Siirry pääsisältöön

Varokaa vihaista filosofia (lukuhuiput 2012)

Derrick Jensen: Dreams. Seven Stories Press. 2011. 603 s.

Varoituksen sana. Tämä teos ei ole kaikille. Derrick Jenseniin jos johonkin on helppo lyödä leimoja: hihhuli, hullu, toisinajattelija, kahjo, intomieli.  Jensen saattaa olla tätä kaikkea ja siksi Jenseniä kannattaa lukea. Ja ennen kaikkea: siksi häntä kannattaa kunnioittaa.
Jotkut pitävät häntä jopa yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä ympäristöfilosofeista. Tämä ei ole minun mielipiteeni.

Ytimekkäästi nimetty Dreams on sujuvalukuinen teos järkälemäisyydestään huolimatta. Jensen kirjoittaa iskevästi ja käyttää paljon toistoa. Hän kiroaa, maanittelee, visioi, hätkähdyttää, naurattaa, hämmentää. Mutta miten tiiviistää lähes 600-sivuisen teoksen viesti? Mahdotonta. Yritetään kuitenkin.

Näin Jensen väittää: Länsimainen kulttuuri pohjautuu tuhoavaan paradigmaan. Tuon paradigman peruskivi on Raamatussa, joka on valtuttanut ihmisen hallitsemaan (eli Jensenin mielestä riistämään) luontoa. No. Tässä ajatuskulussa ei toki ole mitään uutta. Jensen kulkee mm. Daniel Quinnin Ishmaelin viitoittamaa polkua.


Jensen ottaa kuitenkin harppauksen hämärille poluille. Hän väittää universumin olevan älykäs.  Kirjassa toistuu termi other sides, jolla Jensen viittaa älyyn, joka ei ole peräisin ihmisestä. Tältä älyltä ihmiskunta on kaikkivoipaisuudessaan ummistanut korvansa. Siinä Jensenin mielestä tuhon ydin. Hän on sekä moderni shamaani että alkuperäiskansojen luonnonuskon kiihkomielinen puolustaja.
Essentially every culture but this one has recognized not only the existence of other sides --  but the importance of maintaining relationships between and among them. -- Is it possible that there is a correlation between this culture's lack of real relationships with these others sides and the fact that it is destroying everything it touches?
Kuten sitaatista käy ilmi, Jensen ei viittaa termillään othes sides mihinkään monoteistiseen jumalälyyn. Hän viittaa luontoon, luontoälyyn, johon ihmisellä on historian alkuhämärästä saakka ollut yhteys, jonka juutalais-kristillinen ajattelu on katkaissut.
The argument about whether or not these voices exist in many ways boils down to whether humans are uniquely intelligent and aware, alone in an essentially mindless, mechanical universe; or if humans are one intelligence among a near infinitude of no lesser intelligences, one player in an extraordinarily complex and beautiful symphony.
Nyt joku nyökyttelee: Jensenhän kuulostaa aivan New Age hepulta! Ei hän mielestäni ole sitäkään, vaikka tuntuukin välillä lipsahtavan uususkonnollisille poluille.
Jensenin ansioksi laskettakoon, että hän on hihhuilija aivan itse luomallaan polullaan. Hän hutkii uususkonnollisia ajattelijoita yhtä raivokkaasti kuin kapitalisteja ja kristittyjä.  Huutia saavat yhtä lailla tiedemiehet ja ateistit. Richard Dawkins on hänelle punainen vaate.

Onko Jensen epä-älyllinen? Ei. Hän on vihainen. On syytä pelätä, että hän on myös oikeassa.

***
Derrick puhuu.

 
Derrick Jensenin kotisivut. 

Lukuhuiput 2012 -listani. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä varten elät?

Koska nomadit ovat liikkumisen ammattilaisia, voiko heidän elämäntapansa opettaa jotain paikallaan asuville? Nomadien arki haastaa eräitä keskeisiä länsimaisten yhteiskuntien vaalimia arvoja: turvallisuushakuisuuden, suunnitelmallisuuuden ja jatkuvuuden sekä taloudellisen kasvun. -- Nomadit hämärtävät totuttuja rajoja: kodin ja ulkomaiden, nationalismin ja globalismin, sitoutumisen ja syrjäytymisen, työn ja vapaa-ajan. Päivi Kannisto: Elämäni nomadina. Irtolaisia, seikkailijoita ja elämäntapamatkailijoita. Atena 2012. 320 s. Päivi Kanniston teos Elämäni nomadina on lojunut lukemattomien kirjojen pinossani viime syksystä saakka. En ole viitsinyt/halunnut siihen tarttua. Kirjoittaja patsasteli kohtalaisen paljon julkisuudessa teoksen ilmestymisen aikoihin. Kuvittelin lehtijuttujen perusteella tietäväni mistä teoksessa on kyse. Taas yksi hyväosaisen laiskanpulskeaa elämää viettävän henkilökohtainen emansipaatiotarina, ei kiitos. Myös kirjan nimi antaa odottaa tilitystä. Ol...

Psyykoosi vai valaistuminen?

Persoonallisuudesta luopuminen siinä mielessä kuin se tarkoittaa turhan yksilöllisyyden hylkäämistä - sitä että menettää kaiken minkä vain voi menettää ja siitä huolimatta on. Että vähän kerrassaan ja niin varovasti ettei tuskaa tunnu, kuoriutuu, kuin yrittäen vapautua omasta ihostaan, kuoriutuu ominaisuuksistaan. Clarice Lispector: Passio. Teos 2014. Clarise Lispectorin  Passio on raju ja hämmentävä kirja. Olin rynnätä oksentamaan sitä lukiessani. Tämän voi tulkita suosituksena. Harva romaani tekee niin puhtaan fyysisen vaikutuksen. Itse asiassa - ennen Passiota en tiennyt, että kaunokirjallisuus voi vaikuttaa lukijaan tuolla tavoin. Mistä Passio kertoo? Sanotaan vaikka näin: Kaikista kauhuista pahin on oman psyyken hajoamisen tuottama kauhu - nähdä minuutta koossa pitävien rakenteiden ja osatekijöiden läpi ja ymmärtää niiden illusorisuus. Tästä Passio kertoo. Identiteetin hajoamisesta. Skeemoista luopumisesta. Henkisestä muodonmuutoksesta, joka on päähenkilö...
Maarit Verronen: Hiljaiset joet. Aviador. 177 s. Maarit Verrosen uuden romaanin kannen kuva on hätkähdyttävän upea: tulenoranssi repeämä mustalla pohjalla. Se kuvaa laavahalkeamaa. Romaanin tarinassa niitä puhkeaa maankuoreen kaikkialla. Teoksen tarinallinen tavoite on suurellinen: Hiljaiset joet on apokalypsi, se kuvaa maapallon tuhoutumista. Verronen tekee romaanissaan ihmeellisen tempun.  Hänen kirjallisessa visiossaan planeetta Maan tuhoutumisesta on kauneutta, jopa hartautta. Tarinan mittakaava on henkeäsalpaava. Tällaisessa suuressa kertomuksessa ihmisten kuolema ja joukkotuho on niin toissijainen, ettei siihen kiinnitetä huomioita. Nyt meni miljoona. Ja taas toinen. Kertoja ei halua lukijan pysähtyvän niihin. Pääroolissa on kuolinkamppailuaan käyvä Maa. Sen tuhon rinnalla kaikki inhimillinen kärsimys on toissijaista. Romaanin mittakaava on myös hyvin pieni. Tuhosta selviää vanheneva nainen ja viisi orpoa lasta. Romaanin päähenkilö on hyvin verrosmainen vähäelein...