Siirry pääsisältöön

Friikkeilykirja koukuttaa

Kun yksilö tuntee itsensä voimattomaksi muuttamaan maailmaa, hän muokkaa sitä,mitä hänellä on valta muuttaa - omaa kehoaan.
Jouni Hokkanen: Lävistetyt. Like 2012. 207s

Täytyi oikein tarkistaa. Kyllä vaan, Jouni Hokkasen Lävistetyt on ensimmäinen kirja jonka olen lukenut tänä vuonna. Onko koskaan kirjavuosi lähtenyt  liikkeelle näin hitaasti? Ei, mutta toisaalta olen käyttänyt kohtuullisen paljon aikaan vuoden 2012 luettujen kirjojen märehtimiseen blogissa ja päässäni. Mitä tuli luettua, mikä oli hyvää, mikä huonoa.

Tämä kirja sitten. Takakansi mainostaa teoksen olevan ensimmäinen suomalainen tietoteos lävistyksistä ja muista kehon muokkaamisen tavoista.Tartuin kirjaan mielijohteesta ja onneksi niin. Se on mainio. Varoituksen sana perään.  Kirjaan ei kannata tarttua ellei kestä sovinnaisuuden rajat ylittävää kuva- ja tekstimateriaalia.

Olen teoksen luettuani monta kummallista knoppitietoa viisaampi. Kuten: Koukkulevitaatioksi kutsutaan toimenpidettä, jossa  ihminen roikkuu ihoon lävistetyistä koukuista katosta. Kipuperformansseja on harrastettu jopa Seinäjoen Provinssirockissa. Polttotatuiointeja tehdään mm. jäädyttämällä, nestemäisen typen avulla. Nikean kirkolliskokous kielsi tatuoinnit v. 787. Koraani kieltää tatuoinnit. Tulevaisuuden kehonmuokkauksessa ihon alle asetetaan ledejä.


Hokkanen käy kirjassa viihdyttävästi läpi lävistysten historian. Alan pioneereille touhussa oli pitkälti kyse henkisyyden harjoittamisesta ja shamanistisista rituaaleista. Friikkiguru Fakir Musafar opetteli hallitsemaan kipua, mikä tekee hänestä itämaisten mystikkofakiireiden hengenheimolaisen. Hokkanen käyttää termiä modernit primitivisit.
Teoksessa käsitellään myös alan ääriosasto, kuten amputaatio, silpominen ja mm. silmämunien tatuioiminen. Teos väläyttää, miten pimeille poluille itseään vapaasti toteuttava ihmismieli voi kuljettaa. Myönnetään. Olisin mieluummin halunnut pysyä tietämättömänä tietyistä pervokulttuurien äärimmäisyyksistä.

Ala- ja vastakulttuurin synnyn ja kehityksen kuvauksena Lävistetyt on esimerkillinen. Lajin ensimmäisten harrastajien sitkeyttä ja omistautumista voi vain hämmästellä. Kirjassa käsitellään myös lävistysten tulo Suomeen.

Teoksen luettuaan ymmärtää (ehkä) miksi joku haluaa muokata kehoaan. Hokkanen valottaa siihen useitakin syitä. Ritualistista merkitystä lävistyksillä ei juuri enää ole. Shokki- ja kapina-arvokin ovat huvenneet. Kyse on puhtaasti mielihyvä- ja ulkonäköseikoista.

Jouni Hokkanen suomii rivien välissä ja osin suoraankin länsimaista kulttuuria tekopyhäksi ja länsimaisen ihmisen historian ja perspektiivin tajua ohueksi. Hänen mielestään länsimaiden arvoista tulee monille sokeuttava normi. Kirjoittajaa tuntuu ärsyttävän se, että esimerkiksi kauneusleikkaukset ovat hyväksyttyjä, mutta lävistyksiä - joita on harrastettu kautta historian lähes kaikissa kulttuureissa - karsastetaan yhä. Hokkanen ei tosin painota sitä, että lävistyksillä ja tatuoinnella on kulttuureissaan aina ollut tiukasti säädetty konteksti.

TUOMIO: Viihdyttävä, tietopitoinen ja koukuttavasti kirjoitettu teos, joka antaa hämmästelyn aihetta sivu toisensa perään.
TÄHDET: ****
KENELLE: Kaikille paitsi herkkähipiäisille. Tämän teoksen parissa viihtyy, vaikkei aihe edes kiinnostaisi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tosielämä on tarua ihmeempää

Christer Boucht: Onnea etsimässä. Punaisesta Karjalasta Kaukoitään. Kirjayhtymä 1973. 306 s. Stalinin lahja Karjalan suomensukuisille rakentajille (kuten monille muillekin) oli nääntymiskuolema jollain Siperian tai Keski-Aasian pakkotyömaalla ja nimetön joukkohauta, tai hyvällä tuurilla armeliaasti oitis kuula kalloon. Niin kävi isosedälleni ja niin oli vähällä käydä Christer Bouchtin teoksen Onnea etsimässä henkilöille. Suomalaisten kokemuksista Stalinin vainoissa on kirjoitettu jonkin verran kirjoja, vähän kuitenkin  amerikansuomalaisten näkökulmasta. Siksi en epäröinyt, kun tämä opus tuli vastaan Helsingin viimesyksyisillä kirjamessuilla. Teos kertoo Kanadan Vancouverista Petroskoihin muuttaneen Strengin pariskunnan tarinan. Myös Strengit saivat liikkeelle lama ja amerikansuomalaisten parissa levinnyt puna-aate. Kaikkiaan kuutisentuhatta suomalaista lähti Neuvostoliittoon sosialistisen unelman perässä.  Vaikka idealismi uudessa maassa karisi kaikilta siirtolaisilt

Elämä lyhyt, taide pitkä

"Välillä tuntuu jotenkin vaikealta elää", hän sanoi. "Niin." "Mutta kaikki on hyvin?"  " Kaikki on hyvin." Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat. Otava 2017. Sain juuri päätökseen Joel Haahtelan uutuusromaanin Mistä maailmat alkavat . Ensin tekee mieli sanoa tämä:  Joel Haahtela on suomalaisen nykykirjallisuuden suuri humanisti, ehkä suurin. Lukekaa Mistä maailmat alkavat niin tiedätte, mitä tarkoitan. Haahtela operoi tunnelmilla ja tunnemaailmoilla. Kerronta on hienosäikeistä, lyyristä ja äärimmilleen nyanssein viritettyä. Haahtelan tavassa kuvata ihmistä on hartautta. Hän kirjoittaa henkilöhahmoistaan aina kunnioittavasti. Heissä on hyvin harvoin mitään alhaista ja vietinomaista.  Haahtelan kirjallisessa imperiumissa ihminen on ennen kaikkea henkinen olento, enemmänkin. Ikään kuin kirjailija näkisi ihmisessä pyhyyttä, jonka tahtoo paljastaa. Onko tämä Haahtelan kirjailijuuden perimmäisin eetos? Haahtelan sympati

Haluan tarjota Haruki Murakamille oluen

  Kummallinen tunne, jossa syyllisyys ja voimakas kaipuu kietoituivat toisiinsa vaikeasti eroteltavalla tavalla. Ehkä se oli tunne, joka saattoi syntyä vain pimeässä salaisessa paikassa, jossa todellisuus ja epätodellinen sekoittuivat salakähmäisesti.  Hän koki merkillistä kaihoa tuota tunnetta kohtaan. Ihan mikä tahansa uni, mikä tahansa tunne kelpaisi. Jos näkisi vielä kerran vaikka unen, johon Shiro ilmestyisi, niin sekin kelpaisi. Hän nukahti lopulta, muttei nähnyt unia. Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet.  Tammi 2014. 330 sivua. Lempikirjailijan uuteen teokseen tarttuminen jännittää aina. Haruki Murakamin teosta Värittömän miehen vaellusvuodet olen odottanut yli vuoden. Ensimmäinen syy: Haruki Murakami on japanilaisen kirjallisuuden ykkösnimi. Toinen syy: tarinassa matkataan Suomeen.  Kolmas: kyseessä on Murakamin ensimmäinen teos, joka on käännetty suoraan japanista suomeksi. Paljastan heti. Värittömän miehen vaellusvuodet ei ollut täyskymppi, mutta