Perinteinen kirjavuoden listaus. Nämä teokset jäivät erityisesti mieleen vuodelta 2015. Laitoin teokset järjestykseen sen perusteella, missä järjestyksessä lukisin ne uudelleen.
(1) John Williams: Stoner. Bazar 2015.
- Aina kun kadotan uskoni romaanitaiteeseen, tartun tähän teokseen. Upeampaa teosta nöyryydestä, omistautumisesta, omaksi itseksi tulemisesta ja intohimosta kirjallisuuteen tuskin on kirjoitettu. Melankolinen, merkillisen tyyni ja merkillisen kaunis romaani.
Rakkaus kirjallisuutta kohtaan, kieltä kohtaan, mielen ja sydämen arvoituksia kohtaan, rakkaus joka ilmeni kirjainten ja sanojen pienissä, erikoisissa ja yllättävissä yhdistelmissä, niissä jotka painettiin tummimmalla ja kylmimmällä musteella mitä löytyi - tuon rakkauden hän oli kätkenyt kuin se olisi ollut luvatonta ja vaarallista, mutta nyt hän uskaltautui paljastamaan sen aluksi varovasti ja sitten rohkeasti ja lopulta ylpeästi.
(2) Richard Flanagan: The Narrow Road to the Deep North
- Man Booker -palkinnon napannut teos julkaistiin viime vuonna, mutta nostan sen silti tämän vuoden listalle (luin kirjan toukokuussa). Suurilla teemoilla maadoitettu syvä lukuromaani, joka tavoittaa jotain olennaista elämän ristiriitaisuudesta.
Ensimmäinen "kuoleman rautatiestä" lukemani romaani. Teos kertoo Japanin sotavangeiksi joutuneista liittoutuneiden sotilaista, jotka rakentavat pakkotyöllä rautatietä Burmassa. Enemmän kuin sotaromaani The Narrow Road to the Deep North on kuitenkin yhden miehen kehityskertomus.
For the world did not change, this violence had always existed and would never be eradicated, men would die under the boot and fists and horror of other men until the end of time, and all human history was a history of violence.
(3) Leena Krohn: Erehdys. Teos 2015.
- Kirjasta jokunen sananen eilisessä Lukuhaasteen huiput -postauksessa.
(4) Harry Salmenniemi: Pimeän lehdet. Otava 2015.
- Runovuoden kirkkain helmi. Salmenniemi kirjoittaa pelkistetysti ja konkreettisesti, mutta tavattoman yllätyksellisesti. Salmenniemellä on taito saada suomenkieli kaikumaan. Pimeän lehdet on sanojen huikea peilisali.
Tapahtuma, välähdys jonka /jälkeen mikään ei ole kuin ennen. Seisot/ syli auki, hihat valmiina. Teksti heijastaa/ repalaisen maailman jossa edes pinta/ ei ole ehjä, ja nyt sillä tarkoitetaan sinua.
(5) Anneli Kanto: Pyöveli. Otava 2015.
- Pohjanmaan historiasta intohimoisesti kiinnostuneelle tämä teos oli täysosuma. Kirjan päähenkilö on opinnälkäinen ja sivistystä janoava nuori mies, jolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä isänsä tavoin pyöveliksi. Kiinnostavan aiheen ja uskottavasti kuvatun miljöön lisäksi plussaa siitä, että teoksen sivuilla vilisee lukuisia todellisia historiallisia henkilöitä.
(6) Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki. Teos 2015.
- Vaativampi ja runsaampi romaani kuin Teemestarin kirja. Yksityiskohtaisesti visualisoitu ja runollisesti kuvattu fantasiamaailma, surumielisen valoisa teos rakkaudesta ja yksilön kamppailusta sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Muurit putoavat vaitonaisina syvään veteen, jokaista ovea pitelee lukko ja ikkunoita peittävät oksanjäykät ristikot. Jos menee riittävän lähelle, saattaa kuulla sanojen kahahtelua, ja aistia seinien takana monta yksinäisyyttä toistensa lomassa. Vielä lähempänä voi toisinaan tavoittaa huutoja, mutta ehkä ne ovat lokkien.
(1) John Williams: Stoner. Bazar 2015.
- Aina kun kadotan uskoni romaanitaiteeseen, tartun tähän teokseen. Upeampaa teosta nöyryydestä, omistautumisesta, omaksi itseksi tulemisesta ja intohimosta kirjallisuuteen tuskin on kirjoitettu. Melankolinen, merkillisen tyyni ja merkillisen kaunis romaani.
Rakkaus kirjallisuutta kohtaan, kieltä kohtaan, mielen ja sydämen arvoituksia kohtaan, rakkaus joka ilmeni kirjainten ja sanojen pienissä, erikoisissa ja yllättävissä yhdistelmissä, niissä jotka painettiin tummimmalla ja kylmimmällä musteella mitä löytyi - tuon rakkauden hän oli kätkenyt kuin se olisi ollut luvatonta ja vaarallista, mutta nyt hän uskaltautui paljastamaan sen aluksi varovasti ja sitten rohkeasti ja lopulta ylpeästi.
- Man Booker -palkinnon napannut teos julkaistiin viime vuonna, mutta nostan sen silti tämän vuoden listalle (luin kirjan toukokuussa). Suurilla teemoilla maadoitettu syvä lukuromaani, joka tavoittaa jotain olennaista elämän ristiriitaisuudesta.
Ensimmäinen "kuoleman rautatiestä" lukemani romaani. Teos kertoo Japanin sotavangeiksi joutuneista liittoutuneiden sotilaista, jotka rakentavat pakkotyöllä rautatietä Burmassa. Enemmän kuin sotaromaani The Narrow Road to the Deep North on kuitenkin yhden miehen kehityskertomus.
For the world did not change, this violence had always existed and would never be eradicated, men would die under the boot and fists and horror of other men until the end of time, and all human history was a history of violence.
(3) Leena Krohn: Erehdys. Teos 2015.
- Kirjasta jokunen sananen eilisessä Lukuhaasteen huiput -postauksessa.
(4) Harry Salmenniemi: Pimeän lehdet. Otava 2015.
- Runovuoden kirkkain helmi. Salmenniemi kirjoittaa pelkistetysti ja konkreettisesti, mutta tavattoman yllätyksellisesti. Salmenniemellä on taito saada suomenkieli kaikumaan. Pimeän lehdet on sanojen huikea peilisali.
Tapahtuma, välähdys jonka /jälkeen mikään ei ole kuin ennen. Seisot/ syli auki, hihat valmiina. Teksti heijastaa/ repalaisen maailman jossa edes pinta/ ei ole ehjä, ja nyt sillä tarkoitetaan sinua.
- Pohjanmaan historiasta intohimoisesti kiinnostuneelle tämä teos oli täysosuma. Kirjan päähenkilö on opinnälkäinen ja sivistystä janoava nuori mies, jolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä isänsä tavoin pyöveliksi. Kiinnostavan aiheen ja uskottavasti kuvatun miljöön lisäksi plussaa siitä, että teoksen sivuilla vilisee lukuisia todellisia historiallisia henkilöitä.
(6) Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki. Teos 2015.
- Vaativampi ja runsaampi romaani kuin Teemestarin kirja. Yksityiskohtaisesti visualisoitu ja runollisesti kuvattu fantasiamaailma, surumielisen valoisa teos rakkaudesta ja yksilön kamppailusta sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Muurit putoavat vaitonaisina syvään veteen, jokaista ovea pitelee lukko ja ikkunoita peittävät oksanjäykät ristikot. Jos menee riittävän lähelle, saattaa kuulla sanojen kahahtelua, ja aistia seinien takana monta yksinäisyyttä toistensa lomassa. Vielä lähempänä voi toisinaan tavoittaa huutoja, mutta ehkä ne ovat lokkien.
Kommentit
Lähetä kommentti