Siirry pääsisältöön

Mitä haluan lukea keväällä 2016?

Oho ja jopas jotain. Kävin läpi kustantajien kevätkatalookit ja eräs asia pisti silmiin. Runokeväästä on tulossa melkoinen, yhtä vahvaa ja runsasta en muista vuosikausiin.  Kokoelman julkaisevat mm. Harri Nordell, Panu Tuomi, Olli Heikkonen, Kristiina Wallin, Jyrki Kiiskinen, Erkka Filander ym. Iloitsen.

Muutoin kevään 2016 kirjasato näyttää yllättävän nimettömältä. Meinaan, että hypetetyimmät kirjailijat loistavat poissaolollaan. Odotetuin teos lienee Tommi Kinnusen helmikuussa julkaistava Lopotti. Katsoin myös, että mm. Mikko Rimmiseltä ja Juha Itkoselta tulee jotain.
Ehkä hyvä näin. Suosituimpien kirjailijoiden poissaolo julkaisulistoilta antaa tilaisuuden loistaa muille, ei-niin-hypetetyille tekijöille. Ja keväthän on nyt aina tälläista.

Käännösteoksista isoin tapaus taitaa olla Helen MacDolnaldin tietokirjaksi luokiteltu teos H niin kuin haukka, jonka mainitsin tässä postauksessa. (Tosin virheellisesti ruotsalaiseksi teokseksi).

Jokatapauksessa. Alla hyvin subjektiivinen sommitelma omaksi lukulistakseni.

Runot
Harri Nordell: Hajonneet (Wsoy). "Uuden kokoelmansa myötä hän jättää hyvästit runoudelle", kustanjan ennakkotiedot varoittavat. Siis mitä. Laittaako Suomen paras runoilija pillit pussiin?

 - Erkka Filander: Torso (Poesia).  Runouden ihmelapsi voitti 19-vuotiaana HS:n esikoiskirjapalkinnon. Jännä nähdä, millainen Filanderin toinen runokokoelma on. Näin lupaa kustantaja: "Runoja hetkestä jolloin ihminen tekee elämäänsä suuntaavan päätöksen."

 - Kristiina Wallin: Valon paino (Tammi). Runoja surusta ja muistista.

Kotimaiset romaanit
- Kaiho Nieminen: Ihmissuden kronikka (Wsoy). Köyhä talonpoika pakenee tappoa korpeen 1600-luvun Suomessa. En ole lukenut yhtään Niemistä, joten lienee aika. Tämän teoksen aihe vetoaa.

- Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus). Romaani arkkitehti Engelin työstä Helsingissä vuosina 1816-1840.

 - Heli Slunga & Jaana Seppänen: Lapin Lolita (Wsoy). "Romaani prostituutiosta, viattomuudesta, rahasta ja lihasta." Kuulostaa räyhäkältä ->lukulistalle.

Käännöskirjat (kauno+tieto):
- Helen Macdonald: H niin kuin haukka (Gummerus). Historioitsija kertoo haukan kouluttamisesta ja elämästään.

- Fausto Brizzi: 100 onnen päivää (Gummerus). Kertomus 40-vuotiaan miehen sadasta viimeisestä päivästä. 

- Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus (Tammi). Romaani isän ja tyttären suhteesta vanhan mielisairaalan seinien sisällä.

Kotimainen tieto yms.
- Jani Kaaro: Kauniimpi maailma (Wsoy). Tiedetoimittajan kirjoituksia sielusta, taloudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

- Tommi Melender: Onnellisuudesta (Wsoy). Esseitä onnellisuuden kirjosta runoudesta jalkapallon MM-kisoihin.

- Minna Eväsoja: Melkein geisha (Gummerus). "Japanilaisen estetiikan dosentti havainnoi japanilaista kulttuuria." Kiinnostava nähdä, kuinka vetävästi estetiikan dosentti kirjoittaa.

- Pirkko Lindberg: Fukushima ikuisesti (Savukeidas). Lindberg teki matkan onnettomuuden jälkeiseen Japaniin ja haastatteli kymmeniä ihmisiä.


Kommentit

  1. Kesälukumaratonpäivä lähestyy! Postausten linkitys-artikkeli on jo julkaistu https://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/2016/07/blogistanian-lukumaraton-2016.html. Tervetuloa mukaan ja mahtavaa maratonia!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Psyykoosi vai valaistuminen?

Persoonallisuudesta luopuminen siinä mielessä kuin se tarkoittaa turhan yksilöllisyyden hylkäämistä - sitä että menettää kaiken minkä vain voi menettää ja siitä huolimatta on. Että vähän kerrassaan ja niin varovasti ettei tuskaa tunnu, kuoriutuu, kuin yrittäen vapautua omasta ihostaan, kuoriutuu ominaisuuksistaan. Clarice Lispector: Passio. Teos 2014. Clarise Lispectorin  Passio on raju ja hämmentävä kirja. Olin rynnätä oksentamaan sitä lukiessani. Tämän voi tulkita suosituksena. Harva romaani tekee niin puhtaan fyysisen vaikutuksen. Itse asiassa - ennen Passiota en tiennyt, että kaunokirjallisuus voi vaikuttaa lukijaan tuolla tavoin. Mistä Passio kertoo? Sanotaan vaikka näin: Kaikista kauhuista pahin on oman psyyken hajoamisen tuottama kauhu - nähdä minuutta koossa pitävien rakenteiden ja osatekijöiden läpi ja ymmärtää niiden illusorisuus. Tästä Passio kertoo. Identiteetin hajoamisesta. Skeemoista luopumisesta. Henkisestä muodonmuutoksesta, joka on päähenkilö...

Erämaa murjoo ja parantaa

 Minun täytyy muuttua. Juuri se ajatus ajoi minua eteenpäin noina kuukausina matkaa suunnitellessani: Minun täytyy muuttua. Ei toiseksi ihmiseksi vaan takaisin siksi, joka olin ollut - vahvaksi ja vastuuntuntoiseksi, selvänäköiseksi ja tarmokkaaksi, eettiseksi ja hyväksi.-- Sieltä löytäisin taas voimani, kaukana kaikesta, mikä oli tehnyt elämästäni naurettavaa. Cheryl Strayed: Villi vaellus. Like 2013. 408s. Kuvittelin Cheryl Strayedin kirjaa hypisteltyäni, että kyseessä on äitelän jenkkihenkinen sankaritarina. Eniten ärsytti asetelma, joka kätkeytyy takakannen lauseeseen "Sisukas nainen vastaan villi erämaa".  Lause johti harhaan.Kirjassa ei ole kyse ihminen vastaan luonto -matsista, jossa ihminen kukistaa armottomat voimat ja saa sankarin sädekehän. Kyse ei oikeastaan ole edes vastakkainasettelusta. Villi vaellus kertoo Minnesotassa varttuneen Cheryl Strayedin tarinan. Cheryl ei koskaan toivu äitinsä kuolemasta. Kuolema hajottaa koko perheen. Cheryl menettää ott...

Lukuhuiput 2012: romaanit

Listauksen aika. Lukuvuoteni 2012 näytti tältä, pääpiirteissään: Löysin Haruki Murakamin ja ihastuin.  Luin lukemattomat Leena Krohnini ja päätin, että Krohn on tämä ja ainakin pari muuta läheistä galaksia  mukaan lukien maailmankaikkeuden toiseksi paras kirjailija. Ostin ison määrän Kindle-kirjoja, jotka ovat yhä lukematta. Sorruin pariin luokattoman huonoon teokseen, joiden nimet jätän mainitsematta. Kadehdin muutaman kotimaisen runoilijan taitoja elättelemättä toiveita, että minusta joskus tulisi puoliksikaan tai edes sinne päin yhtä hyvä. Pelastin uusiseelantilaisesta hostellista Piin elämän, Ishmaelin ja Molokain. En  lukenut Taru Sormusten Herrasta -kirjoja. En lukenut yhtään Kalle Päätaloa, mikä tekee minusta isäni mielestä yhä ehkä sivistymättömän. Tunsin järjetöntä epätoivoa siitä, että elämä on liian lyhyt kaikkien hyvien kirjojen lukemiseen, ja noin yleensä ottaen kaikkeen muuhunkin. Jep. Luin viime vuonna jonkin verran enemmän tietokirjallisuutta kuin...