Siirry pääsisältöön

Nautiskelijoiden Santiago de Compostela

Maisemat ovat suorastaan läkähdyttävän upeita. Vuorenrinteiden erilaiset vihreät tuovat mieleen sammalen. Saavumme pieneen Hsopital de la Conden kylään, jossa on muinoin ollut Caminon ensimmäinen pyhiinvaeltajille rakennettu suoja, hospital. Kylänraitilla lehmät ovat palaamassa kotiin. Kymmenkunta maitokahvin väristä sarvipäätä lönkyttää eteenpäin pitkäkorvaisen aasin johdolla.
Pirkko Vekkeli ja Liisa Jäppinen: Tätinä taipaleella. Erilainen vaellus Santiage de Compostelaan. Helsinki-kirjat 2013. 251s.

Santiago de Compostela on Euroopan, ellei koko maailman, maineikkain pyhiinvaellusreitti. Reitti päättyy Santiago de Compostelan katedraaliin Espanjaan; enempiä esittelyjä Compostela tuskin kaipaa. Reitin ovat taivaltaneet sadat, ehkä tuhannet, suomalaisetkin.
Ystävykset Vekkeli & Jäppinen vaelsivat matkan neljässä osassa viiden vuoden aikana.  Tätinä taipaleella kertoo noista neljästä matkasta vuoroin Vekkelin, vuoroin Jäppisen äänellä.

Tätinä taipaleella on hyvän mielen matkakirja. Kaksikko ei ota stressiä matkastaan eikä halua rasittaa itseään liikaa. Vekkeli ja Jäppinen ovat nautiskelijoitasuorituskeskeisten vaeltajien joukossa. Ehkä tähän viittaa teoksen alaotsikko Erilainen vaellus. Kaksikko etenee omilla ehdoillaan ja omaa vauhtiaan. Päivämatkat ovat runsaat kymmenen kilometrin. Vertauksen vuoksi: kiireisimmät vaeltajat tekevät kolmenkymmenen kilometrin päivätaivalluksia.
Tosilähtijät ovat tiellä kukonlaulun aikaan. Tositekijät myös suorittavat matkan muutamassa tunnissa. Meiltä siihen kuluu tänäänkin koko päivä, mutta millainen päivä. Ihana!
Jos väsyttää, ystävykset eivät arkaile ottaa taksia tai hypätä bussiin. Jos jokin pikkukylä houkuttaa, he jäävät sinne yöksi tai kahdeksi.  Lyhyiden päivämatkojen etuna Santiago de Compostelalla on muun muassa se, ettei ei tarvitse vaeltaa laumassa, sillä vaeltajien isot joukot lähtevät liikkeelle aamuvarhaisella.



Jos joltakulta termi pyhiinvaeltaja saa karvat nousemaan pystyyn, niin on aika laajentaa mielikuvaa. Pyhiinvaellus on suuressa määrin paitsi kuntoilua ja omien fyysisten rajojen kokeilua myös kulttuurimatkailua. Compostela vie suoraan espanjalaisen kulttuurin  äärelle. Reitin kävelee joka vuosi iso joukko ihmisiä eri puolilta maailmaa uskontokunnasta riippumatta.
Tarvitseeko tätä edes sanoa: henkinen ja hengellinen ovat läpeensä eri asioita. Kirjoittajakaksikosta toinen tunnustautuu ateistiksi.


Tarinoinnin tunnelma on leppoisa. Kirjoittajat kuvaavat pikkutarkasti kyliä ja kaupunkeja, majapaikkojaan ja aterioitaan.

Kirja kannustaa huonokuntoisiakin reissuun, ja siitä erityiset pointsit. Se myös näyttää, ettei vaellus välttämättä ole vaativaa. Olennaisinta on uskallus lähteä. Allekirjoittaneen uteliaisuus Compostelaa kohtaan ainakin heräsi.
Se, mikä meille kaikille on yhteistä, on halu kulkea Caminoa omin jaloin ja tulla osaksi menneiden, nykyisten ja tulevien peregrinojen heimoa. Meille jokaiselle Camonilla on merkitystä. Siksi kuljemme sillä, kukin omasta syystämme, kukin omalla tavallamme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maarit Verronen: Hiljaiset joet. Aviador. 177 s. Maarit Verrosen uuden romaanin kannen kuva on hätkähdyttävän upea: tulenoranssi repeämä mustalla pohjalla. Se kuvaa laavahalkeamaa. Romaanin tarinassa niitä puhkeaa maankuoreen kaikkialla. Teoksen tarinallinen tavoite on suurellinen: Hiljaiset joet on apokalypsi, se kuvaa maapallon tuhoutumista. Verronen tekee romaanissaan ihmeellisen tempun.  Hänen kirjallisessa visiossaan planeetta Maan tuhoutumisesta on kauneutta, jopa hartautta. Tarinan mittakaava on henkeäsalpaava. Tällaisessa suuressa kertomuksessa ihmisten kuolema ja joukkotuho on niin toissijainen, ettei siihen kiinnitetä huomioita. Nyt meni miljoona. Ja taas toinen. Kertoja ei halua lukijan pysähtyvän niihin. Pääroolissa on kuolinkamppailuaan käyvä Maa. Sen tuhon rinnalla kaikki inhimillinen kärsimys on toissijaista. Romaanin mittakaava on myös hyvin pieni. Tuhosta selviää vanheneva nainen ja viisi orpoa lasta. Romaanin päähenkilö on hyvin verrosmainen vähäelein...

Psyykoosi vai valaistuminen?

Persoonallisuudesta luopuminen siinä mielessä kuin se tarkoittaa turhan yksilöllisyyden hylkäämistä - sitä että menettää kaiken minkä vain voi menettää ja siitä huolimatta on. Että vähän kerrassaan ja niin varovasti ettei tuskaa tunnu, kuoriutuu, kuin yrittäen vapautua omasta ihostaan, kuoriutuu ominaisuuksistaan. Clarice Lispector: Passio. Teos 2014. Clarise Lispectorin  Passio on raju ja hämmentävä kirja. Olin rynnätä oksentamaan sitä lukiessani. Tämän voi tulkita suosituksena. Harva romaani tekee niin puhtaan fyysisen vaikutuksen. Itse asiassa - ennen Passiota en tiennyt, että kaunokirjallisuus voi vaikuttaa lukijaan tuolla tavoin. Mistä Passio kertoo? Sanotaan vaikka näin: Kaikista kauhuista pahin on oman psyyken hajoamisen tuottama kauhu - nähdä minuutta koossa pitävien rakenteiden ja osatekijöiden läpi ja ymmärtää niiden illusorisuus. Tästä Passio kertoo. Identiteetin hajoamisesta. Skeemoista luopumisesta. Henkisestä muodonmuutoksesta, joka on päähenkilö...

Ota minut mukaan, Bea

Bea Uusma: Naparetki. Minun rakkaustarinani. Like. 2016. Etsin viime viikolla kirjahyllystäni (ja ihme kyllä löysin) Bea Uusman teoksen Naparetki . Käyn nyt hyvät blogin lukijat suoraan asiaan. Tämä ruotsalaisen lääkärin kirja teki minuun senkaltaisen vaikutuksen, johon äärimmäisen harva teos pystyy. Ostin sen pari vuotta sitten kirjamessuilta ja ahmin kertaheitolla. (Luin kirjaa sängyssä yökolmeen, vaikka aamulla oli varhainen herätys.) Jokatapauksessa. Laskin siis kirjan viime viikolla työhuoneeni pöydälle. Sen jälkeen olen tarttunut siihen silloin tällöin, kun kirjan vaaleansiniset kannet ovat osuneet silmiini. Selannut sivuja ja lukenut rivin tai kappaleen sieltä täältä. Miksi? Ehkä olen halunnut päästä takaisin Bea Uusman maailmaan. Ehkä olen halunnut päästä takaisin siihen tunnelmaan ja taikapiiriin, jonka kirja sai aikaan, kun luin sitä ensi kertaa. Tai ehkä olen vain yksinkertaisesti halunnut kirjan pitävän minulle seuraa. No. Eihän mikään koskaan niin helppoa ole....