Siirry pääsisältöön

Kirjaostoksilla Lontoossa

Hatchards on Lontoon vanhin kirjakauppa. Per. v. 1779.

Paras syy matkustaa Lontooseen on teatterit. Toiseksi paras syy kirjakaupat. Kolusin niitä talvilomallani pitkälti toistakymmentä. Mitkä valikoimat!
Muistiinpanoksi itselleni ja vinkiksi muille: tässä lista Lontoon käymisen arvoisista kirjakaupoista.

1.) Daunt's Books. 83-84 Marylebone High St.
- Hieman kaukana metroasemista, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Varsinkaan matkakirjallisuudesta pitävän ei sovi jättää väliin. Valikoimat järjestetty maittain, joten esim. tiettyä maata koskevaa/tietyn maan kirjallisuutta etsivän on helppo löytää haluamansa.  

2.) Stanfords. 12-14 Long Acre
- Matkakirjallisuuteen erikoistunut kirjakauppa, jonka valikoimissa myös runsaasti karttoja eri puolilta maailmaa. Mm. Euroopan maiden vaellus- ja pyöräilykartat löytyvät täältä. Myös Aasia on hyvin edustettu.

3.) Hatchards. 187 Piccadilly, London
- Kaikesta huomaa, että täällä henkii rakkaus hyvään kirjallisuuteen. Lontoon perinteikkäin ja vanhin kirjakauppa, perustettu v. 1797. Kuulemma lukuisat kirjailijat Rowling etunenässä suosivat tätä.

Tate Modernin iso taidekirjakauppa.

4.) Tate Modern Art
- Taidemuseon valtava kirjakauppa on tulvillaan taidekirjoja joka lähtöön.
Uskallan suositella myös Saatchi Modern Art Galleryn kirjakauppaa. Pieni, mutta keskittynyt, kiintoisa ja tarkka valikoima.

5). Foyle's, Charing Cross.
- Onko tämä Euroopan suurin kirjakauppa? 200 000 nimikkeellään se ei ainakaan kauaksi jää. Valoisa ja moderni.Toinen jättimäinen kirjakauppa on Piccadilly Circuksen Waterstone's.

JP Books.

Mainitsemisen arvoisia erikoiskirjakauppoja:


Shakespeares's Globen kirjakauppa myy teatteri- (eritoten Shakespeare) aiheista kirjallisuutta joka lähtöön. Myös National Theatren kirjakauppa on visitiin arvoinen. 

 JP Books myy japanin oppikirjoja ja japanilaista kirjallisuutta japaniksi.

Gosh! Sarjakuvakauppa Sohon alueella.

Piccadillyn Waterstone'sin kirjailijavieras: Kazuo Ishiguro.

Ne ostokset sitten?

Vaikka tämän piti olla lähinnä hypistelyreissu paljon tarttui mukaankin. Löysin mm. jokusen minulle entuudestaan tuntemattoman japanilaiskirjailijan teoksia.

- Takashi Hiraide: Guest Cat (Hatchard)
- Yasushi Inoue: The Huntig Gun (Daunt's)

- Mari Akasaka: Vibrator (Daunt's)
- Tom Stoppard: The Hard Problem (National Theatren kirjakauppa)
- Fulford&Hapern: Photographer's Playbook (Tate Modern)
-  Andrew Juniper: Wabi-Sabi. The Japanese Art of Impermanence. (Atlantis Book Shop)

National Theatren kirjakauppa myy mm. näytelmiinsä liittyvää ajankohtaista kirjallisuutta. Helmikuussa kaupan oli Tom Stoppardin The Hard Problemin -näytelmän vanavedessä kaupan runsaasti mieli ja tietoisuus -aiheisia teoksia.


Shakespeare's Globe myy teatteriaiheisia kirjoja ja lisäksi krääsää, kuten mukeja ja t-paitoja.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä varten elät?

Koska nomadit ovat liikkumisen ammattilaisia, voiko heidän elämäntapansa opettaa jotain paikallaan asuville? Nomadien arki haastaa eräitä keskeisiä länsimaisten yhteiskuntien vaalimia arvoja: turvallisuushakuisuuden, suunnitelmallisuuuden ja jatkuvuuden sekä taloudellisen kasvun. -- Nomadit hämärtävät totuttuja rajoja: kodin ja ulkomaiden, nationalismin ja globalismin, sitoutumisen ja syrjäytymisen, työn ja vapaa-ajan. Päivi Kannisto: Elämäni nomadina. Irtolaisia, seikkailijoita ja elämäntapamatkailijoita. Atena 2012. 320 s. Päivi Kanniston teos Elämäni nomadina on lojunut lukemattomien kirjojen pinossani viime syksystä saakka. En ole viitsinyt/halunnut siihen tarttua. Kirjoittaja patsasteli kohtalaisen paljon julkisuudessa teoksen ilmestymisen aikoihin. Kuvittelin lehtijuttujen perusteella tietäväni mistä teoksessa on kyse. Taas yksi hyväosaisen laiskanpulskeaa elämää viettävän henkilökohtainen emansipaatiotarina, ei kiitos. Myös kirjan nimi antaa odottaa tilitystä. Ol...

Psyykoosi vai valaistuminen?

Persoonallisuudesta luopuminen siinä mielessä kuin se tarkoittaa turhan yksilöllisyyden hylkäämistä - sitä että menettää kaiken minkä vain voi menettää ja siitä huolimatta on. Että vähän kerrassaan ja niin varovasti ettei tuskaa tunnu, kuoriutuu, kuin yrittäen vapautua omasta ihostaan, kuoriutuu ominaisuuksistaan. Clarice Lispector: Passio. Teos 2014. Clarise Lispectorin  Passio on raju ja hämmentävä kirja. Olin rynnätä oksentamaan sitä lukiessani. Tämän voi tulkita suosituksena. Harva romaani tekee niin puhtaan fyysisen vaikutuksen. Itse asiassa - ennen Passiota en tiennyt, että kaunokirjallisuus voi vaikuttaa lukijaan tuolla tavoin. Mistä Passio kertoo? Sanotaan vaikka näin: Kaikista kauhuista pahin on oman psyyken hajoamisen tuottama kauhu - nähdä minuutta koossa pitävien rakenteiden ja osatekijöiden läpi ja ymmärtää niiden illusorisuus. Tästä Passio kertoo. Identiteetin hajoamisesta. Skeemoista luopumisesta. Henkisestä muodonmuutoksesta, joka on päähenkilö...
Maarit Verronen: Hiljaiset joet. Aviador. 177 s. Maarit Verrosen uuden romaanin kannen kuva on hätkähdyttävän upea: tulenoranssi repeämä mustalla pohjalla. Se kuvaa laavahalkeamaa. Romaanin tarinassa niitä puhkeaa maankuoreen kaikkialla. Teoksen tarinallinen tavoite on suurellinen: Hiljaiset joet on apokalypsi, se kuvaa maapallon tuhoutumista. Verronen tekee romaanissaan ihmeellisen tempun.  Hänen kirjallisessa visiossaan planeetta Maan tuhoutumisesta on kauneutta, jopa hartautta. Tarinan mittakaava on henkeäsalpaava. Tällaisessa suuressa kertomuksessa ihmisten kuolema ja joukkotuho on niin toissijainen, ettei siihen kiinnitetä huomioita. Nyt meni miljoona. Ja taas toinen. Kertoja ei halua lukijan pysähtyvän niihin. Pääroolissa on kuolinkamppailuaan käyvä Maa. Sen tuhon rinnalla kaikki inhimillinen kärsimys on toissijaista. Romaanin mittakaava on myös hyvin pieni. Tuhosta selviää vanheneva nainen ja viisi orpoa lasta. Romaanin päähenkilö on hyvin verrosmainen vähäelein...