Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2014.

Lyhyt kirjamessuraportti

Kirjamessuilla käy aina samoin. Kuukausi ennen tapahtumaa vietän perusteellisen tunnin messulehden parissa. Suunnittelen kuuntelevani sen ja sen esitelmän. En päädy kuuntelemaan niistä yhtään a) joko siitä syystä, että huomion vie joku muu seikka b) tahi jostain muusta yhtä epäolennaisesta syystä. Jälkeenpäin harmittaa ja jälkiviisastelee kaikkea. Nytkin jossain vaiheessa antikvahyllyjen katveessa muistin, että ai piru, ne ruotsalaisdekkaristit, ne olisin tahtonut nähdä. Joka tapauksessa. Jokuselle keskustelulle tulin silti altistetuksi. Maria Peuran ja Toni Lahtisen puheenvuorossa Timo Mukasta oli rutkasti kiinnostavuutta, ja Tuula-Liina Varis on taitava haastattelija. Keskustelussa muuten tuli osin tyrmätyksi se seikka, että Mukan murrosiän kynnyksellä sairastama aivokalvontulehdus olisi ollut syy siihen, että ulospäinsuuntaunut lahjakas poika kääntyi omiin maailmoihinsa. Höh se minkään aivokalvontulehduksen syytä ollut, vaan murrosiän, Lahtinen torppasi. Tovi tuli kuunnel

Suussa verta ja hiekkaa vaan

Graig Childs: The Way Out. A True Story Of Ruin And Survival. Back Bay Books. 2004. 270s.   Tässä lyhykäisyydessään Graig Childsin The Way Out: Kaksi raavasta miestä menee autiomaahan, jossa mikään ei kasva, tuuli ujeltaa ja vaaran paikkoja on siellä täällä. Selvitetään välejä ja menneisyyttä.  Käydään syvälle käypää dialogia , kuten: - Life moves. - Go into the world. Find your place. Set roots. Die.  Tämä ei ollut  tyhjentävä lainaus. Tosiasiassa teoksen teho ei synny siitä, että se yrittäisi tuputtaa lukijalle jotain viisasta. Se syntyy tarkasta maiseman havainnoinnista ja Childsin tarinaa kannattelevasta persoonasta. The Way Out on odysseia., jossa maisema ja minuus kietoutuvat. Se on kumppanuuden kuvaus, matkakertomus ja kertomus aikamiehen identiteettikriisistä. Levottomassa, paikkaansa hakevassa älyssä on aina jotain kiehtovaa. Craig Childs kirjoittaa niin kuin eläisi  hiekan ja veren maku suussaan. Sellaista on myös teoksen teksti. Karheaa ja tör

Tosielämän Indiana Jones

Craig Childs: Finder's Keepers. A Tale of Archaeological Plunder and Obsession. Little, Brown And Company. 2010. 274s.    Miten on mahdollista, että en ole vielä kirjoittanut Craig Childsista ? Se huolimattomuus on korjattava nyt. (Toisin sanoen tämä on  julkaisemattomaksi jäänyt blogiteksti.) Tutuistuin Graig Childsiin pari vuotta sitten. Finder's Keepers j a The Way Out olivat parhaita v. 2013 lukemiani teoksia. Joku sana ensin Childsista. Näin kertoo hänen kotisivunsa: Graig Childs on erämaamatkailija, arkeologiaan ja luonnontieteisiin erikoistunut kirjailija. Useiden teosten lisäksi kirjoittanut artikkeleita sellaisiin julkaisuihin kuten The New York Times, Los Angeles Times ja Outside. Kun hän matkustaa, matkustaa viikko- tai kuukausikaupalla. Voittanut lukuisia kirjoituspalkintoja. Isä piti viskistä, aseista ja Thoreausta. Näin sanoo Craig Childs itsestään: I travel the interstitial places, cracks in the sidewalk.  Sitten kirjoihin. Kerronko ensin huonot uuti