Miten helppoa ja houkuttelevaa historiasta on punoa yksioikoisia ja yksinkertaistavia tarinoita. Sisällissota vaikka. Kuinka monesta näkövinkkelistä siitäkin voi puhua.
Eräs harvoin tilaa saava näkökulma on puhdistukset. Viitaan nyt siihen, mitä rintaman selustassa valkoisen Suomen puolella tapahtui suojeluskuntien ryhdyttyä Seinäjoen päämajasta käsin johdonmukaisesti eliminoimaan mahdollista uhkaa selustastaan: punaisten kannattajiksi ja sympatisoijiksi epäiltyjä.
Suuri määrä etenkin pohjalaisten työväenyhdistysten jäseniä vangittiin "varmuuden vuoksi" ja passitettiin vankileireille, joita perustettiin heti sodan alussa valkoisen Suomen alueelle. Vangittavaksi määrättiin myös kutsunnoista kieltäytyjät, sekalainen sakki pikkurikoksiin syyllistyneitä ja joitain varomattomia lahtarivitsejä heittäneitä suunsoittajia.
Onnettomin kohtalo koko 1918 sodassa oli niillä "varmuuden vuoksi" vangituilla, jotka joutuivat ensin jollekin Pohjanmaan vankileireistä ja sieltä Tammisaareen, kun pienet vankileirit lakkautettiin. Moni nääntyi monen kuukauden vankileirikurimuksen päätteeksi kuoliaaksi ennen kuin ehti Tammisaaren tutkintotuomarin eteen vapautettavaksi. Osa ammuttiin Pohjanmaalla suorilta käsin tutkimattomista syistä. Heihin lukeutuu Pietarsaaressa 2. maaliskuuta 1918 Tupakkamakasiinin edessä teloitut kuusi paikallista työväenjärjestön jäsentä ja heidän teloituksiaan vastustanut valkoinen lakimies.
Tämä on tausta Anna Bondestamin hienolle, joskin hieman sentimentaaliselle romaanille Kuilu. Teos on harvinaisuus monesta syystä. Siinä kaikuu marginaalin marginaalin ääni. Se tavoittelee valkoisella Pohjanmaalla eläneen suomenruotsalaisen punaisen perheen lapsen näkökulmaa sisällissotaan.
10-vuotias Rut asuu työväenluokkaisten vanhempiensa kanssa Skatan kaupunginosassa. Hän jumaloi yhteiskunnallisesti aktiivista ja ajattelevaa isääsä. Sota muuttaa Rutin maailman. Seitsemän Tupakkamakasiinin edessä ammutun joukossa on Rutin isän ystävä. Lapsen perusluottamus maailmaan horjahtaa peruuttamattomasti. Todellisuus halkeaa kahtia, valkoisiin ja punaisiin. Rut alkaa nähdä maailman tämän kahtiajaon kautta. Bondestam kuvaa, kuinka pelko astuu Rutin ja Skatan työväestön elämään. Puolisoita ja isiä alkaa kadota. Bondestam luo uskottavan kuvan puhdistusten aikana vallinneesta pelon ilmapiiristä.
Jos kadulta kuului outoja askeleita, pysähdyttiin kuuntelemaan naama jäykkänä, ties vaikka olisi kuolema tulossa. Toisen kanssa jutellessa vilkuitltiin arasti ympärille, ties vaikka joku olisi salaa kuuntelemassa. Opittiin näkemään takaraivolla ja kuuntelemaan iholla ja maattiin valveilla ja odottaen yöt läpeensä.Ja:
Nyt oli siis se aika tullut, ettei kukaan enää ollut turvassa. Mitä oli tehnyt tai tekemättä jättänyt, ei merkinnyt enää mitään, nyt merkitsi vain se, oliko punainen vai valkoinen.Ja:
Ne voisivat tulla milloin tahansa, jyskyttäöä ovelle ja tunkeutua sisään. Niillä oli kaikilla valkoinen nauha käsivarressa ja kivääri olkapäällä ja aivan liikkumattomat kasvot.
Kuilu on ensisijaisesti romaani lapsen pelosta ja toissijaisesti yritys tavoittaa herkän lapsen todellisuus. Kolmanneksi se puhuu siitä, millaisia arvaamattoman syviä traumoja sota voi jättää myös siitä näennäisen sivussa oleviin.
Romaani on julkaistu alunperin vuonna 1961 ruotsiksi nimellä Klyftan; suomennos ilmestyi 1967. Teoksen taustalla on Anna Bondestamin omat kokemukset. Hän eli lapsuutensa sisällissodan Pietarsaaressa. Eräs mies piilotteli Bondestamin perheen vintilläkin.
Pietarsaaleisia työväenyhdistyksen jäseniä ammuttiin Etelä-Pohjanmaalla useita, mm. Seinäjoella ja Kauhavalla. En lainkaan ihmettelisi, vaikka esimerkiksi romaanin parturi Partasen taustalla olisi muuan Kössi Paatero, pietarsaarelainen parturi ja vaasalaisen Vapaa Sana -lehden toimittaja. Paatero oli Seinäjoen vankileirillä. Hänet ammuttiin todennäköisesti Vaasassa.
PS.
Kuilusta on muuten tehty myös tv-elokuva. Vuonna 1973 Tuija-Maija Niskanen ohjasi silloiselle Tv-teatterille ruotsinkielisen elokuvasovituksen Anna Bondenstamin 1946 ilmestyneestä romaanista Kuilu. Tätä kirjoitettaessa se on katsottavissa Yle Areenassa, https://areena.yle.fi/1-4302051
Kommentit
Lähetä kommentti