Siirry pääsisältöön

Lukuhuiput 2013


Uuden vuoden tammikuu on humahtanut huomaamatta yli puolivälin. Listasin kirjavuoden lukuhuippuni. Kas tässä. Kolmen kärki oli helppo, loppu meni hieman arpomiseksi.



 1.Tommi Melender: Yhden hengen orgiat (Wsoy)
Tunnustuksellisia esseitä kirjallisuudesta ja kirjallisuuden (ja lukemisen) merkityksestä.
"Ainoa tapa elää on hukuttaa itsensä kirjallisuuteen kuin loputtomiin orgioihin."
HS:n  arvio teoksesta.

2.Hassan Blasim: Irakin Purkkajeesus (Wsoy)
Irakin Purkkajeesus vihjaa, että kärsimyksen tuolla puolen on jotain. Kun kaikkien menetykset ovat yhtä mittaamattomia ja yhtä kestämättömiä, jää viimeiseksi puolustuskeinoksi nauru. Tällä kauhun ja huumorin veitsenterävällä rajalla novellit taiteilevat. Irakin Purkkajeesus on kaunokirjallisuutta, joka sysää lukijan armotta pois mukavuusalueeltaan. Siksikin se on tärkeä teos.
"Minä sain surmani omien tulituksessa. Olimme partioimassa Yhdysvaltain joukkojen kanssa, kun kylän taloista avattiin tuli."

3.Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava)
Omakohtainen ja heittäytyvä tulkinta 900-luvulla eläneestä japanilaisesta hovikirjailijasta Sei Shonagonista. Tutkimusraportti, biografia, päiväkirja, aikalaiskuva - Kankimäen teos on uutta suomalaisessa matkakirjallisuudessa."Piru vie, Sei, etkö kirjoittanutkaan tosissasi? Onko kaikki ylempien käskystä suollettua valhetta?"
Tämän blogin arvio teoksesta.

4.Erkka Filander: Heräämisen valkea myrsky (Poesia)
Kadehdittavaa kielellistä hurmioitumista. Nuori ja ryöpsähtelevä ääni, jota ironian pakko ja kirjallisten konventioiden taju eivät ole vielä pilanneet. 
"Elävä aavistus lyö sinusta/ näyt alkavat oman elämänsä kuin refleksit./ Eikä mikään väijynyt heitä kuten lapsuuden yö/täynnä kirkkaita lintuja."

 5.Jenni Linturi: Malmi, 1917 (Teos)
Tiivis romaani kahdesta sisaruksesta ja sisällissodan aatosta. Kielellisestikin mykistävä teos. Linturin kerronnassa ei ole mitään turhaa.
 “Ymmärräthän? Kolikossa on ehkä kaksi puolta, mutta ihmisessä niitä on satoja.”

Kunniamaininnat:
Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea (Otava)
Pertti Lassila: Ihmisten asiat (Teos)

Pari huomiota:


Tein listan vuonna 2013 julkaistuista teoksista, sillä luin paljon uutta kaunokirjallisuutta, eritoten kotimaista.
Lista näyttäisi erilaiselta, jos olisin valinnut lukuhuiput kaikista viime vuonna lukemistani kirjoista. Silloin kärkisijoista olisivat kamppailleet:

Vasili Beskov: Taigan erakot (ilm. 1993). Eriskummallinen tositarina maailmasta vetäytymisestä.
Rosa Liksom: Hytti nro 6 (ilm. 2012). Finlandia-voittaja ansaitsi kunniansa.
Jouni Hokkanen: Lävistetyt (ilm. 2012). Teos hulluudesta silpoa kehoaan.
Dean Karnazes: Ultramaratoonari (ilm. 2011). Teos juoksuhulluudesta.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuusi parasta vuodelta 2015

Perinteinen kirjavuoden listaus. Nämä teokset jäivät erityisesti mieleen vuodelta 2015. Laitoin teokset järjestykseen sen perusteella, missä järjestyksessä lukisin ne uudelleen. (1) John Williams: Stoner. Bazar 2015. - Aina kun kadotan uskoni romaanitaiteeseen, tartun tähän teokseen.  Upeampaa teosta nöyryydestä, omistautumisesta, omaksi itseksi tulemisesta ja intohimosta kirjallisuuteen tuskin on kirjoitettu. Melankolinen, merkillisen tyyni ja merkillisen kaunis romaani. Rakkaus kirjallisuutta kohtaan, kieltä kohtaan, mielen ja sydämen arvoituksia kohtaan, rakkaus joka ilmeni kirjainten ja sanojen pienissä, erikoisissa ja yllättävissä yhdistelmissä, niissä jotka painettiin tummimmalla ja kylmimmällä musteella mitä löytyi - tuon rakkauden hän oli kätkenyt kuin se olisi ollut luvatonta ja vaarallista, mutta nyt hän uskaltautui paljastamaan sen aluksi varovasti ja sitten rohkeasti ja lopulta ylpeästi. (2) Richard Flanagan: The Narrow Road to the Deep North  - Man Boo...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Helsingin kirjamessujen tärpit

Helsingin kirjamessujen 82-sivuinen katalooki kolahti postilaatikkoon torstaina. Oli sitä odotettukin. Minulle tapahtuma on vuoden toiseksi odotetuin Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivien jälkeen. Sastamalassa on tullut käytyä vuodesta 2000, ei tosin joka vuosi. Kirjamessut taisin löytää pari vuotta myöhemmin. Hesan messuja on järjestettykin vasta vuodesta 2000. Tarjonta on ylitsepursuavaa: 13 eri ohjelmalavaa 740 ohjelmaa ja yli 1100 esiintyjää, 63 kansainvälistä kirjailijavierasta 11 eri maasta.Listalla ei ole kustantajien ja muiden näytteilleasettajien omia ohjelmanumeroita.  Niitä en ole tohtinut vielä edes katsoa. Miten tällaisesta vyörytyksestä selviää? No. Uhmakkaasti kävin katalookin kimppuun. Kirjamessujen nettisivulla on näppärä ominaisuus, jonka avulla voi koota oman kalenterinsa ohjelmatarjonnasta. Melkoisen väännön jälkeen sain supistettua omaan kalenteriini 35 tuosta 740 ohjelmanumerosta. Vaan sehän ei riitä. Niiden kuunteluun menisi 17 tuntia.  Toinen ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Suussa verta ja hiekkaa vaan

Graig Childs: The Way Out. A True Story Of Ruin And Survival. Back Bay Books. 2004. 270s.   Tässä lyhykäisyydessään Graig Childsin The Way Out: Kaksi raavasta miestä menee autiomaahan, jossa mikään ei kasva, tuuli ujeltaa ja vaaran paikkoja on siellä täällä. Selvitetään välejä ja menneisyyttä.  Käydään syvälle käypää dialogia , kuten: - Life moves. - Go into the world. Find your place. Set roots. Die.  Tämä ei ollut  tyhjentävä lainaus. Tosiasiassa teoksen teho ei synny siitä, että se yrittäisi tuputtaa lukijalle jotain viisasta. Se syntyy tarkasta maiseman havainnoinnista ja Childsin tarinaa kannattelevasta persoonasta. The Way Out on odysseia., jossa maisema ja minuus kietoutuvat. Se on kumppanuuden kuvaus, matkakertomus ja kertomus aikamiehen identiteettikriisistä. Levottomassa, paikkaansa hakevassa älyssä on aina jotain kiehtovaa. Craig Childs kirjoittaa niin kuin eläisi  hiekan ja veren maku suussaan. Sellaista on myös teoksen...
Lähetä kommentti
Lue lisää