Siirry pääsisältöön

Luetut 2014

TAMMIKUU
Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina
Leon Leyson: Poika, joka selvisi
Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Ville Hänninen: Erotiikan taitajia
Jonathan Franzen: Yksin ja kaukana
Hassan Blasim: Vapaudenaukion mielipuoli
Sean Michael Wilson: The Book of Five Rings: A Graphic Novel
Leena Krohn: Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia
Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat
Tero Tähtinen: Aurinko laskee Aleksandriassa

HELMI-HUHTI
Christopher Hitchens: Mortality
Sakari Fen: Munavalikoima
Jaana Seppänen: Esseitä kohtalosta ja ikävästä
Mirja Kuivaniemi: Siantappajat
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Matti Kassila: Härmän voima ja lumo

HEINÄKUU:
Markku Envall: Joka tähtiä tähystää
Juha Seppälä, Takla Makan
Alessandro Baricco: Silkki
Riikka Alaharja: Maihinnousu
Sjon: Poika nimeltä Kuukivi

ELOKUU:
Anneli Vainio: Eksyvä löytää. Matkustamisen ja matkallaolon tärkeydestä
Päivi Artikainen yms.(toim): Rakkaani, romaanihenkilö
Kari Kovalainen: Armoton taivas
Erik Axl Sund: Varistyttö
Erik Axl Sund: Unissakulkija
Juha Seppälä: Matka aurinkoon
Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni
Anja Snellman: Runoksia
Jani Nieminen: Meren poika, joen poika
Kaj Kajander: Supersäikeet
Mikael Brygger: Tuuliatlas

SYYSKUU:
Juha Ruusuvuori: Koston enkeli
Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
Lauri Järvilehti: Monenkirjavia kuvitelmia
Mereta Mazzarella: Sielun pimeä puoli
Antti Tuuri: Alkemistit 2
Pentti Saaritsa: Julkiset salasanat
Sanna Karlström: Saatesanat
Juniricho Tanizaki: The Key
Kawabata Yasunari: Beauty and sadness
Natsume Suseki: Three Cornered World
Teemu Mäki: Maalarin silmin
Jyrki Vainonen: Askelia. Kirjoituksia kävelemisestä.

LOKAKUU:
Kakuzo Okakura: Kirja teestä  
Junichiro Tanizaki: Varjojen ylistys
Arto Lappi: Kärpäshäiriö
Reetta Pakkanen: Pieniä kovia nuppuja
Johannes Ojansuu: Katoavaisuuden aineisto
Junichiro Tanizaki: Diary of An Old Man
Joakim Donner, Juha Janhunen: Kai Donner. Linguist, ethnographer, photographer 
Juhani Ahvenjärvi: Ilmakuva joka osuu joka oksaan
Teru Miyamoto: Kinshu 
Kenji Fujimoto: Diktaattorin keittiömestari. Japanilaiskokki Pohjois-Korean hovissa.
Magnus Bärtos, Fredrik Ekman: Hirviöidenkin on kuoltava. Ryhmämatka Pohjois-Koreaan. 
Aulis Lehmus: Suomalaiset kommunistit Itä-Karjalassa
Osamu Tezuka: Ayako
Yoshihiro Tatsumi: The Push Man and other stories
Yoko Ogawa: Hotel Iris

MARRASKUU
Karin Erlandsson: Minkkitarha 
Banana Yoshimoto: N.P.
Doris Lessing: Viides lapsi 
Ferdinand von Schirach: Syyllisyys
Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus 
Clarice Lispector: Passio 
Pajtim Statovc: Kissani Jugoslavia
Nobuko Takagi: Translucent Tree 
Rami Efal: The Lantern And The Wave 
Maria Turtschaninoff: Maresi. Punaisen luostarin kronikoita.
Hiromi Kawakami: Strange Weather in Tokyo 
Yoshihiro Tatsumi: Good-bye 

JOULUKUU
Ellen Forney: Marbles: Mania, Depression, Michelangelo, and Me: A Graphic Memoir
Peter Sandströn: Valkea kuulas
Outi Alanne: Neiti N:n tarina
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla 
Sirpa Kähkönen: Graniittimies 
Marisha Rasi-Koskinen: Vaaleanpunainen meri
Maritta Lintula: Hulluruohola
Sami Majala: Riivaaja

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä lyhyt, taide pitkä

"Välillä tuntuu jotenkin vaikealta elää", hän sanoi. "Niin." "Mutta kaikki on hyvin?"  " Kaikki on hyvin." Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat. Otava 2017. Sain juuri päätökseen Joel Haahtelan uutuusromaanin Mistä maailmat alkavat . Ensin tekee mieli sanoa tämä:  Joel Haahtela on suomalaisen nykykirjallisuuden suuri humanisti, ehkä suurin. Lukekaa Mistä maailmat alkavat niin tiedätte, mitä tarkoitan. Haahtela operoi tunnelmilla ja tunnemaailmoilla. Kerronta on hienosäikeistä, lyyristä ja äärimmilleen nyanssein viritettyä. Haahtelan tavassa kuvata ihmistä on hartautta. Hän kirjoittaa henkilöhahmoistaan aina kunnioittavasti. Heissä on hyvin harvoin mitään alhaista ja vietinomaista.  Haahtelan kirjallisessa imperiumissa ihminen on ennen kaikkea henkinen olento, enemmänkin. Ikään kuin kirjailija näkisi ihmisessä pyhyyttä, jonka tahtoo paljastaa. Onko tämä Haahtelan kirjailijuuden perimmäisin eetos? Haahtelan sympati

Vuoden lukukokemus on tässä. Ehkä.

Alessandro Baricco: Silkki. Suom. Elina Suolahti. Wsoy 1997. 114s. Pysy siinä, haluan katsella sinua. Minä olen katsellut sinua paljon, mutta et ollut minua varten, nyt olet minua varten, älä tule lähemmäksi, ole niin hyvä, pysy siinä missä olet, meillä on kokonainen yö... Näin alkaa eräs kaunokirjallisuuden hienoimmista rakastelukohtauksista. Se ei tapahdu kertojansa, teoksen henkilöhahmon, elämässä. Se tapahtuu hänen kuvitelmissaan. Niin sen täytyykin olla. Todellisuus ei ole yhtä kaunista kuin kaipaus, fiktiossakaan. Puhun italialaisen Alessandro Bariccon teoksesta Silkki. Se on ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut kolmeen kuukauteen. Vaikea ymmärtää, kuinka selvisin tuosta tauosta järjissäni, ehkä en selvinnytkään. Sen jälkeen kuitenkin janosin hyvää kaunokirjallisuutta enemmän kuin koskaan. Luin Silkin ja maailma nyrjähti paikoiltaan. Sisältöön. Hervé Joncour on ranskalainen kauppias 1860-luvun Ranskassa. Elämä on onnellista ja vaurasta, avioliitto mallillaan. Jonco

Haluan tarjota Haruki Murakamille oluen

  Kummallinen tunne, jossa syyllisyys ja voimakas kaipuu kietoituivat toisiinsa vaikeasti eroteltavalla tavalla. Ehkä se oli tunne, joka saattoi syntyä vain pimeässä salaisessa paikassa, jossa todellisuus ja epätodellinen sekoittuivat salakähmäisesti.  Hän koki merkillistä kaihoa tuota tunnetta kohtaan. Ihan mikä tahansa uni, mikä tahansa tunne kelpaisi. Jos näkisi vielä kerran vaikka unen, johon Shiro ilmestyisi, niin sekin kelpaisi. Hän nukahti lopulta, muttei nähnyt unia. Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet.  Tammi 2014. 330 sivua. Lempikirjailijan uuteen teokseen tarttuminen jännittää aina. Haruki Murakamin teosta Värittömän miehen vaellusvuodet olen odottanut yli vuoden. Ensimmäinen syy: Haruki Murakami on japanilaisen kirjallisuuden ykkösnimi. Toinen syy: tarinassa matkataan Suomeen.  Kolmas: kyseessä on Murakamin ensimmäinen teos, joka on käännetty suoraan japanista suomeksi. Paljastan heti. Värittömän miehen vaellusvuodet ei ollut täyskymppi, mutta