tiistai 28. lokakuuta 2014

Lyhyt kirjamessuraportti




Kirjamessuilla käy aina samoin. Kuukausi ennen tapahtumaa vietän perusteellisen tunnin messulehden parissa. Suunnittelen kuuntelevani sen ja sen esitelmän. En päädy kuuntelemaan niistä yhtään a) joko siitä syystä, että huomion vie joku muu seikka b) tahi jostain muusta yhtä epäolennaisesta syystä. Jälkeenpäin harmittaa ja jälkiviisastelee kaikkea. Nytkin jossain vaiheessa antikvahyllyjen katveessa muistin, että ai piru, ne ruotsalaisdekkaristit, ne olisin tahtonut nähdä.

Joka tapauksessa. Jokuselle keskustelulle tulin silti altistetuksi. Maria Peuran ja Toni Lahtisen puheenvuorossa Timo Mukasta oli rutkasti kiinnostavuutta, ja Tuula-Liina Varis on taitava haastattelija. Keskustelussa muuten tuli osin tyrmätyksi se seikka, että Mukan murrosiän kynnyksellä sairastama aivokalvontulehdus olisi ollut syy siihen, että ulospäinsuuntaunut lahjakas poika kääntyi omiin maailmoihinsa. Höh se minkään aivokalvontulehduksen syytä ollut, vaan murrosiän, Lahtinen torppasi.


Tovi tuli kuunneltua myös Paul Coelho -aiheista esitelmää, jossa puhujina olivat Mikael Jungner ja Jani Toivola. Kestin sitä viisi minuuttia. Coelhon kirjoja en kestä lukea sitäkään pidempään. (Paitsi Alkemistia, sen olen lukenut sentään kokonaan).

Muutoin 80% kirjamessuajastani kului tänäkin vuonna antikvariaattipuolella. Antikvaaristen kirjalöytöjen toivossa ja takia näillä messuilla muuten käyn. Löydöt jäivät tänä vuonna tosin laihoiksi kuten takavuosina muutenkin. Pohjanmaan paikallishistoriaa käsittelevät tärkeimmät teokset ovat jo hyllyssä, samoin Siperian vankileirikokemuksia käsittelevät kirjat. Ensin mainittuja on muutenkin vaikea löytää tuollaisilta messuilta. Ostin 2 kirjaa.

- Osamu Tezuka: Ayako.
700-sivuinen englanninkielinen sarjakuvatiiliskivi löytyi Suomen sarjakuvaseuran hyllystä. Tämä on Tezukan poliittisin sarjakuva, sijoittuu sodanjälkeiseen Japaniin. Ehdin lukea vasta 70% joten arvio tuonnemmaksi.

August Lehmus: Suomalaiset kommunistit Itä-Karjalassa. 
Varsinkin kirjan ensimmäinen puolisko oli viihdyttävä, Lehmus oli menevä ja ovelanpuoleinen mies, juuri sellainen ketkule, joka maailmanhistorian tylyimmistä melskeistä jotenkin luiskahtaa ehjin nahoin kun muut kuolevat tauteihin tai luoteihin.Kiinnostavaa kirjassa oli se, että Lehmus ei oikeastaan suomi niinkään aatetta kuin sen toteuttajia, etupäässä suomalaisia kommunistijohtajia.

Muita messulöytöjä: italialainen ja japanilainen ex libris, grafiikkaa. Toisessa on kuva-aihe Danten Jumalaisesta näytelmästä.

Monta kirjaa tuli melkein ostettua. Teoksen kojulla oli viidellä eurolla myynnissä klassikkoja, kuten A.S. Byattin Lasten kirja ja Riivaus. Olin repsahtaa myös virolaisen Eric Enno Tammen pari vuotta sitten ilmestyneeseen teokseen Suuri seikkailu Mannerheimin jäljillä. Kirja on Tammen matkakertomus silkkitietä pitkin Pekingiin.
Japanilaisia klassikkoja bongasin usean, joitain minulle tuntemattomiakin nimiä. Jäi ostamatta, sillä olen tehnyt päätöksen lukea nämä englanniksi. Suomalaiset versiot on mitä todennäköisimmin käännetty englannista alkuperäiskielen sijaan.
Sekin täytyy mainita, että sydänalaa kirveli nähtyäni Damon Galgutin teosta Vieraassa huoneessa kaupattavan pinotolkulla euron hintaan. Harmitti kustantajan ja kääntäjän puolesta, etteivät suomalaiset lukijat ole löytäneet teosta, kun sitä piti tuolla tavoin polkuhintaan kaupata. Vieraassa huoneessa on vaikuttavaa kaunokirjallisuutta.
Japanilaisia klassikkoja, Soseki Natsumea ja Junichiro Tanizakia.

Muita hajahuomioita:

Olenko väärässä, vai saivatko messut tänä vuonna tavallista enemmän mediahuomiota? Messuilla vallitsi jonkinlainen tarmokas pössis, ainakin lauantaina ja sunnuntaina. Kauppakin tuntui käyvän. Kirjapinot hupenivat kustantajien pöydiltä. Mm. Rauli Virtasen uusi Reissukirja myytiin monesta paikasta loppuun.

Ruokamessut oli siirretty yläkerran halliin. Kolmen viinilasin kumoaminen peräjulkkaa oli muuten erhe, vaikka taitoi väsy siinä vaiheessa lauantai-iltapäivää jo muutenkin painaa.

Tuomas Holopainen käveli Johanna Kurkelan kanssa sunnuntaina vastaan Messukeskuksen ovella. Olisikohan käynyt moikkaamassa Don Rosaa? Piirtäjä oli messujen tämän vuoden vetävin vierailija. Jono nimmaripisteelle ulottui melkein hallin toiseen päähän. Saapastelin niin lähelle kuin kehtasin ja otin Rosasta kuvan, Tuomasta en kehdannut häiritä.


Ensi vuonna uudestaan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti