maanantai 14. tammikuuta 2013

Varokaa vihaista filosofia (lukuhuiput 2012)

Derrick Jensen: Dreams. Seven Stories Press. 2011. 603 s.

Varoituksen sana. Tämä teos ei ole kaikille. Derrick Jenseniin jos johonkin on helppo lyödä leimoja: hihhuli, hullu, toisinajattelija, kahjo, intomieli.  Jensen saattaa olla tätä kaikkea ja siksi Jenseniä kannattaa lukea. Ja ennen kaikkea: siksi häntä kannattaa kunnioittaa.
Jotkut pitävät häntä jopa yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä ympäristöfilosofeista. Tämä ei ole minun mielipiteeni.

Ytimekkäästi nimetty Dreams on sujuvalukuinen teos järkälemäisyydestään huolimatta. Jensen kirjoittaa iskevästi ja käyttää paljon toistoa. Hän kiroaa, maanittelee, visioi, hätkähdyttää, naurattaa, hämmentää. Mutta miten tiiviistää lähes 600-sivuisen teoksen viesti? Mahdotonta. Yritetään kuitenkin.

Näin Jensen väittää: Länsimainen kulttuuri pohjautuu tuhoavaan paradigmaan. Tuon paradigman peruskivi on Raamatussa, joka on valtuttanut ihmisen hallitsemaan (eli Jensenin mielestä riistämään) luontoa. No. Tässä ajatuskulussa ei toki ole mitään uutta. Jensen kulkee mm. Daniel Quinnin Ishmaelin viitoittamaa polkua.


Jensen ottaa kuitenkin harppauksen hämärille poluille. Hän väittää universumin olevan älykäs.  Kirjassa toistuu termi other sides, jolla Jensen viittaa älyyn, joka ei ole peräisin ihmisestä. Tältä älyltä ihmiskunta on kaikkivoipaisuudessaan ummistanut korvansa. Siinä Jensenin mielestä tuhon ydin. Hän on sekä moderni shamaani että alkuperäiskansojen luonnonuskon kiihkomielinen puolustaja.
Essentially every culture but this one has recognized not only the existence of other sides --  but the importance of maintaining relationships between and among them. -- Is it possible that there is a correlation between this culture's lack of real relationships with these others sides and the fact that it is destroying everything it touches?
Kuten sitaatista käy ilmi, Jensen ei viittaa termillään othes sides mihinkään monoteistiseen jumalälyyn. Hän viittaa luontoon, luontoälyyn, johon ihmisellä on historian alkuhämärästä saakka ollut yhteys, jonka juutalais-kristillinen ajattelu on katkaissut.
The argument about whether or not these voices exist in many ways boils down to whether humans are uniquely intelligent and aware, alone in an essentially mindless, mechanical universe; or if humans are one intelligence among a near infinitude of no lesser intelligences, one player in an extraordinarily complex and beautiful symphony.
Nyt joku nyökyttelee: Jensenhän kuulostaa aivan New Age hepulta! Ei hän mielestäni ole sitäkään, vaikka tuntuukin välillä lipsahtavan uususkonnollisille poluille.
Jensenin ansioksi laskettakoon, että hän on hihhuilija aivan itse luomallaan polullaan. Hän hutkii uususkonnollisia ajattelijoita yhtä raivokkaasti kuin kapitalisteja ja kristittyjä.  Huutia saavat yhtä lailla tiedemiehet ja ateistit. Richard Dawkins on hänelle punainen vaate.

Onko Jensen epä-älyllinen? Ei. Hän on vihainen. On syytä pelätä, että hän on myös oikeassa.

***
Derrick puhuu.

 
Derrick Jensenin kotisivut. 

Lukuhuiput 2012 -listani. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti