Siirry pääsisältöön

Vuoden 2014 parhaat levyt, sijat 6-10


She gazes upon the fields where battle rages eternally/ Waiting for warriors weakened to fall in her arms. (Lady Of the Wind)

 (6.) WHISPERED: SHOGUNATE MACABRE
Joo, onhan suomalainen samuraimetallia mättävä, lavalla kabukimaskeissa heiluva bändi on eksoottinen, vaan onneksi tämä levy ei pelaa pelkän eksotiikan varassa. Shogunate Macabre on hauskan viihdyttävä albumi. Ei heti tule mieleen toista metallibändiä, jotka soluttaisi musiikkinsa yhtä näppärästi japanilaisia perinneinstrumentteja. Olen kuulevani levyllä myös Dimmu Borgir ja Septicflesh -vaikutteita, Whispered tekee kaiken vain paremmin ja kiintoisammin. Julkaisihan Septicfleshkin tänä vuonna levyn, mutta se jäi täysin Shogunate Macabren jalkoihin ja siten olemattomalle kuuntelulle. Biisivalinta: Jikininki 

(7.) KAZUKI TOMOKAWA: VENGEANCE BOURBON
Pitkään luulin, ettei Japanista löydy minua kiinnostavia musiikintekijöitä. Sitten törmäsin maan musakuvioissa 70-luvulta lähtien pyörineeseen Kazuki Tomokawaan. Tomokawan hahmossa on avantgardistista trubaduuria, joka valssaa läpi elämän verta vuotaen, lyyhistyy lopulta tanssilattialle ja pyytää viimeisiksi sanoikseen puolihuolimattomasti lasin viskiä niin kuin vuodet olisivat olleet pelkkä anekdootti. Tai jotain. Kuten kaikki Tomokawan levyt, Vengeance Bourbon on runouden ja musiikin rujo yhteensulautuma. Kauniiksi tätä musiikkia ei voi sanoa. Tomokawa laulaa välillä kuin manaisi itsestään ulos piruja, ehkä manaakin. Siinä on yhtä aikaa resignaatiota ja raakaa, puolustelematonta olemisen vimmaa. Uuden levyn kappaleista YouTubesta löytyy yksi. Runaway Lad muuttuu välinpitämättömyydestä vaatimukseksi unohtaa passiivisuus ja nousta vastarintaan. Biisivalinta: 家出青年　(Runaway Lad)



Ich bau ein Monument für Dich, Damit Du für uns unsterblich bist.

(8.) BLUTENGEL: BLACK SYMPHONIES. AN ORCHESTRAL JOURNEY
Tämän levyn listaaminen top 10:een hävettää kahdestakin syystä. Kyse ei ole kovin häävistä tuotoksesta eikä saksa kuulosta kauniilta laulettuna eikä muutenkaan. Toiseksi, kyse on yhtyeen vanhoista, nyt orkesterisovituksiksi tehdyistä kappaleita. Spotifyn Year In Music -tilasto kuitenkin väitää, että Black Symphonies on vuoden toiseksi kuunnelluin levyni Spotifyssä. *gasp*. Siihen on syynsä - löysin levyn heti alkuvuodesta. Pakko kuitenkin tunnustaa, että jokin veto tässä jumputtavassa kahdentoista kappaleen goottipoppimikäliesetissä on kuitenkin ollut. Vaan ainakin seuraavaa kappaletta kehtaa mainostaa:  Biisivalinta: Monument.

  I was born in the fibers of oblivion; the saturnine keeper of mystery/ and malevolent patriarch of chaos. (Dark Matter Gods)

 (9.) AGALLOCH: DARK MATTER GODS
On yksi ja tasan yksi syy, miksi suosikkiyhtyeeni levy ei ole listalla korkeammalla. Se on tämä: en ole vieläkään toipunut Agallochin edellisestä levystä Marrow Of The Spirit tai pikemminkin sen järkälemäisestä, jykevän apokalyptisin sävyin maalatusta kappaleesta Black Lake Nidstång, jonka kuunteleminen neljän vuoden jälkeenkin on aina yhtä selkäpiihin menevä kokemus. Dark Matter Gods on hyvin agallochmainen levy, mutta ilman kliimakseja. Kappaleiden lyriikat syleilevät universumia tiedostavan okkultisella otteella. Agalloch on muuten ainut yhtye, jonka sanoituksia kuunnellessa minun on pakko turvautua sanakirjaan. Vai olenko ainut, jonka sanavarastoon eivät lukeudu termit malediction, eidolon, the firmament, antediluvian bane, sidereal tongue, quantum crevasse ja miasmic landscape of consciousness? Sitaatteja tältä levyltä tekee mieli poimia useampia kuin yksi. Kappaleessa Celestial Effigy on Ralph Waldo Emersonia:. Teach me your mood, O patient stars!/ Who climb each night the ancient sky,/ Leaving on space no shade, no scars,/No trace of age, no fear to die. Juu, onhan tämä koko pläjäys vähän *ahem* synkeänpuoleinen, mutta jotenkin mieltä ylentävällä tavalla. Biisivalinta: Birth And Death Of The Pillars Of Creation
 

It takes a lot to give, to ask for help/ To be yourself, to know and love what you live with. (It Takes A Lot To Know A Man)

(10.) DAMIEN RICE: MY FAVORITE FADED FANTASY
Yksi mestarillinen kappale riittää nostamaan tämän levyn kärkikymmenikköön. Se on lähes kymmenminuuttinen It Takes A Lot To Know A Man.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuusi parasta vuodelta 2015

Perinteinen kirjavuoden listaus. Nämä teokset jäivät erityisesti mieleen vuodelta 2015. Laitoin teokset järjestykseen sen perusteella, missä järjestyksessä lukisin ne uudelleen. (1) John Williams: Stoner. Bazar 2015. - Aina kun kadotan uskoni romaanitaiteeseen, tartun tähän teokseen.  Upeampaa teosta nöyryydestä, omistautumisesta, omaksi itseksi tulemisesta ja intohimosta kirjallisuuteen tuskin on kirjoitettu. Melankolinen, merkillisen tyyni ja merkillisen kaunis romaani. Rakkaus kirjallisuutta kohtaan, kieltä kohtaan, mielen ja sydämen arvoituksia kohtaan, rakkaus joka ilmeni kirjainten ja sanojen pienissä, erikoisissa ja yllättävissä yhdistelmissä, niissä jotka painettiin tummimmalla ja kylmimmällä musteella mitä löytyi - tuon rakkauden hän oli kätkenyt kuin se olisi ollut luvatonta ja vaarallista, mutta nyt hän uskaltautui paljastamaan sen aluksi varovasti ja sitten rohkeasti ja lopulta ylpeästi. (2) Richard Flanagan: The Narrow Road to the Deep North  - Man Boo...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Helsingin kirjamessujen tärpit

Helsingin kirjamessujen 82-sivuinen katalooki kolahti postilaatikkoon torstaina. Oli sitä odotettukin. Minulle tapahtuma on vuoden toiseksi odotetuin Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivien jälkeen. Sastamalassa on tullut käytyä vuodesta 2000, ei tosin joka vuosi. Kirjamessut taisin löytää pari vuotta myöhemmin. Hesan messuja on järjestettykin vasta vuodesta 2000. Tarjonta on ylitsepursuavaa: 13 eri ohjelmalavaa 740 ohjelmaa ja yli 1100 esiintyjää, 63 kansainvälistä kirjailijavierasta 11 eri maasta.Listalla ei ole kustantajien ja muiden näytteilleasettajien omia ohjelmanumeroita.  Niitä en ole tohtinut vielä edes katsoa. Miten tällaisesta vyörytyksestä selviää? No. Uhmakkaasti kävin katalookin kimppuun. Kirjamessujen nettisivulla on näppärä ominaisuus, jonka avulla voi koota oman kalenterinsa ohjelmatarjonnasta. Melkoisen väännön jälkeen sain supistettua omaan kalenteriini 35 tuosta 740 ohjelmanumerosta. Vaan sehän ei riitä. Niiden kuunteluun menisi 17 tuntia.  Toinen ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Suussa verta ja hiekkaa vaan

Graig Childs: The Way Out. A True Story Of Ruin And Survival. Back Bay Books. 2004. 270s.   Tässä lyhykäisyydessään Graig Childsin The Way Out: Kaksi raavasta miestä menee autiomaahan, jossa mikään ei kasva, tuuli ujeltaa ja vaaran paikkoja on siellä täällä. Selvitetään välejä ja menneisyyttä.  Käydään syvälle käypää dialogia , kuten: - Life moves. - Go into the world. Find your place. Set roots. Die.  Tämä ei ollut  tyhjentävä lainaus. Tosiasiassa teoksen teho ei synny siitä, että se yrittäisi tuputtaa lukijalle jotain viisasta. Se syntyy tarkasta maiseman havainnoinnista ja Childsin tarinaa kannattelevasta persoonasta. The Way Out on odysseia., jossa maisema ja minuus kietoutuvat. Se on kumppanuuden kuvaus, matkakertomus ja kertomus aikamiehen identiteettikriisistä. Levottomassa, paikkaansa hakevassa älyssä on aina jotain kiehtovaa. Craig Childs kirjoittaa niin kuin eläisi  hiekan ja veren maku suussaan. Sellaista on myös teoksen...
Lähetä kommentti
Lue lisää