Craig Childs: Finder's Keepers. A Tale of Archaeological Plunder and Obsession. Little, Brown And Company. 2010. 274s. Miten on mahdollista, että en ole vielä kirjoittanut Craig Childsista?
Se huolimattomuus on korjattava nyt. (Toisin sanoen tämä on julkaisemattomaksi jäänyt blogiteksti.)
Tutuistuin Graig Childsiin pari vuotta sitten. Finder's Keepers ja The Way Out olivat parhaita v. 2013 lukemiani teoksia. Joku sana ensin Childsista. Näin kertoo hänen kotisivunsa: Graig Childs on erämaamatkailija, arkeologiaan ja luonnontieteisiin erikoistunut kirjailija. Useiden teosten lisäksi kirjoittanut artikkeleita sellaisiin julkaisuihin kuten The New York Times, Los Angeles Times ja Outside. Kun hän matkustaa, matkustaa viikko- tai kuukausikaupalla. Voittanut lukuisia kirjoituspalkintoja. Isä piti viskistä, aseista ja Thoreausta. Näin sanoo Craig Childs itsestään: I travel the interstitial places, cracks in the sidewalk.
Sitten kirjoihin. Kerronko ensin huonot uutiset teoksesta Finder's Keepers? Okei. Kaikki jotka haaveilevat kirjoittavansa kirjan arkeologian etiikasta voivat luovuttaa. Tämä teos tyhjentää potin. Intohimoisempaa ja ajatuksia herättävämpää teosta aiheesta on mahdoton kirjoittaa. Niille, jotka lopettavat tämän tekstin lukemisen tässä vaiheessa: älkää ihmeessä! Sana arkeologia hämää. Ei Craig Childs oikeasti siitä kirjoita (vaikka kirjoittaakin).
Hän puhuu omistamisesta. Hän puhuu siitä, kuinka ihminen ottaa - tai valtaa - menneisyyden haltuunsa tyhjäämällä maiseman muistin. Childs puhuu inhimillisestä halusta ottaa ja viedä hinnalla millä hyvänsä. Antiikin voima on perkeleellinen. Halusta on pieni harppaus ahneuteen.
Haudanryöstäjien sekä sumeleilemattomien keräilijöiden ja antiikkikauppiaiden maailmassa liikkuvat poskettoman isot rahat.
Antiquities are one of the top illegal trades in the world. The international sale of illicit artifacts is estimated somewhere between 4 billion and 8 billion a year.
Finder's Keepers koostuu huikeista tarinoista arkeologian parissa. Jokainen niistä jo yksinään on omiaan nostattamaan ajatusmyrskyn. Childs on tosielämän Indiana Jones, ja paljon muuta. Hänen argumentointinsa on näkemyksellistä, perusteltua ja uusia näkökulmia avaavaa.
Teos on samalla läpsäisy päin naamaa. Se on muistutus kulkea tietoisena kaikkialla, missä kulkeekin.
There is a difference between finding and keeping. -- The two are often lumped together into one action, but there is a blink that comes in between. It is when a thing goes from being its own to being yours.
Teos päättyy persialaisen runoilijan Rumin sitaattiin. It's late and it's raining, my friends; let's go home. Let's leave these ruins we've haunted like owls. Childs on ehkä oikeassa. Irti päästäminen on asenteellisempaa kuin ottaminen ja omistaminen.
Kommentit
Lähetä kommentti