen siinä mielessä kuin se tarkoittaa turhan yksilöllisyyden hylkäämistä - sitä että menettää kaiken minkä vain voi menettää ja siitä huolimatta on. Että vähän kerrassaan ja niin varovasti ettei tuskaa tunnu, kuoriutuu, kuin yrittäen vapautua omasta ihostaan, kuoriutuu ominaisuuksistaan. Clarice Lispector: Passio. Teos 2014. Clarise Lispectorin  Passio on raju ja hämmentävä kirja. Olin rynnätä oksentamaan sitä lukiessani. Tämän voi tulkita suosituksena. Harva romaani tekee niin puhtaan fyysisen vaikutuksen. Itse asiassa - ennen Passiota en tiennyt, että kaunokirjallisuus voi vaikuttaa lukijaan tuolla tavoin. Mistä Passio kertoo? Sanotaan vaikka näin: Kaikista kauhuista pahin on oman psyyken hajoamisen tuottama kauhu - nähdä minuutta koossa pitävien rakenteiden ja osatekijöiden läpi ja ymmärtää niiden illusorisuus. Tästä Passio kertoo. Identiteetin hajoamisesta. Skeemoista luopumisesta. Henkisestä muodonmuutoksesta, joka on päähenkilö...

Kirjasyksy alkaa aforismeilla

Markku Envall: Joka tähtiä tähystää. Wsoy 2014. No niin. Kirjasyksyn 2014 ensimmäinen teos on luettu, Markku Envallin aforismikokoelma Joka tähtiä tähystää . En voi väittää pitäväni erityisesti aforismeista. On olemassa parempaakin luettavaa kuin toisten valmiiksi pureskellut ajatukset. Runot, esimerkiksi. Huonoa aforismiahan ei voi naamioida. Se paljastuu heti latteaksi viisaudeksi. Sen sijaan huono runo ei kohdista katsetta itseensä. Se saa lukijan ensin epäilemään omaa tulkintakykyään, vasta sitten tekstiä. Ja sittenkin epävarmuus jää kalvamaan. Kiinnostavin aforistiikka tarpoo lähempänä runoutta kuin filosofiaa. Aforismin oivallus on kaikille tarjolla. Runo sysää vastuun tulkitsijalle. Omaa heikkouttani toki, että rakastan hämmennystä, mysteeriä ja vainoharhaa enemmän kuin selkeää puhetta. Markku Envallin kohdalla ei onneksi tarvitse pelätä, että kirjoittaja uppoaa latteiden viisauksien suohon, vaikka heikkojakin tekstejä kokoelmaan mahtuu. Envall on loistava aforisti...

Kirjasyksy 2014: kymmenen kiinnostavinta käännöskirjaa

Tänä vuonna käännöskirjallisuuden listat kutkuttavat enemmän kuin kotimaisen. Viisi houkuttelevinta teosta oli superhelppo poimia. Loppujen viiden kanssa piti hieman painia. 1) Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat  "Kasvutarina valistuksesta ja sielun pimeydestä, vallasta ja vapaasta tahdosta siirtomaavallan Grönlannissa. " Tammi. 2) David Mitchell: Jacob de Zoetin tuhat syksyä. Pilvien kartaston kirjoittajan rakkaus- ja jännityskertomus hollantilaisvirkailijasta 1700-luvun lopun Japanissa. Sammakko. 3) David Vann: Kylmä saari "Pariskunnan mökkiunelmasta tulee koettelemus Alaskan talvessa." Wsoy. 4) Dag Solstad: Ujous ja arvokkuus "Yleispätevä tarina maailmaan hukkuvasta ihmisestä, jota tuo maailma ei enää tunnista eikä arvosta. " Teos. 5) Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet Ystävien hylkäämä mies vaeltaa menneisyytensä vuosiin ja Suomeen. Tammi. 6) Erik Axl Sund: Varjojen huone Psykologisen Varistyttö-dekkaritrilogian pää...