A:N KIRJAT

Tänä vuonna käännöskirjallisuuden listat kutkuttavat enemmän kuin kotimaisen. Viisi houkuttelevinta teosta oli superhelppo poimia. Loppujen viiden kanssa piti hieman painia. 1) Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat  "Kasvutarina valistuksesta ja sielun pimeydestä, vallasta ja vapaasta tahdosta siirtomaavallan Grönlannissa. " Tammi. 2) David Mitchell: Jacob de Zoetin tuhat syksyä. Pilvien kartaston kirjoittajan rakkaus- ja jännityskertomus hollantilaisvirkailijasta 1700-luvun lopun Japanissa. Sammakko. 3) David Vann: Kylmä saari "Pariskunnan mökkiunelmasta tulee koettelemus Alaskan talvessa." Wsoy. 4) Dag Solstad: Ujous ja arvokkuus "Yleispätevä tarina maailmaan hukkuvasta ihmisestä, jota tuo maailma ei enää tunnista eikä arvosta. " Teos. 5) Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet Ystävien hylkäämä mies vaeltaa menneisyytensä vuosiin ja Suomeen. Tammi. 6) Erik Axl Sund: Varjojen huone Psykologisen Varistyttö-dekkaritrilogian pää...

Kustantajien katalookit eivät lupaa isoja yllätyksiä kirjasyksyyn 2014. Kymmenen kiinnostavinta kotimaista  oli helppo poimia.  Nämä ovat minun valintani. Näiltä teoksilta odotan paljon. 1) Kaj Kajander: Supersäikeet. Runoja kosmologian, biologian, tietotekniikan ja scifin maailmoista. Otava. 2) Juha Itkonen: Ajo. "Dramaattinen romaani ylittämättämistä esteistä. Surusta, joka piiskaa ihmistä kohti tuntematonta määränpäätä" Otava. 3) Maritta Lintunen: Hulluruohola. Romaani ihmismielen saloista. Päähenkilö joutuu miettimään, mitä on olla ihminen, jolle todellisuus ei riitä. Wsoy. 4) Juha Seppälä: Matka aurinkoon . Avioliitto- ja ihmissuhderomaani. "Eläkkeellä oleva kirjallisuudenprofessori menettää otettaan virtualisoituneesta maailmasta." Wsoy. 5) Markku Paasonen: Pienet kalat syövät suuria kaloja.  Romaani kulttuurin rappiosta, väkivallasta, kuolemasta, itseinhosta ja syyllisyydestä.Teos. 6) Tommi Melender: Kylmä sota. "Monitasoine...

Markku Envall: Joka tähtiä tähystää. Wsoy 2014. No niin. Kirjasyksyn 2014 ensimmäinen teos on luettu, Markku Envallin aforismikokoelma Joka tähtiä tähystää . En voi väittää pitäväni erityisesti aforismeista. On olemassa parempaakin luettavaa kuin toisten valmiiksi pureskellut ajatukset. Runot, esimerkiksi. Huonoa aforismiahan ei voi naamioida. Se paljastuu heti latteaksi viisaudeksi. Sen sijaan huono runo ei kohdista katsetta itseensä. Se saa lukijan ensin epäilemään omaa tulkintakykyään, vasta sitten tekstiä. Ja sittenkin epävarmuus jää kalvamaan. Kiinnostavin aforistiikka tarpoo lähempänä runoutta kuin filosofiaa. Aforismin oivallus on kaikille tarjolla. Runo sysää vastuun tulkitsijalle. Omaa heikkouttani toki, että rakastan hämmennystä, mysteeriä ja vainoharhaa enemmän kuin selkeää puhetta. Markku Envallin kohdalla ei onneksi tarvitse pelätä, että kirjoittaja uppoaa latteiden viisauksien suohon, vaikka heikkojakin tekstejä kokoelmaan mahtuu. Envall on loistava aforisti...

Juha Seppälä, Takla Makan. Kaksi kertomusta. Wsoy 2010.148 s. Jylhää, kirkasta ja ajatonta . Näin on kirjoitettu Juha Seppälän teoksen, kaksi novellia sisältävän Takla Makanin takakanteen. Jep. Näin koukutetaan kaltaiseni lukija, joka himoaa totuuksiksi naamioituja pieniä, vakavahenkisiä lauselmia. Tarinakin koukuttaa, ensimmäiseltä sivulta. Mikä on Takla Makan? Se tulee ilmi sivulta 13. Autiomaa, jonne voi mennä, mutta josta ei pääse pois, yksi elämälle vihamielisimmistä paikoista maapallolla, Seppälä kirjoittaa. Jykevää symboliikkaa, kieltämättä. Niin jykevä on teoksen nimikkonovellikin, että omistan tämän blogikirjoituksen sille. Takla Makanissa tehdään vertauskuvallista matkaa. Sitä tehdään maailmasta poispäin. Novellin vanheneva mies sairastaa syöpää. Vaimo jättää. Mies muuttaa sattumanvaraisesti valitsemaansa maaseutukaupunkiin. Kun tulin perille, tajusin että pitemmälle en tätä tietä enää pääsisi, mutta olin silti matkalla jotakin kohti. Ehkä en tullut aloittam...

Alessandro Baricco: Silkki. Suom. Elina Suolahti. Wsoy 1997. 114s. Pysy siinä, haluan katsella sinua. Minä olen katsellut sinua paljon, mutta et ollut minua varten, nyt olet minua varten, älä tule lähemmäksi, ole niin hyvä, pysy siinä missä olet, meillä on kokonainen yö... Näin alkaa eräs kaunokirjallisuuden hienoimmista rakastelukohtauksista. Se ei tapahdu kertojansa, teoksen henkilöhahmon, elämässä. Se tapahtuu hänen kuvitelmissaan. Niin sen täytyykin olla. Todellisuus ei ole yhtä kaunista kuin kaipaus, fiktiossakaan. Puhun italialaisen Alessandro Bariccon teoksesta Silkki. Se on ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut kolmeen kuukauteen. Vaikea ymmärtää, kuinka selvisin tuosta tauosta järjissäni, ehkä en selvinnytkään. Sen jälkeen kuitenkin janosin hyvää kaunokirjallisuutta enemmän kuin koskaan. Luin Silkin ja maailma nyrjähti paikoiltaan. Sisältöön. Hervé Joncour on ranskalainen kauppias 1860-luvun Ranskassa. Elämä on onnellista ja vaurasta, avioliitto mallillaan. Jonco...

Uuden vuoden tammikuu on humahtanut huomaamatta yli puolivälin. Listasin kirjavuoden lukuhuippuni. Kas tässä. Kolmen kärki oli helppo, loppu meni hieman arpomiseksi. 1 .Tommi Melender: Yhden hengen orgiat (Wsoy) Tunnustuksellisia esseitä kirjallisuudesta ja kirjallisuuden (ja lukemisen) merkityksestä. " Ainoa tapa elää on hukuttaa itsensä kirjallisuuteen kuin loputtomiin orgioihin." HS:n  arvio teoksesta. 2 .Hassan Blasim: Irakin P urkkajeesus (Wsoy) Irakin Purkkajeesus vihjaa, että kärsimyksen tuolla puolen on jotain. Kun kaikkien menetykset ovat yhtä mittaamattomia ja yhtä kestämättömiä, jää viimeiseksi puolustuskeinoksi nauru. Tällä kauhun ja huumorin veitsenterävällä rajalla novellit taiteilevat. Irakin Purkkajeesus on kaunokirjallisuutta, joka sysää lukijan armotta pois mukavuusalueeltaan. Siksikin se on tärkeä teos. " Minä sain surmani omien tulituksessa. Olimme partioimassa Yhdysvaltain joukkojen kanssa, kun kylän taloista avattiin tuli."...

Sei, päässäni raksuttaa hetken, ennen kuin ymmärrän ajatuksen kokonaan. Sinusta ei ole tietämäni mukaan kirjoitettu länsimaisilla kielillä yhtäkään kirjaa. Kukaan ei ole kirjoittanut kirjaa, jonka pääaiheena olisi Heian-kaudella elänyt hovinainen nimeltä Sei Shonagon. Suoniani kylmää. Sei, sanoitko jotain? Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Otava 2013. 380 s. No jo on kirjalla nimi, ajattelin nähtyäni Mia Kankimäen teoksen. Onneksi kuitenkin tartuin siihen. Kirja on loistava. Sitä voisi kuorruttaa  muutamalla muullakin ylisanalla kuten ainutlaatuinen. Jokainen kehusana on oikeutettu, sillä Kankimäen kirjan kaltaista ei kotimaan kirjamarkkinoilla ole aikoihin nähty. Todisteeksi kelvaatkon vaikka se, että teosta on mahdoton asettaa mihinkään genreen. Se on matkakertomus, tutkimus, biografia ja ennen kaikkea paljon muuta. Mikä kirjasta tekee ainutlaatuisen? Kaksi asiaa: aihe ja lähestymistapa. Teos käsittelee Japanin Heian-kaudella 900-luvulla...