Siirry pääsisältöön

Mitä haluan lukea syksyllä 2014?

Kustantajien katalookit eivät lupaa isoja yllätyksiä kirjasyksyyn 2014. Kymmenen kiinnostavinta kotimaista  oli helppo poimia.  Nämä ovat minun valintani. Näiltä teoksilta odotan paljon.

1) Kaj Kajander: Supersäikeet.
Runoja kosmologian, biologian, tietotekniikan ja scifin maailmoista. Otava.

2) Juha Itkonen: Ajo.
"Dramaattinen romaani ylittämättämistä esteistä. Surusta, joka piiskaa ihmistä kohti tuntematonta määränpäätä" Otava.


3) Maritta Lintunen: Hulluruohola.
Romaani ihmismielen saloista. Päähenkilö joutuu miettimään, mitä on olla ihminen, jolle todellisuus ei riitä. Wsoy.


4) Juha Seppälä: Matka aurinkoon.
Avioliitto- ja ihmissuhderomaani. "Eläkkeellä oleva kirjallisuudenprofessori menettää otettaan virtualisoituneesta maailmasta." Wsoy.

5) Markku Paasonen: Pienet kalat syövät suuria kaloja. 
Romaani kulttuurin rappiosta, väkivallasta, kuolemasta, itseinhosta ja syyllisyydestä.Teos.

6) Tommi Melender: Kylmä sota.
"Monitasoinen romaani kallovamman saavasta ekonomistista." Wsoy.

7) Antti Tuuri: Alkemistit II
Suomalaisten kullantekijöiden tarina jatkuu. Otava.


8) Sami Majala: Riivaaja.
"Hurja matka kohti omia sanoja." Gummerus.

9) Matti Kangaskoski: Sydänmarssi.
"Jännityskirja, jännityskirjan parodia, rakkaustarina ja kertomus kielen ja mielen epäluotettavauudesta."Teos.
 
10) Pirjo Hassinen: Sauna Paradis
Isänsä menettänyt mies pyytää apua kirjailijalta muistamiseen.Otava.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Psyykoosi vai valaistuminen?

Persoonallisuudesta luopuminen siinä mielessä kuin se tarkoittaa turhan yksilöllisyyden hylkäämistä - sitä että menettää kaiken minkä vain voi menettää ja siitä huolimatta on. Että vähän kerrassaan ja niin varovasti ettei tuskaa tunnu, kuoriutuu, kuin yrittäen vapautua omasta ihostaan, kuoriutuu ominaisuuksistaan. Clarice Lispector: Passio. Teos 2014. Clarise Lispectorin  Passio on raju ja hämmentävä kirja. Olin rynnätä oksentamaan sitä lukiessani. Tämän voi tulkita suosituksena. Harva romaani tekee niin puhtaan fyysisen vaikutuksen. Itse asiassa - ennen Passiota en tiennyt, että kaunokirjallisuus voi vaikuttaa lukijaan tuolla tavoin. Mistä Passio kertoo? Sanotaan vaikka näin: Kaikista kauhuista pahin on oman psyyken hajoamisen tuottama kauhu - nähdä minuutta koossa pitävien rakenteiden ja osatekijöiden läpi ja ymmärtää niiden illusorisuus. Tästä Passio kertoo. Identiteetin hajoamisesta. Skeemoista luopumisesta. Henkisestä muodonmuutoksesta, joka on päähenkilö...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Erämaa murjoo ja parantaa

 Minun täytyy muuttua. Juuri se ajatus ajoi minua eteenpäin noina kuukausina matkaa suunnitellessani: Minun täytyy muuttua. Ei toiseksi ihmiseksi vaan takaisin siksi, joka olin ollut - vahvaksi ja vastuuntuntoiseksi, selvänäköiseksi ja tarmokkaaksi, eettiseksi ja hyväksi.-- Sieltä löytäisin taas voimani, kaukana kaikesta, mikä oli tehnyt elämästäni naurettavaa. Cheryl Strayed: Villi vaellus. Like 2013. 408s. Kuvittelin Cheryl Strayedin kirjaa hypisteltyäni, että kyseessä on äitelän jenkkihenkinen sankaritarina. Eniten ärsytti asetelma, joka kätkeytyy takakannen lauseeseen "Sisukas nainen vastaan villi erämaa".  Lause johti harhaan.Kirjassa ei ole kyse ihminen vastaan luonto -matsista, jossa ihminen kukistaa armottomat voimat ja saa sankarin sädekehän. Kyse ei oikeastaan ole edes vastakkainasettelusta. Villi vaellus kertoo Minnesotassa varttuneen Cheryl Strayedin tarinan. Cheryl ei koskaan toivu äitinsä kuolemasta. Kuolema hajottaa koko perheen. Cheryl menettää ott...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lukuhuiput 2012: romaanit

Listauksen aika. Lukuvuoteni 2012 näytti tältä, pääpiirteissään: Löysin Haruki Murakamin ja ihastuin.  Luin lukemattomat Leena Krohnini ja päätin, että Krohn on tämä ja ainakin pari muuta läheistä galaksia  mukaan lukien maailmankaikkeuden toiseksi paras kirjailija. Ostin ison määrän Kindle-kirjoja, jotka ovat yhä lukematta. Sorruin pariin luokattoman huonoon teokseen, joiden nimet jätän mainitsematta. Kadehdin muutaman kotimaisen runoilijan taitoja elättelemättä toiveita, että minusta joskus tulisi puoliksikaan tai edes sinne päin yhtä hyvä. Pelastin uusiseelantilaisesta hostellista Piin elämän, Ishmaelin ja Molokain. En  lukenut Taru Sormusten Herrasta -kirjoja. En lukenut yhtään Kalle Päätaloa, mikä tekee minusta isäni mielestä yhä ehkä sivistymättömän. Tunsin järjetöntä epätoivoa siitä, että elämä on liian lyhyt kaikkien hyvien kirjojen lukemiseen, ja noin yleensä ottaen kaikkeen muuhunkin. Jep. Luin viime vuonna jonkin verran enemmän tietokirjallisuutta kuin...
Lähetä kommentti
Lue lisää