Siirry pääsisältöön

Tosielämä on tarua ihmeempää


Christer Boucht: Onnea etsimässä. Punaisesta Karjalasta Kaukoitään. Kirjayhtymä 1973. 306 s.

Stalinin lahja Karjalan suomensukuisille rakentajille (kuten monille muillekin) oli nääntymiskuolema jollain Siperian tai Keski-Aasian pakkotyömaalla ja nimetön joukkohauta, tai hyvällä tuurilla armeliaasti oitis kuula kalloon. Niin kävi isosedälleni ja niin oli vähällä käydä Christer Bouchtin teoksen Onnea etsimässä henkilöille.


Suomalaisten kokemuksista Stalinin vainoissa on kirjoitettu jonkin verran kirjoja, vähän kuitenkin  amerikansuomalaisten näkökulmasta. Siksi en epäröinyt, kun tämä opus tuli vastaan Helsingin viimesyksyisillä kirjamessuilla.
Teos kertoo Kanadan Vancouverista Petroskoihin muuttaneen Strengin pariskunnan tarinan. Myös Strengit saivat liikkeelle lama ja amerikansuomalaisten parissa levinnyt puna-aate. Kaikkiaan kuutisentuhatta suomalaista lähti Neuvostoliittoon sosialistisen unelman perässä. 

Vaikka idealismi uudessa maassa karisi kaikilta siirtolaisilta yleensä nopeasti, Eino ja Aino Streng saivat elämän Karjalassa kuitenkin kohtuulliseen malliin ennen vainojen alkamista.

Strengit pelasti se, että he älysivät paeta ajoissa. Tie vei ensin Amur-joen varrelle kauas itään. Sieltä he siirtyivät Kaukasukselle Kaspianmeren tuntumaan, nykyisen Georgian paikkeille. Toinen maailmansota ja saksalaisten tulo kylään avasi pariskunnalle ja heidän tyttärelleen tien Saksaan. Sieltä he matkasivat Ruotsin kautta Suomeen.
Pako tuli synnyinmaastakin, sillä Strengejä uhkasi karkotus takaisin Venäjälle. He pakenivat Ruotsin kautta Kanadaan. Lähdöstä oli kulunut 17 vuotta.

***

Teoksen kuvitusta. Suomalainen kirvesmiesprikaati Kontupohjassa 1935.
Olen lukenut läjäpäin tämänkaltaisia selviytymistarinoita. Ihmisten sitkeys ja selviytymiskyky kiehtovat. Myös Bouchtin tarinassa elämän eväät raavitaan kasaan vähistä värkeistä joutavia nurkumatta. Yhteisöllinen avunanto ja kekseliäisyys ovat arvossaan.

Onnea etsimässä on kerrottu Aini Strengin näkökulmasta. Boucht on kohtuullisen hyvä kertoja. Silminnäkijäkuvauksista teos eroaa siinä, että näkökulma on enimmäkseen valoisa ja tarinaan on ripoteltu huumoriakin. Omaelämäkerralliset vainokuvaukset ovat synkempiä.

On vaikea sanoa, onko Onnea etsimässä enemmän kaunokirjallinen vai biografinen teos. Minua se hieman häiritsi. Tarina antaa kuitenkin todentuntuisen kuvan amerikansiirtolaisten oloista Neuvosto-Karjalassa. Tarinan sekaan on ripoteltu artikkeleita Työmies- ja Punainen Karjala -lehdistä. Lisäksi teos on höystetty muutamin valokuvin.

Tämänkaltaisia tarinoita on kerrottu maailman sivu, vain paikka ja konteksti vaihtelevat.  Elinolojen ahtaus ja toive laveammasta leivästä ajaa ihmisiä maailman eri kolkissa liikkeelle. Osa suistuu ojasta allikkoon. Osa jää henkiin ja päätyy kertomaan tarinansa. Fabio Kedan tänä syksyllä ilmestynyt Krokotiilimeri tulee ensimmäisenä mieleen.


***

Ps. En tiedä, miten ja missäpäin Karjalaa vainoissa kuolleen Eetvi-isosetäni (s. 1898) elämä päättyi. Mayme Sevanderin julkaisemista nimilistoista Eetviä ei löydy, kuten ei muistakaan käsiini saamista puhdistettujen listoista. Etsintä jatkuu.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erämaa murjoo ja parantaa

 Minun täytyy muuttua. Juuri se ajatus ajoi minua eteenpäin noina kuukausina matkaa suunnitellessani: Minun täytyy muuttua. Ei toiseksi ihmiseksi vaan takaisin siksi, joka olin ollut - vahvaksi ja vastuuntuntoiseksi, selvänäköiseksi ja tarmokkaaksi, eettiseksi ja hyväksi.-- Sieltä löytäisin taas voimani, kaukana kaikesta, mikä oli tehnyt elämästäni naurettavaa. Cheryl Strayed: Villi vaellus. Like 2013. 408s. Kuvittelin Cheryl Strayedin kirjaa hypisteltyäni, että kyseessä on äitelän jenkkihenkinen sankaritarina. Eniten ärsytti asetelma, joka kätkeytyy takakannen lauseeseen "Sisukas nainen vastaan villi erämaa".  Lause johti harhaan.Kirjassa ei ole kyse ihminen vastaan luonto -matsista, jossa ihminen kukistaa armottomat voimat ja saa sankarin sädekehän. Kyse ei oikeastaan ole edes vastakkainasettelusta. Villi vaellus kertoo Minnesotassa varttuneen Cheryl Strayedin tarinan. Cheryl ei koskaan toivu äitinsä kuolemasta. Kuolema hajottaa koko perheen. Cheryl menettää ott...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lukuhuiput 2012: romaanit

Listauksen aika. Lukuvuoteni 2012 näytti tältä, pääpiirteissään: Löysin Haruki Murakamin ja ihastuin.  Luin lukemattomat Leena Krohnini ja päätin, että Krohn on tämä ja ainakin pari muuta läheistä galaksia  mukaan lukien maailmankaikkeuden toiseksi paras kirjailija. Ostin ison määrän Kindle-kirjoja, jotka ovat yhä lukematta. Sorruin pariin luokattoman huonoon teokseen, joiden nimet jätän mainitsematta. Kadehdin muutaman kotimaisen runoilijan taitoja elättelemättä toiveita, että minusta joskus tulisi puoliksikaan tai edes sinne päin yhtä hyvä. Pelastin uusiseelantilaisesta hostellista Piin elämän, Ishmaelin ja Molokain. En  lukenut Taru Sormusten Herrasta -kirjoja. En lukenut yhtään Kalle Päätaloa, mikä tekee minusta isäni mielestä yhä ehkä sivistymättömän. Tunsin järjetöntä epätoivoa siitä, että elämä on liian lyhyt kaikkien hyvien kirjojen lukemiseen, ja noin yleensä ottaen kaikkeen muuhunkin. Jep. Luin viime vuonna jonkin verran enemmän tietokirjallisuutta kuin...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lyhyt kirjamessuraportti

Kirjamessuilla käy aina samoin. Kuukausi ennen tapahtumaa vietän perusteellisen tunnin messulehden parissa. Suunnittelen kuuntelevani sen ja sen esitelmän. En päädy kuuntelemaan niistä yhtään a) joko siitä syystä, että huomion vie joku muu seikka b) tahi jostain muusta yhtä epäolennaisesta syystä. Jälkeenpäin harmittaa ja jälkiviisastelee kaikkea. Nytkin jossain vaiheessa antikvahyllyjen katveessa muistin, että ai piru, ne ruotsalaisdekkaristit, ne olisin tahtonut nähdä. Joka tapauksessa. Jokuselle keskustelulle tulin silti altistetuksi. Maria Peuran ja Toni Lahtisen puheenvuorossa Timo Mukasta oli rutkasti kiinnostavuutta, ja Tuula-Liina Varis on taitava haastattelija. Keskustelussa muuten tuli osin tyrmätyksi se seikka, että Mukan murrosiän kynnyksellä sairastama aivokalvontulehdus olisi ollut syy siihen, että ulospäinsuuntaunut lahjakas poika kääntyi omiin maailmoihinsa. Höh se minkään aivokalvontulehduksen syytä ollut, vaan murrosiän, Lahtinen torppasi. Tovi tuli kuunnel...
Lähetä kommentti
Lue lisää