Siirry pääsisältöön

Lyhyt kirjamessuraportti




Kirjamessuilla käy aina samoin. Kuukausi ennen tapahtumaa vietän perusteellisen tunnin messulehden parissa. Suunnittelen kuuntelevani sen ja sen esitelmän. En päädy kuuntelemaan niistä yhtään a) joko siitä syystä, että huomion vie joku muu seikka b) tahi jostain muusta yhtä epäolennaisesta syystä. Jälkeenpäin harmittaa ja jälkiviisastelee kaikkea. Nytkin jossain vaiheessa antikvahyllyjen katveessa muistin, että ai piru, ne ruotsalaisdekkaristit, ne olisin tahtonut nähdä.

Joka tapauksessa. Jokuselle keskustelulle tulin silti altistetuksi. Maria Peuran ja Toni Lahtisen puheenvuorossa Timo Mukasta oli rutkasti kiinnostavuutta, ja Tuula-Liina Varis on taitava haastattelija. Keskustelussa muuten tuli osin tyrmätyksi se seikka, että Mukan murrosiän kynnyksellä sairastama aivokalvontulehdus olisi ollut syy siihen, että ulospäinsuuntaunut lahjakas poika kääntyi omiin maailmoihinsa. Höh se minkään aivokalvontulehduksen syytä ollut, vaan murrosiän, Lahtinen torppasi.


Tovi tuli kuunneltua myös Paul Coelho -aiheista esitelmää, jossa puhujina olivat Mikael Jungner ja Jani Toivola. Kestin sitä viisi minuuttia. Coelhon kirjoja en kestä lukea sitäkään pidempään. (Paitsi Alkemistia, sen olen lukenut sentään kokonaan).

Muutoin 80% kirjamessuajastani kului tänäkin vuonna antikvariaattipuolella. Antikvaaristen kirjalöytöjen toivossa ja takia näillä messuilla muuten käyn. Löydöt jäivät tänä vuonna tosin laihoiksi kuten takavuosina muutenkin. Pohjanmaan paikallishistoriaa käsittelevät tärkeimmät teokset ovat jo hyllyssä, samoin Siperian vankileirikokemuksia käsittelevät kirjat. Ensin mainittuja on muutenkin vaikea löytää tuollaisilta messuilta. Ostin 2 kirjaa.

- Osamu Tezuka: Ayako.
700-sivuinen englanninkielinen sarjakuvatiiliskivi löytyi Suomen sarjakuvaseuran hyllystä. Tämä on Tezukan poliittisin sarjakuva, sijoittuu sodanjälkeiseen Japaniin. Ehdin lukea vasta 70% joten arvio tuonnemmaksi.

August Lehmus: Suomalaiset kommunistit Itä-Karjalassa. 
Varsinkin kirjan ensimmäinen puolisko oli viihdyttävä, Lehmus oli menevä ja ovelanpuoleinen mies, juuri sellainen ketkule, joka maailmanhistorian tylyimmistä melskeistä jotenkin luiskahtaa ehjin nahoin kun muut kuolevat tauteihin tai luoteihin.Kiinnostavaa kirjassa oli se, että Lehmus ei oikeastaan suomi niinkään aatetta kuin sen toteuttajia, etupäässä suomalaisia kommunistijohtajia.

Muita messulöytöjä: italialainen ja japanilainen ex libris, grafiikkaa. Toisessa on kuva-aihe Danten Jumalaisesta näytelmästä.

Monta kirjaa tuli melkein ostettua. Teoksen kojulla oli viidellä eurolla myynnissä klassikkoja, kuten A.S. Byattin Lasten kirja ja Riivaus. Olin repsahtaa myös virolaisen Eric Enno Tammen pari vuotta sitten ilmestyneeseen teokseen Suuri seikkailu Mannerheimin jäljillä. Kirja on Tammen matkakertomus silkkitietä pitkin Pekingiin.
Japanilaisia klassikkoja bongasin usean, joitain minulle tuntemattomiakin nimiä. Jäi ostamatta, sillä olen tehnyt päätöksen lukea nämä englanniksi. Suomalaiset versiot on mitä todennäköisimmin käännetty englannista alkuperäiskielen sijaan.
Sekin täytyy mainita, että sydänalaa kirveli nähtyäni Damon Galgutin teosta Vieraassa huoneessa kaupattavan pinotolkulla euron hintaan. Harmitti kustantajan ja kääntäjän puolesta, etteivät suomalaiset lukijat ole löytäneet teosta, kun sitä piti tuolla tavoin polkuhintaan kaupata. Vieraassa huoneessa on vaikuttavaa kaunokirjallisuutta.
Japanilaisia klassikkoja, Soseki Natsumea ja Junichiro Tanizakia.

Muita hajahuomioita:

Olenko väärässä, vai saivatko messut tänä vuonna tavallista enemmän mediahuomiota? Messuilla vallitsi jonkinlainen tarmokas pössis, ainakin lauantaina ja sunnuntaina. Kauppakin tuntui käyvän. Kirjapinot hupenivat kustantajien pöydiltä. Mm. Rauli Virtasen uusi Reissukirja myytiin monesta paikasta loppuun.

Ruokamessut oli siirretty yläkerran halliin. Kolmen viinilasin kumoaminen peräjulkkaa oli muuten erhe, vaikka taitoi väsy siinä vaiheessa lauantai-iltapäivää jo muutenkin painaa.

Tuomas Holopainen käveli Johanna Kurkelan kanssa sunnuntaina vastaan Messukeskuksen ovella. Olisikohan käynyt moikkaamassa Don Rosaa? Piirtäjä oli messujen tämän vuoden vetävin vierailija. Jono nimmaripisteelle ulottui melkein hallin toiseen päähän. Saapastelin niin lähelle kuin kehtasin ja otin Rosasta kuvan, Tuomasta en kehdannut häiritä.


Ensi vuonna uudestaan.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tosielämä on tarua ihmeempää

Christer Boucht: Onnea etsimässä. Punaisesta Karjalasta Kaukoitään. Kirjayhtymä 1973. 306 s. Stalinin lahja Karjalan suomensukuisille rakentajille (kuten monille muillekin) oli nääntymiskuolema jollain Siperian tai Keski-Aasian pakkotyömaalla ja nimetön joukkohauta, tai hyvällä tuurilla armeliaasti oitis kuula kalloon. Niin kävi isosedälleni ja niin oli vähällä käydä Christer Bouchtin teoksen Onnea etsimässä henkilöille. Suomalaisten kokemuksista Stalinin vainoissa on kirjoitettu jonkin verran kirjoja, vähän kuitenkin  amerikansuomalaisten näkökulmasta. Siksi en epäröinyt, kun tämä opus tuli vastaan Helsingin viimesyksyisillä kirjamessuilla. Teos kertoo Kanadan Vancouverista Petroskoihin muuttaneen Strengin pariskunnan tarinan. Myös Strengit saivat liikkeelle lama ja amerikansuomalaisten parissa levinnyt puna-aate. Kaikkiaan kuutisentuhatta suomalaista lähti Neuvostoliittoon sosialistisen unelman perässä.  Vaikka idealismi uudessa maassa karisi kaikilta siirtolaisilt

Elämä lyhyt, taide pitkä

"Välillä tuntuu jotenkin vaikealta elää", hän sanoi. "Niin." "Mutta kaikki on hyvin?"  " Kaikki on hyvin." Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat. Otava 2017. Sain juuri päätökseen Joel Haahtelan uutuusromaanin Mistä maailmat alkavat . Ensin tekee mieli sanoa tämä:  Joel Haahtela on suomalaisen nykykirjallisuuden suuri humanisti, ehkä suurin. Lukekaa Mistä maailmat alkavat niin tiedätte, mitä tarkoitan. Haahtela operoi tunnelmilla ja tunnemaailmoilla. Kerronta on hienosäikeistä, lyyristä ja äärimmilleen nyanssein viritettyä. Haahtelan tavassa kuvata ihmistä on hartautta. Hän kirjoittaa henkilöhahmoistaan aina kunnioittavasti. Heissä on hyvin harvoin mitään alhaista ja vietinomaista.  Haahtelan kirjallisessa imperiumissa ihminen on ennen kaikkea henkinen olento, enemmänkin. Ikään kuin kirjailija näkisi ihmisessä pyhyyttä, jonka tahtoo paljastaa. Onko tämä Haahtelan kirjailijuuden perimmäisin eetos? Haahtelan sympati

Haluan tarjota Haruki Murakamille oluen

  Kummallinen tunne, jossa syyllisyys ja voimakas kaipuu kietoituivat toisiinsa vaikeasti eroteltavalla tavalla. Ehkä se oli tunne, joka saattoi syntyä vain pimeässä salaisessa paikassa, jossa todellisuus ja epätodellinen sekoittuivat salakähmäisesti.  Hän koki merkillistä kaihoa tuota tunnetta kohtaan. Ihan mikä tahansa uni, mikä tahansa tunne kelpaisi. Jos näkisi vielä kerran vaikka unen, johon Shiro ilmestyisi, niin sekin kelpaisi. Hän nukahti lopulta, muttei nähnyt unia. Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet.  Tammi 2014. 330 sivua. Lempikirjailijan uuteen teokseen tarttuminen jännittää aina. Haruki Murakamin teosta Värittömän miehen vaellusvuodet olen odottanut yli vuoden. Ensimmäinen syy: Haruki Murakami on japanilaisen kirjallisuuden ykkösnimi. Toinen syy: tarinassa matkataan Suomeen.  Kolmas: kyseessä on Murakamin ensimmäinen teos, joka on käännetty suoraan japanista suomeksi. Paljastan heti. Värittömän miehen vaellusvuodet ei ollut täyskymppi, mutta