Siirry pääsisältöön

Lukuhuiput 2013


Uuden vuoden tammikuu on humahtanut huomaamatta yli puolivälin. Listasin kirjavuoden lukuhuippuni. Kas tässä. Kolmen kärki oli helppo, loppu meni hieman arpomiseksi.



 1.Tommi Melender: Yhden hengen orgiat (Wsoy)
Tunnustuksellisia esseitä kirjallisuudesta ja kirjallisuuden (ja lukemisen) merkityksestä.
"Ainoa tapa elää on hukuttaa itsensä kirjallisuuteen kuin loputtomiin orgioihin."
HS:n  arvio teoksesta.

2.Hassan Blasim: Irakin Purkkajeesus (Wsoy)
Irakin Purkkajeesus vihjaa, että kärsimyksen tuolla puolen on jotain. Kun kaikkien menetykset ovat yhtä mittaamattomia ja yhtä kestämättömiä, jää viimeiseksi puolustuskeinoksi nauru. Tällä kauhun ja huumorin veitsenterävällä rajalla novellit taiteilevat. Irakin Purkkajeesus on kaunokirjallisuutta, joka sysää lukijan armotta pois mukavuusalueeltaan. Siksikin se on tärkeä teos.
"Minä sain surmani omien tulituksessa. Olimme partioimassa Yhdysvaltain joukkojen kanssa, kun kylän taloista avattiin tuli."

3.Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava)
Omakohtainen ja heittäytyvä tulkinta 900-luvulla eläneestä japanilaisesta hovikirjailijasta Sei Shonagonista. Tutkimusraportti, biografia, päiväkirja, aikalaiskuva - Kankimäen teos on uutta suomalaisessa matkakirjallisuudessa."Piru vie, Sei, etkö kirjoittanutkaan tosissasi? Onko kaikki ylempien käskystä suollettua valhetta?"
Tämän blogin arvio teoksesta.

4.Erkka Filander: Heräämisen valkea myrsky (Poesia)
Kadehdittavaa kielellistä hurmioitumista. Nuori ja ryöpsähtelevä ääni, jota ironian pakko ja kirjallisten konventioiden taju eivät ole vielä pilanneet. 
"Elävä aavistus lyö sinusta/ näyt alkavat oman elämänsä kuin refleksit./ Eikä mikään väijynyt heitä kuten lapsuuden yö/täynnä kirkkaita lintuja."

 5.Jenni Linturi: Malmi, 1917 (Teos)
Tiivis romaani kahdesta sisaruksesta ja sisällissodan aatosta. Kielellisestikin mykistävä teos. Linturin kerronnassa ei ole mitään turhaa.
 “Ymmärräthän? Kolikossa on ehkä kaksi puolta, mutta ihmisessä niitä on satoja.”

Kunniamaininnat:
Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea (Otava)
Pertti Lassila: Ihmisten asiat (Teos)

Pari huomiota:


Tein listan vuonna 2013 julkaistuista teoksista, sillä luin paljon uutta kaunokirjallisuutta, eritoten kotimaista.
Lista näyttäisi erilaiselta, jos olisin valinnut lukuhuiput kaikista viime vuonna lukemistani kirjoista. Silloin kärkisijoista olisivat kamppailleet:

Vasili Beskov: Taigan erakot (ilm. 1993). Eriskummallinen tositarina maailmasta vetäytymisestä.
Rosa Liksom: Hytti nro 6 (ilm. 2012). Finlandia-voittaja ansaitsi kunniansa.
Jouni Hokkanen: Lävistetyt (ilm. 2012). Teos hulluudesta silpoa kehoaan.
Dean Karnazes: Ultramaratoonari (ilm. 2011). Teos juoksuhulluudesta.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Psyykoosi vai valaistuminen?

Persoonallisuudesta luopuminen siinä mielessä kuin se tarkoittaa turhan yksilöllisyyden hylkäämistä - sitä että menettää kaiken minkä vain voi menettää ja siitä huolimatta on. Että vähän kerrassaan ja niin varovasti ettei tuskaa tunnu, kuoriutuu, kuin yrittäen vapautua omasta ihostaan, kuoriutuu ominaisuuksistaan. Clarice Lispector: Passio. Teos 2014. Clarise Lispectorin  Passio on raju ja hämmentävä kirja. Olin rynnätä oksentamaan sitä lukiessani. Tämän voi tulkita suosituksena. Harva romaani tekee niin puhtaan fyysisen vaikutuksen. Itse asiassa - ennen Passiota en tiennyt, että kaunokirjallisuus voi vaikuttaa lukijaan tuolla tavoin. Mistä Passio kertoo? Sanotaan vaikka näin: Kaikista kauhuista pahin on oman psyyken hajoamisen tuottama kauhu - nähdä minuutta koossa pitävien rakenteiden ja osatekijöiden läpi ja ymmärtää niiden illusorisuus. Tästä Passio kertoo. Identiteetin hajoamisesta. Skeemoista luopumisesta. Henkisestä muodonmuutoksesta, joka on päähenkilö...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Erämaa murjoo ja parantaa

 Minun täytyy muuttua. Juuri se ajatus ajoi minua eteenpäin noina kuukausina matkaa suunnitellessani: Minun täytyy muuttua. Ei toiseksi ihmiseksi vaan takaisin siksi, joka olin ollut - vahvaksi ja vastuuntuntoiseksi, selvänäköiseksi ja tarmokkaaksi, eettiseksi ja hyväksi.-- Sieltä löytäisin taas voimani, kaukana kaikesta, mikä oli tehnyt elämästäni naurettavaa. Cheryl Strayed: Villi vaellus. Like 2013. 408s. Kuvittelin Cheryl Strayedin kirjaa hypisteltyäni, että kyseessä on äitelän jenkkihenkinen sankaritarina. Eniten ärsytti asetelma, joka kätkeytyy takakannen lauseeseen "Sisukas nainen vastaan villi erämaa".  Lause johti harhaan.Kirjassa ei ole kyse ihminen vastaan luonto -matsista, jossa ihminen kukistaa armottomat voimat ja saa sankarin sädekehän. Kyse ei oikeastaan ole edes vastakkainasettelusta. Villi vaellus kertoo Minnesotassa varttuneen Cheryl Strayedin tarinan. Cheryl ei koskaan toivu äitinsä kuolemasta. Kuolema hajottaa koko perheen. Cheryl menettää ott...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lukuhuiput 2012: romaanit

Listauksen aika. Lukuvuoteni 2012 näytti tältä, pääpiirteissään: Löysin Haruki Murakamin ja ihastuin.  Luin lukemattomat Leena Krohnini ja päätin, että Krohn on tämä ja ainakin pari muuta läheistä galaksia  mukaan lukien maailmankaikkeuden toiseksi paras kirjailija. Ostin ison määrän Kindle-kirjoja, jotka ovat yhä lukematta. Sorruin pariin luokattoman huonoon teokseen, joiden nimet jätän mainitsematta. Kadehdin muutaman kotimaisen runoilijan taitoja elättelemättä toiveita, että minusta joskus tulisi puoliksikaan tai edes sinne päin yhtä hyvä. Pelastin uusiseelantilaisesta hostellista Piin elämän, Ishmaelin ja Molokain. En  lukenut Taru Sormusten Herrasta -kirjoja. En lukenut yhtään Kalle Päätaloa, mikä tekee minusta isäni mielestä yhä ehkä sivistymättömän. Tunsin järjetöntä epätoivoa siitä, että elämä on liian lyhyt kaikkien hyvien kirjojen lukemiseen, ja noin yleensä ottaen kaikkeen muuhunkin. Jep. Luin viime vuonna jonkin verran enemmän tietokirjallisuutta kuin...
Lähetä kommentti
Lue lisää