A:N KIRJAT

 Me emme ole täällä viihtymässä ja oleilemassa. Me olemme täällä kehittyäksemme paremmiksi ihmisiksi, jotta seuraava sukupolvi voisi kehittyä vielä paremmaksi. Juuri tällaista näkökulmaa nykykulttuuri välttelee viimeiseen asti. Meitä ikään kuin painostetaan henkiseen ja hengelliseen laiskuuteen.  *** Hyvä elämä on alkanut tarkoittaa vaivatonta elämää, jossa hyvä tulee rennosti puuhailemalla. Voi niitä nuoria, jotka nielevät tämän mediavalheessa kimmeltävän täkyn.-- Vaivannäköön sitoutuminen on moraalisen heräämisen alku, ja se tapahtuu jo lapsuudessa. Joka ei töitä tee, sen ei syömänkään pidä. Jari  Ehrnroth: Toivon tarkoitus. Kirjapaja 2014. En ole varma, onko Jari Ehrnroothin viime vuoden lopulla ilmestynyt teo s Toivon tarkoitus saanut kaikkea ansaitsemaansa huomiota. Yhtä tuikeaa moraalifilosofista ruoskintaa ei Suomessa ole nähty. Lukijasta riippuen kirjan parissa joko viihtyy, syyllistyy, huvittuu tai kauhistuu. Ehrnrooth mielestä ei riitä, että ihminen tavoitte

Kirjamessut, osa 2. Niinistö ja Donner puhuvat. Tekoheppien, pumpattavien lampaiden, keinovaginoiden jne. ero kirjamessujen myyntituotteisiin on marginaalinen, sillä täältäkin on tultu hakemaan  tyydytystä salaperäiseen nälkään, täyttymystä syysiltoihin loimuavan takkatulen  ja teurastaljan lisäkkeeksi.--- Tietenkin on myös saavuttu, mutta vain ikään kuin sattumalta, bongaamaan ohi lipuvia alan julkkiksia ja käytäviä kuluttavia silmäätekeviä - jakaako nimikirjoituksia Jari Tervo vai Ron Jeremy, sillä ei juurikaan eroa. -- Jostain kantaa Panu Rajalan ääni hänen kertoessaan itsensä kanssa miltei yhtä kehnosta kirjailijasta, juhlavuottaan viettävästä Mika Waltarista. Näin maalailee Ville-Juhani Sutinen kirjamessujen tarjontaa David Foster Wallacea käsittelevässä esseessään (teoksessa Mitä David Foster Wallace tarkoittaa ). Tänäkin vuonna messuilla oli puhumassa Panu Rajala ja vietetään suomalaisen merkkihenkilön juhlavuotta. Kyseessa on tietenkin I.K. Inha, ja Rajala messusi I

Marraskuun Lukuhaaste 2015 starttasi tänään. Viime vuonna Karo Hämäläisen haasteeseen tarttui yli seitsemäntuhatta lukijaa. Kokosin oman marraskuun pinoni nopeasti eilen. Mukaan oli tarkoitus lisätä jokunen klassikko, mutta sopivaa ei löytynyt. No. Olisihan lukematonta Mukkaa ollut hyllyssä. Viime vuonna pino näytti tältä. Aben Woman in the Dunes jäi nopeasti muisteltuna ainakin lukematta.

Viime vuonna Helsingin kirjamessut  tuntuivat tavanomaista onnistuneemmilta. Tänä vuonna tuli sama tunne. Kirjapinojen äärellä oli tungosta, messukassoilla kiersi pitkät jonot ja koko hallissa vallitsi hyväntuulinen, tarmokas fiilis. Mitä jäi päällimmäiseksi mieleen kolmen päivän messurupeamasta? Ennen kaikkea se, että alalla on haistettavissa jonkin sortin optimismia. En tiedä, onko tämä harhaa. Vaikka myynti rämpii, kirja on vahva ja sen eteen tehdään PR-työtä aivan toiseen tapaan kuin vaikka  viitisentoista vuotta sitten. Näppituntumani tosin on, että ihmiset jakautuvat lukemisen suhteen entistä jyrkemmin. Jotka eivät lue, eivät lue. Lukevat ihmiset sen sijaan harrastavat kirjaa monin tavoin: käyvät messuilla ja muissa kirjatapahtumissa sekä seuraavat blogeja. Tänäkin vuonna olin ruksinut messuesitteestä hyvänlaisesti minua kiinnostavia puheenvuoroja ja messuesite oli hiirenkorvilla ennen tapahtumaa. Osa esitelmistä unohtui kirjahurmiossa. Osan kävin kuuntelemassa. Eniten

On vaikea sanoa mikä hämmentää eniten, se että minä avaan suuni, se että muistan ihmisten menneet puheet niin sanatarkkaan vai se että muistan myös sen mitä ei koskaan ole sanottu, mutta mitä on tarkoitettu. Anja Snellman: Antautuminen. Wsoy 2015. 325 s. En ole varma, mitä ajatella Anja Snellmanin tänä syksynä ilmestyneestä, erityisherkkyydestä kertovasta romaanista Antautuminen. Listaan  hyvät ja huonot puolet. Aloitetaan kuitenkin muutamalla huomiolla. Antautuminen  on puheenaiheromaani. Sen aihe on helposti lähestyttävä, inhimillinen ja kaiken lisäksi muodikas - vai pitääkö pikemminkinkin sanoa - ajankohtainen? Yhdysvaltalaisen Elaine Aaronin lanseeraama erityisherkkyys-termi on levinnyt kiitettävää tahtia Suomessakin. Romaani vetoaa kirjoista netissä eniten keskustelevaan ryhmään, 30-50-vuotiaisiin naisiin. Kirjablogeissa romaani on herättänyt melko runsaasti keskustelua. Kiinnostavaa on se, että Snellman on osallistunut tähän keskusteluun itsekin. Puheenaiheromaani A

-- Minun on kerrottava siitä tapahtumasarjasta, joka päättyi Ereigniesiin. Kuvitelkaa jousen jänne, joka kiristyy tunti tunnilta vähän lisää. Kuvitelkaa se, niin saatte jonkinlaisen käsityksen niistä viikoista, jotka edelsivät Ereigniesiä, koska sinä aikana koko kylä jännittyi kuin jousi, tietämättä minkä nuolen se ampuisi, tai mikä olisi todellinen maali. Philippe Claudel: Varjojen raportti. Otava 2009. Tuskin mikään romaani on vaikuttanut minuun yhtä voimakkaasti kuin Philippe Claudelin Varjojen raportti . Kaunokirjallisilta ansioiltaan romaani ei ehkä ole ansiokkain lukemani, vaikka hyvin, hyvin korkealle listalla asettuukin. Romaani teki jotain muuta. Se sai  horjahtamaan. Kyse ei ollut mistään niiskutuksesta vaan kyynelten tyrskystä, josta ei ollut tulla loppua. Olen lukenut Varjojen raportin kahdesti. Senkin jälkeen olen palannut sen pariin uudelleen ja uudelleen. Olen kääntänyt sivuja ja vaatinut vastausta. Mitä tapahtui? Millä konstilla kirjailija pääsi iskemään sa

Hatchards on Lontoon vanhin kirjakauppa. Per. v. 1779. Paras syy matkustaa Lontooseen on teatterit. Toiseksi paras syy kirjakaupat. Kolusin niitä talvilomallani pitkälti toistakymmentä. Mitkä valikoimat! Muistiinpanoksi itselleni ja vinkiksi muille: tässä lista Lontoon käymisen arvoisista kirjakaupoista. 1.) Daunt's Books. 83-84 Marylebone High St. - Hieman kaukana metroasemista, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Varsinkaan matkakirjallisuudesta pitävän ei sovi jättää väliin . Valikoimat järjestetty maittain, joten esim. tiettyä maata koskevaa/tietyn maan kirjallisuutta etsivän on helppo löytää haluamansa.    2.) Stanfords. 12-14 Long Acre - Matkakirjallisuuteen erikoistunut kirjakauppa, jonka valikoimissa myös runsaasti karttoja eri puolilta maailmaa. Mm. Euroopan maiden vaellus- ja pyöräilykartat löytyvät täältä. Myös Aasia on hyvin edustettu. 3.) Hatchards. 187 Piccadilly, London - Kaikesta huomaa, että täällä henkii rakkaus hyvään kirjallisuuteen. Lont

Koska listat <3. Beneath the surface I sense how I am growing older/ Holding the pieces you left like a last intervention.   (Pluton ) (1.) SOEN: TELLURIAN Vuoden parhaan levyn valinta ei ole koskaan ollut näin lapsellisen helppoa. Soenin eka levy Cognitive oli hyvä, mutta Tellurian on poskettoman hyvä, ja Pluton vuoden paras kappale, Words toiseksi paras. Vaikeampaa on sen sijaan eritellä, miksi Tellurianin tyylikäs progeilu kolahti, sillä tähän levyyn syntyi heti kovin tunnepitoinen suhde samalla tavoin kuin viime vuoden levylistallani ykkössijan vallanneeseen Leprouksen Coaliin . Soen  tekee muuten keikan Suomessa helmikuussa. Must. Be. There. Biisivalinnat: Pluton , Words . This darkness does not want me/ It refuses to hold me. ( Masonic Youth) (2.) WOVENHAND: REFRACTORY OBDURATE Kävin katsomassa yhtyeen keikan syksyllä Helsingissä. Ilmeistähän tuo on. Wovenhandiin on vaikeaa enää läimäistä country-yhtyeen leimaa. David Eugene Edwardsin uusi tuotanto jyl

She gazes upon the fields where battle rages eternally/ Waiting for warriors weakened to fall in her arms. (Lady Of the Wind)   (6.) WHISPERED: SHOGUNATE MACABRE Joo, onhan suomalainen samuraimetallia mättävä, lavalla kabukimaskeissa heiluva bändi on eksoottinen, vaan onneksi tämä levy ei pelaa pelkän eksotiikan varassa. Shogunate Macabre on hauskan viihdyttävä albumi. Ei heti tule mieleen toista metallibändiä, jotka soluttaisi musiikkinsa yhtä näppärästi japanilaisia perinneinstrumentteja. Olen kuulevani levyllä myös Dimmu Borgir ja Septicflesh -vaikutteita, Whispered tekee kaiken vain paremmin ja kiintoisammin. Julkaisihan Septicfleshkin tänä vuonna levyn, mutta se jäi täysin Shogunate Macabren jalkoihin ja siten olemattomalle kuuntelulle. Biisivalinta: Jikininki  (7.) KAZUKI TOMOKAWA: VENGEANCE BOURBON Pitkään luulin, ettei Japanista löydy minua kiinnostavia musiikintekijöitä. Sitten törmäsin maan musakuvioissa 70-luvulta lähtien pyörineeseen Kazuki Tomoka

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät. Tammi 2014. 559 s. Sanotaan ensin olennaisin Finlandia-palkitusta kirjasta. Kaunokirjallisena tekstinä Jussi Valtosen romaanin ansiot ovat olemattomat. Teoksen kieli on paikoin hämmentävän kankeaa ja koukeroista. Se on vakava puute, mutta romaanista nauttimista se ei estä. Teoksen ansiot ovat muualla kuin kielessä. Ne ovat sisällössä.  He eivät tiedä mitä tekevät on ajankohtaisin tänä vuonna - ehkä koko tällä vuosikymmenellä - julkaistu romaani. Romaanijärkäleestä voi lukea ja poimia monia enemmän tai vähemmän kätkettyjä ajatuskulkuja. En selosta tässä arviossa teoksen juonta (niitä löytyy blogistanista jo yllin kyllin) vaan poimin siitä mielestäni kiintoisimmat ajatuskulut. Tärkeimmät ovat (3) ja (5). Tässä on mielestäni romaanin väittämät: 1) Maailma käy niin monimutkaiseksi, että mielipiteiden muodostaminen muuttuu entistä vaikeammaksi. Kaupalliset rakenteet muuttuvat entistä hallitsevimmiksi ja entistä vaikeammin havaittaviks