Siirry pääsisältöön

Friikkeilykirja koukuttaa

Kun yksilö tuntee itsensä voimattomaksi muuttamaan maailmaa, hän muokkaa sitä,mitä hänellä on valta muuttaa - omaa kehoaan.
Jouni Hokkanen: Lävistetyt. Like 2012. 207s

Täytyi oikein tarkistaa. Kyllä vaan, Jouni Hokkasen Lävistetyt on ensimmäinen kirja jonka olen lukenut tänä vuonna. Onko koskaan kirjavuosi lähtenyt  liikkeelle näin hitaasti? Ei, mutta toisaalta olen käyttänyt kohtuullisen paljon aikaan vuoden 2012 luettujen kirjojen märehtimiseen blogissa ja päässäni. Mitä tuli luettua, mikä oli hyvää, mikä huonoa.

Tämä kirja sitten. Takakansi mainostaa teoksen olevan ensimmäinen suomalainen tietoteos lävistyksistä ja muista kehon muokkaamisen tavoista.Tartuin kirjaan mielijohteesta ja onneksi niin. Se on mainio. Varoituksen sana perään.  Kirjaan ei kannata tarttua ellei kestä sovinnaisuuden rajat ylittävää kuva- ja tekstimateriaalia.

Olen teoksen luettuani monta kummallista knoppitietoa viisaampi. Kuten: Koukkulevitaatioksi kutsutaan toimenpidettä, jossa  ihminen roikkuu ihoon lävistetyistä koukuista katosta. Kipuperformansseja on harrastettu jopa Seinäjoen Provinssirockissa. Polttotatuiointeja tehdään mm. jäädyttämällä, nestemäisen typen avulla. Nikean kirkolliskokous kielsi tatuoinnit v. 787. Koraani kieltää tatuoinnit. Tulevaisuuden kehonmuokkauksessa ihon alle asetetaan ledejä.


Hokkanen käy kirjassa viihdyttävästi läpi lävistysten historian. Alan pioneereille touhussa oli pitkälti kyse henkisyyden harjoittamisesta ja shamanistisista rituaaleista. Friikkiguru Fakir Musafar opetteli hallitsemaan kipua, mikä tekee hänestä itämaisten mystikkofakiireiden hengenheimolaisen. Hokkanen käyttää termiä modernit primitivisit.
Teoksessa käsitellään myös alan ääriosasto, kuten amputaatio, silpominen ja mm. silmämunien tatuioiminen. Teos väläyttää, miten pimeille poluille itseään vapaasti toteuttava ihmismieli voi kuljettaa. Myönnetään. Olisin mieluummin halunnut pysyä tietämättömänä tietyistä pervokulttuurien äärimmäisyyksistä.

Ala- ja vastakulttuurin synnyn ja kehityksen kuvauksena Lävistetyt on esimerkillinen. Lajin ensimmäisten harrastajien sitkeyttä ja omistautumista voi vain hämmästellä. Kirjassa käsitellään myös lävistysten tulo Suomeen.

Teoksen luettuaan ymmärtää (ehkä) miksi joku haluaa muokata kehoaan. Hokkanen valottaa siihen useitakin syitä. Ritualistista merkitystä lävistyksillä ei juuri enää ole. Shokki- ja kapina-arvokin ovat huvenneet. Kyse on puhtaasti mielihyvä- ja ulkonäköseikoista.

Jouni Hokkanen suomii rivien välissä ja osin suoraankin länsimaista kulttuuria tekopyhäksi ja länsimaisen ihmisen historian ja perspektiivin tajua ohueksi. Hänen mielestään länsimaiden arvoista tulee monille sokeuttava normi. Kirjoittajaa tuntuu ärsyttävän se, että esimerkiksi kauneusleikkaukset ovat hyväksyttyjä, mutta lävistyksiä - joita on harrastettu kautta historian lähes kaikissa kulttuureissa - karsastetaan yhä. Hokkanen ei tosin painota sitä, että lävistyksillä ja tatuoinnella on kulttuureissaan aina ollut tiukasti säädetty konteksti.

TUOMIO: Viihdyttävä, tietopitoinen ja koukuttavasti kirjoitettu teos, joka antaa hämmästelyn aihetta sivu toisensa perään.
TÄHDET: ****
KENELLE: Kaikille paitsi herkkähipiäisille. Tämän teoksen parissa viihtyy, vaikkei aihe edes kiinnostaisi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erämaa murjoo ja parantaa

 Minun täytyy muuttua. Juuri se ajatus ajoi minua eteenpäin noina kuukausina matkaa suunnitellessani: Minun täytyy muuttua. Ei toiseksi ihmiseksi vaan takaisin siksi, joka olin ollut - vahvaksi ja vastuuntuntoiseksi, selvänäköiseksi ja tarmokkaaksi, eettiseksi ja hyväksi.-- Sieltä löytäisin taas voimani, kaukana kaikesta, mikä oli tehnyt elämästäni naurettavaa. Cheryl Strayed: Villi vaellus. Like 2013. 408s. Kuvittelin Cheryl Strayedin kirjaa hypisteltyäni, että kyseessä on äitelän jenkkihenkinen sankaritarina. Eniten ärsytti asetelma, joka kätkeytyy takakannen lauseeseen "Sisukas nainen vastaan villi erämaa".  Lause johti harhaan.Kirjassa ei ole kyse ihminen vastaan luonto -matsista, jossa ihminen kukistaa armottomat voimat ja saa sankarin sädekehän. Kyse ei oikeastaan ole edes vastakkainasettelusta. Villi vaellus kertoo Minnesotassa varttuneen Cheryl Strayedin tarinan. Cheryl ei koskaan toivu äitinsä kuolemasta. Kuolema hajottaa koko perheen. Cheryl menettää ott...

Kuusi parasta vuodelta 2015

Perinteinen kirjavuoden listaus. Nämä teokset jäivät erityisesti mieleen vuodelta 2015. Laitoin teokset järjestykseen sen perusteella, missä järjestyksessä lukisin ne uudelleen. (1) John Williams: Stoner. Bazar 2015. - Aina kun kadotan uskoni romaanitaiteeseen, tartun tähän teokseen.  Upeampaa teosta nöyryydestä, omistautumisesta, omaksi itseksi tulemisesta ja intohimosta kirjallisuuteen tuskin on kirjoitettu. Melankolinen, merkillisen tyyni ja merkillisen kaunis romaani. Rakkaus kirjallisuutta kohtaan, kieltä kohtaan, mielen ja sydämen arvoituksia kohtaan, rakkaus joka ilmeni kirjainten ja sanojen pienissä, erikoisissa ja yllättävissä yhdistelmissä, niissä jotka painettiin tummimmalla ja kylmimmällä musteella mitä löytyi - tuon rakkauden hän oli kätkenyt kuin se olisi ollut luvatonta ja vaarallista, mutta nyt hän uskaltautui paljastamaan sen aluksi varovasti ja sitten rohkeasti ja lopulta ylpeästi. (2) Richard Flanagan: The Narrow Road to the Deep North  - Man Boo...

Mitä haluan lukea keväällä 2016?

Oho ja jopas jotain. Kävin läpi kustantajien kevätkatalookit ja eräs asia pisti silmiin. Runokeväästä on tulossa melkoinen, yhtä vahvaa ja runsasta en muista vuosikausiin.  Kokoelman julkaisevat mm. Harri Nordell, Panu Tuomi, Olli Heikkonen, Kristiina Wallin, Jyrki Kiiskinen, Erkka Filander ym. Iloitsen. Muutoin kevään 2016 kirjasato näyttää yllättävän nimettömältä. Meinaan, että hypetetyimmät kirjailijat loistavat poissaolollaan. Odotetuin teos lienee Tommi Kinnusen helmikuussa julkaistava Lopotti . Katsoin myös, että mm. Mikko Rimmiseltä ja Juha Itkoselta tulee jotain. Ehkä hyvä näin. Suosituimpien kirjailijoiden poissaolo julkaisulistoilta antaa tilaisuuden loistaa muille, ei-niin-hypetetyille tekijöille. Ja keväthän on nyt aina tälläista. Käännösteoksista isoin tapaus taitaa olla Helen MacDolnaldin tietokirjaksi luokiteltu teos H niin kuin haukka , jonka mainitsin tässä postauksessa . (Tosin virheellisesti ruotsalaiseksi teokseksi). Jokatapauksessa. Alla hyvin subje...